Profile
Blog
Photos
Videos
SYDNEY - OSA YKSI
Perjantai 6.8.
Viimeiset hetket UniGardeneissa huipentui viikonloppuretkellä Sydneyyn! Bookattiin bussiretki Andyn, Adamin ja Bobbyn kanssa, mutta jotenkin Bobby ei tajunnut, että me varattiin sillekin bussikyyti ja varasi omin päin itsekin. Eli 50 dollaria suurempi lasku Andylle, joka varasi bussiretket eikä tietenkään pitänyt Bobbyn häsläämisestä. Kaikki aasialaisethan (Andy = Singapore) tunnetusti osaa kungfuuta (ei), joten tästä kehittyi termi "go wei tien on someone" kun puhutaan selkäsaunasta. Wei Tien on siis Andyn kiinalainen nimi. Good times. Samassa bussissa oli myös pari vaihtaria B&G:stä (mun uusi asuntola); mystinen Desirée Saksasta, äärimmäisen puhelias Ewa Puolasta, cheerleaderi Cera Englannista ja pari jamppaa joita en aiemmin ollutkaan tavannut.
Kolmen tunnin bussiretken jälkeen saavuttiin öiseen Sydneyyn, joka näyttää jopa kaupungilta (yli 3 milj. asukasta) verrattuna Australian pääkaupunkiin Canberraan, jota voisi verrata Espooseen. Bobby majoittui muiden B&G -ihmisten kanssa hostelliin kun me muut suunnattiin kolmeen pekkaan varattuun hotellihuoneeseen bussiaseman läheisyydessä. Kamat sinne ja ei muuta kun seikkailemaan suurkaupungin iltaan! Jos Canberra on kuin Espoo, niin Sydneytä voisi verrata New Yorkkiin, minkä ansiosta Adam tunsi hyvinkin kotoisalta. 360 panoraamat on mahti juttu, joten ehdotin jampoille, että tarkastetaan Sydney Towerin panoraamatasanne heti ensimmäisenä. Sinne siis! Tornin sisäänpääsy oli 20 dollaria, mikä oli heikompien valuuttojen ihmisille liikaa, joten he jäivät maan pinnalle kun vahva euroturisti hurautti hissillä yles. Varoitin heitä ennen kuin siirryin hissiin, että "this might take a while". Onneksi otin jalustan mukaan. Kyseisestä kuvaussessiosta tulee 360 panoraama näytille myöhemmin! Missä lie seikkailivat sillä aikaa kun otin oman aikani. Yrittivät ainakin soittaa, mutta yllättävän huono kenttä ylhäällä tornissa. Varmaan jotkut isot antennit häiritsee signaalia. Noh, puhelimen akunhan se imi tyhjäksi. Minun torniretken jälkeen käytiin Japanilaisessa ravintolassa. 13 dollaria japanilaisesta on aika hiton kilpailukykyinen varsinkin kun vertaa siihen, mitä japskiruoasta Suomessa joutuu pulittamaan! Adam, tuo suuri Japani-intoilija, väläytti myös japaninkielentaitojaan paikan tarjoilijalle, joka tietenkin oli tietenkin Korealainen, kuten kaikki muutkin ravintolan työntekijät. Varmaan ois voinut päätellä jotain tv-ruudulla pyörineestä Korealaisesta popstara-ohjelmasta. Hupaisaa.
Maukkaan aterian ja Adamin häpeällisen erehdyksen ja sitä seuranneen pakoretken siivittämänä lähdettiin tarkastamaan läheisen Cockle Bayn yötarjontaa. Sydneyssä ihmiset viihtyvät kivasti ulkona myöhään illalla, toisin kuin Canberrassa, missä suurin osa kaupoista sulkeutuu viideltä ja seitsemään mennessä ihmisiä ei juuri ulkona näy. Cockle Bay/Darling Harbour on mukava pieni lahden perukka, minkä ympärille on kasaantunut läjä tyylikkäitä ravintoloita ja baareja. Maisteltiin Australialaset punaviinilasilliset 8,5 dollarin hintaan ja tarkastettiin lähistöllä pyörivä maailmanpyörä sekä kiinalainen puutarha. Valitettavasti puutarha on kiinni iltaisin, joten se jääköön toiseen kertaan.
Lauantai 7.8.
Heti aamusta lähdettiin Sydneyn kuuluisimman alueen suuntaan, mutta ensin tanakka aamiainen 8:lla dollarilla. Ulkona syöminen Sydneyssä = parhautta! The Circular Quayn juna-asemalta avautui komea näköala lahdelle, jota juna-aseman tummat rakenteet kehystivät spektaakkelinomaisesti. Tämä on selkeesti jo turistialuetta ja hinnat on sen mukaiset. Jäätelöstäkin joutuu pulittamaan vähintään 6 dollaria. Innokkaimmat turistit kuvauttivat itseään aboriginaalibändin kanssa. Me päätettiin jättää sellanen toiminta sitten outbackille kunhan sinne ehtii. Abot ja Sydney Harbour Bridge ei jotenkin toimi samassa kuvassa.
Nurkan takana olikin Sydneyn ja ehkä koko Australian kuuluisin nähtävyys, Sydneyn opperatalo. On se kyl komee tönö, mestariteos. Ei siitä pääse mihinkään. Siinä oli jotain ongelmia, että miten sen rakenteen saa rakennettua ilman että koko pytinki rojahtaa kasaan saman tien. Pääsuunnittelija Jørn Utzon oli (1918-2008) hyvinkin nerokas mies keksiessään, että kattojen kaarevat muodot saa leikeltyä puolipallosta käden käänteessä. Siitä se ajatus sitten lähti jne. Joku Eero Saarinen oli kans jotenkin mukana koko prokkiksessa, mutta en nyt muista miten. Go Suomi Finland go! Oopperatalon valkeat tiilipinnat on muuten tuotu Ruotsista asti. Heja Sverige jne. Utzon selkeesti veti Scandinaaviaan päin tässä suhteessa.
Klo 13 ja Mozartin oopperakomedia Le Nozze di Figaro (Figaron häät), elämäni ensimmäinen oopperakokemus hölähti käyntiin. Kreisejä juonenkäänteitä ja farssimaisia kohtauksia pullollaan! Kaikki tietenkin hoilotettuna italiaksi, repliikit toistettuna moneen kertaan. Onneksi sentään oli englanninkielinen tekstitys teatterinäyttämön yläreunassa, mikä näkyi hyvinkin vaivattomasti hattuhyllyltä, missä meidän 95 dollarin paikat sijaitsivat. Puolentoista tunnin kohdalla pidettiin väliaika oopperatalon takaosassa, josta on upea näköala lahden yli Sydneyn pohjoispuolelle ja Harbour Bridgelle. Parinkymmenen minuutin taukoilun jälkeen vietettiin toiset puolitoista tuntia koko ilottelun loppuratkaisua jahdatessa. Repliikkien toistaminen laulun nimissä pidentää kestoa aika puuduttavasti, nähtävästi ytimekkyys ei oopperapiireissä ole kovin suosittu ominaisuus. Paras kohta oli... SPOILER ...kun päähenkilö Figaroa oltiin naittamassa jollekin vanhalle tädille. Figaro siinä mainitsi olevansa hylkylapsi ja omaavansa lusikanmuotoisen syntymämerkin. Kyseinen tätihän tunnisti tämän heti paikalla ja ohhoh, siinähän vahvistettiinkin sitten sukulaisuus tyyliin:
"Olen äitisi, kysy isältäsi joka on tuo tuossa!"
"Mia madre?"
"Tua madre!"
"Mia madre?"
"Tua madre!"
"Mia madre?"
"Tua madre!"
"Mia madre!!"
"Ja minä olen isäsi! Kysy vaikka äidiltäsi, joka on tuo tuossa!"
"Mio fadray?"
"Tuo fadray!"
"Mio fadray?"
"Tuo fadray!"
"Mio fadray?"
"Tuo fadray!"
"Mio fadray?"
"Mio fadray!!"
/SPOILER
Selvä homma! Oopperakärpänen ei rehellisesti sanottuna puraissut, mutta hupaisa kokemus se ainakin oli.
Auringonlasku Circular Quayn ja The Rocksin alueella, minkä jälkeen alettiin suuntaamaan takaisin kaupungin keskustaan ja sitä kautta Chinatowniin imaisemaan Sichuan -kinkkiruoat naamareihin. Ankanliha on kyllä hyvää kamaa, mutta turhan haastavaa kun pitää luita syljeskellä ules vähän väliä. Kenen idea oli, että syömisen pitää olla haastavaa? Aterian jälkeen siirryttiin jälleen ihastuttavalle Cockle Bay/Darling Harbour -alueelle ja otettiin toinen Australialainen viini kokeiluun. Zilzie Collection 23 Shiraz. Koska olenhan viettänyt peräti 4 päivää Ranskassa ja eurooppalaisena vaalin eurooppalaista kieliperintöä tunnollisesti, lausuin oikeaoppisesti "shi-raa" sellasella ranskis-ärrällä pulloa tilatessa. Ne ei täälä asti nähtävästi tajua jos ei sano "shii-rääzz". Mutta lingvistiikka sikseen, viini oli ihan hyvää kamaa. Maistui punaviiniltä. Ton tarkempaa analyysiä ei multa tule.
Sunnuntai 8.8.
Tarkoitus oli nukkua pidempään, mutta hotellihuone piti luovuttaa aamulla klo 10:een mennessä, joten jouduttiin päiväksi kadulle. 10 dollarin hyvin tukeva all-you-can-eat aamiainen Korealaisessa buffettimestassa. Sydney muuten toimii hyvin pitkälti aasialaisten voimin (ks. edellisten ja seuraavankin ravintolan alkuperä). Meinattiin tarkastaa Australasia Gaming Expo, mutta harhaanjohtavasti gaming -sanalla tarkoitettiinkin hedelmäpelejä ja muita koneellisia uhkapelejä, joten jätettiin väliin. Hyvin harmillista oli se.
Suunnitelma B täytäntöön ja kohti Sydney Aquariumia ja Wildlife Worldia. Ensin tutustuttiin australialaisiin vesielukoihin, kuten esim. veikeisiin vesinokkaeläimiin, sympaattisiin pingviineihin ja vihaisen näköisiin haieläimiin. Akvaariokierroksen alussa esillä oli täysikokoinen malli maailman suurimmasta verkkoon tarttuneesta valkohaista (epävirallinen mittaus), yli 7 metriä! Melkonen vonkale kun vieressä seisoo. Mun uusi suosikkihai on tästä lähin gray nurse shark. Se ei ole ihmiselle vaarallinen (kuten ei itse asiassa muutkaan hait), mutta sillä on kaikista vihaisin irvistys koko ajan päällänsä. Mahtavaa. Muita huippukohtia akvaariossa oli jättirausku ja pari pöydän kokoista kilpikonnaa.
Samalla lipulla akvaarion vieressä sijaitsevaan Wildlife Worldiin tutustumaan Australian maaelukoihin. 7 cm on pikkasen turhan iso mitta torakalle. Toisin kuin akvaariossa (kalat liikkuu kokoajan ja akvaarioissa on aina tunnelmavalaisus), pääsin käyttämään 70-300mm macrolinssiä kun hämähäkit, liskot ja kärmeet vaan jumittivät paikallaan. Pahanilkisen näköisiä pikkukrokoja, majesteetillinen iso kroko, pari koalaa ja muutama kenguru käsipäivääetäisyydeltä tallentuivat RAW-formaattiin. Kengurut on muuten todella kömpelön näköisiä elukoita sillon kun ne liikkuu hitaasti. Ne ottaa etukäpälillä ja hännällä maasta tukea samalla kun ne siirtää isoja takajalkojaan parikyt senttiä eteenpäin. Ne on selkeesti tehty pomppimaan.
Samalla lipulla pääsee vielä pariin muuhun paikkaan, mutta kello on paria tuntia vaille bussiretki, joten ne jääköön ehkä seuraavalle Sydneyvierailulle. Ennen bussiretkeä kuitenkin käydään vielä nauttimassa thaimuonat bussiaseman läheisyydessä. Naudanliha green curryssa 13 dollaria, jonka jälkeen saapuminen suoraan bussijonoon. Aika meni kivasti tasan ja aika varmasti oltais kaikki jääty Sydneyyn mielummin kun siirrytty takaisin vilpoisampaan ja hiljaiseen Canberraan. Kolmituntinen öinen bussiretki meni Bobbyn nuokkuessa vieressä. Joku musiikkisoitin ois kyl tällaisille retkille todella jees. Vielä viimeinen suihkukäynti ja yksi nukuttu yö UniGardeneissa ennen muuttoa campukselle!
- comments