Profile
Blog
Photos
Videos
Keskiviikko - Paratiisia etsimässä
Lento laskeutui Ballinan lentokentälle, josta järjestyi kuljetus Byron Bayhin ja uudelle hostellillemme. Byron Beach Resort tulisi olemaan kotimme ainakin kaksi yötä. Astuessamme ulos minibussista Resortin pihassa, ensimmäiset sanat mitä meille sanottiin olivat "Welcome to paradise girls!". Tällä kertaa meillä oli kolmistaan oma huone, josta oli näkymät piha-alueelle ja grillikatokselle. Huone ei ollut kooltaan mikään valtava, mutta hyvin me sinne mahduimme.
Kovin kauaa emme hostellilla viettäneet aikaa, vaan suuntasimme lähes välittömästi bussikuljetuksella keskustaan etsimään päivällispaikkaa ja katsomaan mitä kaupungista löytyy. Hostelli ei ollut aivan keskustassa, joten sieltä järjestettiin noin tunnin välein kuljetus keskustaan ja takaisin. Kävelymatka ei tosin mikään kovin pitkä ollut, noin 15 minuuttia.
Olimme melko nälkäisiä, joten kävelimme yhteen ensimmäisistä ruokapaikoista, mikä vastaan tuli. Ravintola oli italialainen pasta&pizza -paikka. Tutkittuamme ruokalistaa päädyimme ottamaan pizzan, joka sisälsi viisi erilaista pizzaa ja oli kooltaan sellainen, että se riitti meille jaettavaksi. Hyvää olikin! Illalla aloimme hieman kyseenalaistaa tervetulotoivotusta paratiisiin, sillä alkoi aivan uskomaton kaatosade. Kävimme ruokakaupassa ostamassa aamupalaa ja kellon ollessa jo myöhä, totesimme, että kävely kotiin on ainoa vaihtoehto. Kadut tulvivat ja vettä tuli vaakatasossa. Kotiin päästyämme, olimme aivan läpimärkiä, mutta onneksi ilma oli lämmin, niin ei paleltumisesta ollut vaaraa. Käsitykseni paratiisista on hieman erilainen… Toivotaan, että huomenna sää on vähän kauniimpi!
Torstai - Tutustumista, seikkailua, illanviettoa ja uskomatonta kauneutta
Aamulla päätimme kerrankin nukkua vähän pidempään. Sanna heräsi aiemmin skypetreffeille, mutta minä ja Sini nukuimme silloinkin. Aamupalaa syödessämme sateli hieman vettä, mutta ilma vaikutti kirkastuvan. Sateen vuoksi emme suunnanneet rannalle vaan päätimme lähteä uudelleen keskustaan kiertelemään kauppoja ja katsomaan ympäristöä. Bussimatkalla keskustaan tutustuimme kolmeen ruotsalaiseen tyttöön, joiden kanssa oli puhetta viettää iltaa yhdessä.
Byron Bayn keskusta on kylämäinen ja sen vuoksi myös hyvin herttainen pieni paikka. Kaupat keskittyvät pääasiassa kahdelle isommalle kadulle ja välissä on paljon kahviloita ja ravintoloita. Kiersimme kaupasta toiseen kunnes nälkä pääsi yllättämään. Fish&chips tuntui olevan suosittua Byronissa, joten pitihän sitä sitten kokeilla. Ateria ei välttämättä paras ollut, minkä olen syönyt, mutta oikein maukasta se oli! Hyvä ruoka ja taas jaksaa kiertää.
Päivällistä kokkasimme tällä kertaa hostellilla ja iltaa varten ostimme myös viiniä. Iltaa istuimme hostellin grillikatoksessa, johon vähitellen kerääntyi enemmän ja enemmän väkeä. Paikalla oli ruotsalaisia, italialainen, tanskalainen, ranskalaisia ja loppuillasta seuraamme liittyi myös porukka, josta yksi oli hollantilainen, yksi ranskalainen ja yksi argentiinalainen.
Olimme hostellilla noin klo 23 asti, jonka jälkeen saimme ilmaisen kyydityksen keskustaan, yökerhoon nimeltä Cheeky Monkey's. Paikka on Byronissa tunnettu siitä, että siellä kaikki backbackerit käyvät, joten pitihän meidänkin se nähdä. Mukaamme lähtivät hollantilainen Sjoerd, argentiinalainen Agustin ja ranskalainen Antoine. Ilta kului tanssiessa ja tutustuessa ihmisiin. Hauskaa oli!
Matka takaisin hostellille oli hyvin mieleenpainuva. Ensin kävelimme katuja pitkin porukalla ja liityimme jossain vaiheessa rinkiin, jossa yksi soitteli kitaraa ja muut kuuntelivat tai lauloivat mukana. Siinä istuimme noin 20 minuuttia, jonka jälkeen suuntasimme rannalle, jota kautta on helppo hostellille kävellä. Rannalle päästyämme oli näky uskomattoman kaunis! Ranta oli märkä ja toimi siitä syystä kuin peili heijastaen koko taivaan tähtineen maahan. Näkyä on vaikea kuvailla, mutta tuntui kuin olisi kävellyt taivaassa. Pure awesomeness! Miksi tällaista ei näe Suomessa koskaan? Nyt alkoi Byron Bay tuntua jo paratiisilta =)
Perjantai - Kohti majakkaa, muttei sen yli
Perjantaina paistoi aurinko aamusta alkaen, joten lähdimme kävelemään rantaa pitkin kohti majakkaa, kuten Jim ja Monika olivat suositelleet. Majakalle oli matkaa noin 10km, mutta se taittui hyvin nopeasti jutellessa ja ihastellessa maisemia. Matkan varrella kävimme manner-Australian itäisimmällä pisteellä, sekä kiipesimme ylös ja alas pitkin mutkittelevia polkuja. Kaikki kiipeäminen oli todella sen arvoista, sillä majakka ja maisemat sen luota olivat todella hienot.
Kävelyreissuun lounaineen ja kauppareissuineen meni lähes koko päivä, sillä emme pitäneet mitään kiirettä. Päivälliseksi teimme lohisalaatin, jota söimme jälleen grillikatoksella. Salaatti oli sen verran maukkaan näköinen, että meille tarjottiin siitä jopa 50 dollaria :D Seurassamme olivat tälläkin kertaa tuo kolmikko, jotka edellisenä iltana kanssamme olivat Cheeky Monkey'sissa. Sini ja Sanna olivat hieman väsyneitä, joten heidän mentyään nukkumaan jäin itse vielä pariksi tunniksi juttelemaan hollantilaisen ja ranskalaisen kanssa ja kävimme porukalla myös rannalla istuskelemassa. Voisin tottua siihen, että illalla menee meren rannalle istumaan ja ihailemaan tähtiä.
Byron Bay tuntui tässä kohtaa enemmän kodilta kuin mikään paikka aiemmin. Hostellilla tuntui, että kaikki ovat yhtä suurta perhettä ja jokaisen kanssa pystyi menemään juttelemaan koska tahansa. Emme todella halunneet Byronia jättää vielä, joten ostimme lisää öitä sunnuntaille saakka. Ei meillä kiire ollut mihinkään, we're on a holiday!
Lauantai - Surffaamista, onnettomuuksia ja nuotioilta
Lauantaina oli ajatuksena mennä rannalle ja kokeilla jälleen surffaamista. Pojat olivat surffilaudan vuokranneet jo klo 9 aamulla ja me vuokrasimme laudan myös hieman myöhemmin. Sini oli ensimmäinen, joka lähti kokeilemaan ja hyvin Sini siinä onnistuikin! Great! On niin käsittämätön tunne kävellä "kotoa" 100 metriä ja olla rannalla, jossa voi tehdä mitä tahansa. Surffailla, lenkkeillä, löhöillä ja nauttia auringosta. Ei Suomessakaan rannalle pitkä matka ole, mutta ei siinä tällaista fiilistä saa.
Sanna oli seuraavana vuorossa ja hyvin surffaamiset sujui. Hostellillamme asusteleva ranskalainen Flo oli samaan aikaan Sannan kanssa vedessä ja antoi vinkkejä. Lopputulos surffaamiselle ei sitten ollutkaan ihan niin onnistunut, sillä yllättäen surffilaudan evä pääsi Sannaa viiltämään varpaiden välistä ja siitä seurasi sairaalareissu. Sini ja Sanna suuntasivat sairaalaan ja minä jäin huolehtimaan tavaroista.
Neljä tikkiä myöhemmin Sanna tunnettiin hostellissamme nimellä "surfer girl". How cool is that? Onneksi ei pahemmin käynyt, vaikka uintikielto siitä seurasi ja kävely toki oli hieman vaikeaa. Lounastimme yhdessä Tree House-nimisessä ravintolassa, joka hostellin vieressä on ja tämän jälkeen palasimme rannalle. Sanna sai tulla kanssamme rannalle, mutta hänen piti pitää kenkää jalassa. Hauska näky!
Aallot eivät enää soveltuneet surffaamiseen, joten otimme rennosti ja istuskelimme rannalla jonkin aikaa. Alkuillasta kävimme jälleen kaupassa ja kokkasimme Sinin kanssa meille päivällistä. Sanna sai tällä kertaa istua ihan rauhassa tekemättä mitään, onnettomuuden hyviä puolia, haha.
Ilta hostellilla sujui peruskaavan mukaan. Istuskelua grillikatoksessa ja tämän jälkeen suuntasimme isolla porukalla rannalle nuotion ääreen. Päivällisen jälkeen saimme myös aivan uskomattoman hyviä crepejä, jotka meille tarjosivat ranskalaiset kaverimme Flo ja muutama muu. Merci! Tuntui oudolta ajatukselta, että tämä on viimeinen iltamme Byronissa. Nuotion ääressä oli mukava istuskella ja tutustua jälleen uusiin ihmisiin.
Sunnuntai - Hyvästien aika
Seuraavan päivän vietimme lähes kokonaan vielä Byronissa. Bussi Surfers Paradiseen lähti vasta klo 17, joten meillä oli hyvää aikaa tehdä vielä vaikka mitä. Päivä oli kuumin tähänastisista. Check-out oli jälleen klo 10, jolloin jätimme tavaramme säilöön hostellille ja menimme istumaan rannalle. Lounasta söimme jälleen Tree Housessa ja iltapäivällä kävimme vielä hyvästelemässä poikakolmikon, joiden kanssa tuli paljon vietettyä aikaa Byronissa ollessamme. Byron Beach Resortissa hyvästeltäviä ihmisiä riitti enemmän kuin muualla ja lähtö tuntui taas hieman vaikealta. Aina ehtii tutustua ihmisiin ja taas täytyy lähteä.
- comments