Singapore oli aika jättää taakse. Aamun ensimmäisellä MRTlla lentokentälle, nopea check-in ja pian onneksi olin jo lentokoneessa. Lento oli onneksi kovin lyhyt ja olo oli kuin businessluokassa, sillä matkustajia oli koko 180-paikkaisessa lentokoneessa vain 8, minä mukaan lukien. Ei hassumpaa. Parin tunnin lento meni hyvin nopeasti syödessä ja katsellessa sarjoja omasta telkkarista, elokuvat olivat tällä kertaa turhan pitkiä.

Matkan ensimmäinen "takaisku" tuli kohdalle huomatessani, että passini kuvasivu on irtoamaisillaan. Lentokentällä kukaan ei asiasta sanonut, mutta minulla on vielä 14 maata käytävänä = hyvin monet kädet räpeltämässä passiani = rikkinäinen passi = Noora pulassa. Tässä kohtaa mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä.

Balille saavuin aamupäivästä. Aurinko paistoi ja oli hyvin lämmintä. Lentokentällä väänsin taksin hinnasta hyvin pitkään, mutta päästyämme edes jonkinlaiseen kompromissiin pääsin ulos lentokentältä. Matka oli vain 15km, mutta sen kesto oli reilu tunti, johtuen siitä, ettei taksikuski löytänyt perille. Siniltä saimme vähän vinkkiä ja hyvin pian sen jälkeen löysin matkaseurani seuraavan 2,5 viikon ajalle, Sinin ja Sannan.

Laukku hostellille ja suuntasimme lounaalle. Päivä kului nopeasti tutustuessa Sannaan ja päivitellessä kuulumisia Sinin kanssa. Lounaan jälkeen suuntasimme nauttimaan auringosta PotatoHead-nimiseen ulkoilmakahvilaan/-ravintolaan, jossa oli infinity pool. Altaalla tapasin myös Sinin ja Sannan koko hostelliväen ympäri maailmaa. Heidän kanssa vietimme myös iltaa ja kävimme päivällisellä. Illalla epäonnekseni alkoi massiivinen ukkosmyrsky ja kadut tulvivat vettä. Sama jatkui koko loppuajan ollessani Balilla, joten otimme rennosti katsomalla elokuvaa hostellilla ennen päivällistä.

Päivä kului todella nopeasti, Balia näin aivan liian vähän, mutta ei auttanut. Lento lähti yöllä klo 01:20 ja siihen oli hypättävä. Lentokentällä kulutin aikaa kiertelemällä muutaman puodin ja pian jo tutustuinkin australialaiseen Benjaminiin, joka oli viikon viettänyt Balilla itsekseen ja oli nyt matkalla samalla lennolla kohti kotiaan. Sattumalta hän istui vieressäni myös lentokoneessa, joten ehdin hänen kanssaan jutella melkoisen paljon. Hän kertoi paljon vinkkejä, mitä kannattaa tehdä ja oli hyvin avulias.

Loppukevennyksenä sanonta, jonka eräs mies Singaporen lentokentällä mainitsi ja se jäi mieleen (sanonta sopi täydellisesti tilanteessa, joka lentokentällä oli - Muutama todellinen turisti oli näköpiirissa, haha):

"The worst thing about being a tourist is having other tourists recognize you as a tourist".
Russell Baker