Moikka Nelli!

Todella pitkästä aikaa. Sain kuulla Mairelta, että olet siellä päin maailmaa reissussa. Ihan uskomattoman hienoa! Oletko ollut jo kauan ja millon lähdit sinne ja kauanko sinulla on tarkoitus olla siellä päin? Mitä muuten kuuluu? Opiskelet nyt myös sitten hoitoalaa? vai kuinka?

Minä valmistuin nyt jouluna sairaanhoitajaks ja suuntauduin psykiatrian puolelle. Tällä hetkellä olen töissä nuorten kriisihoito-osastolla ja pidän työstäni todella paljon. Mutta laitahan kuulumisia tulemaan ja voitais ihan sähköpostitse kertoa kuulumisia. Ja meidän pitäis ehdottomasti nähdä ja pian. Kauankohan viime kerrasta on jo aikaa?

Mutta oikein mukavia päiviä sinne päin. Ollaan yhteydessä.

Terkuin: Milla :)

Moi

Kiitos kortista, esittelin sitä Pörri-herrallekin.

Kuulostaa todella kamalalta se hoitajien käyttäytyminen niitä pieniä potilaita kohtaan, koettakaahan te saada pienille vähän hyvää mieltä aikaiseksi.

Täällä elo jatkuu samaan malliin, kirran harjoittelu tunteja (maanantaina lääkelaskun tentti), tutkimustoimintaa ja sitten sitä ihanaa ruotsia......

Maanantaina on akupunktiosta näyttö, jos se menee hyvin niin saamme sitten toditukset, jotta voisi antaa luvallisesti korva-akupunktiota. Saimme neuloja kotiin, jotta voisimme harjoitella, mutta Teuvo ei jostain syystä ole innokas potilaaksi, mistähän johtunee......

Moi!

Ihan ensimmäiseksi kiitos Nenttu kirjeestä ja kaulakorusta, se on hieno!!

Sääli niitä pikku potilaita, joille ei edes vettä liikene. Heille on varmasti todella tärkeää että te pidätte heidän puoliaan antamalla juotavaa ja kuivittamalla usein, vaikka se ei muille hoitajille passaiskaan niin hyvin!

Loistavaa, että te jo touhuilette siellä kuin vanhat konkarit!

Täällä napapiirilläki on nyt viime päivinä tuntunu jo ihan keväiseltä, päivä on jo vähän pitempään valoisa. Mutta kyllä palelee!!

Aurinkovoide on muistettu, mutta silti ollaan punaisia kuin ravut. Hieman erilailla paistelee tuo aurinko kuin suomessa.

Taalla sairaanhoitajien koulutus kestaa nelja vuotta, ja sen jalkeen he voivat toimia ihan missa vaan, mm. katiloina, leikkurissa yms. Ja osaavat muuten paljon. Nuoret paikalliset sh-opiskelijat ovat ihan erilailla mukana tyossa kuin jo valmiit hoitsut. Kaippa ne vanhemmat hoitsut on jo kyllastyneet lastenosastolla tyoskentelyyn. Ja taalla tavat poikkeavat meidan tavoista suomessa. Ja lapset tulevat todella koyhista perheista, joten ehka ovat viela tottuneet huonompaan kohteluun. Mutta toki kylla kuulostaa omituiselta, kun esim. juotavaa ei anneta.

Mutta seuraavaan kertaan taas, ja muistakaa kirjoitella viestia tanne, ja kaikille tutuille terveisia!

Terve Nelli

Isä on täällä Ojiksessa käymässä ja juteltiin sinun reissusta.

Haluttiin kaikki laittaa sinulle terveisiä ja muistuttaa aurinkovoiteesta!

Kirjoitellaan

Hei Nelli ja kiitos kortista! Mielenkiintoiselta tuntuu afrikkalainen elämä (ja eläimistö kun niitä apinoitakin olet jo nähnyt). Olisi se ihanaa kun saisitte jätettyä sinne vähän suomalaista hoitokulttuuria. Onko niillä paikallisilla hoitajilla edes alan koulutusta? Alkaa nimittäin vähän epäilyttämään... No, kaikesta huolimatta, täällä talvi jatkuu entisellään. Nyt on taas kivat ilmat, pakkasta n. -6. Jaksamista teille kaikille vierailuhoitsuille että voitte siirtää lämpöä ja lähimmäisenrakkautta varsinkin niihin pieniin hoidettaviin .

Heippati! Kylläpäs kuulostaa justiin siltä mitä luokkakaverikin kuvaili Afrikassa oloaikaansa. On varmasti raskasta nähdä, miten hoitajat siella kohtelevat lapsia, mutta omalta osaltasi varmasti voit parantaa pikku potilaiden oloa. Pieni läsnäolo tekee jo ihmeita! Tsemiä myös muille "valkonaamoille"

Tuntuupa olevan mielenkiintoinen paikka....Ja siellä oleville lapsille on varmaan juhla-aikaa kun te oletta siellä ja touhuatte heidän kanssaan. Harvoinpa sitä pääsee seuraamaan aivoleikkausta. Minkälaisissa olosuhteissa leikkaukset tehdään, millaisia ne leikkurit ovat ja entäs hygienia taso????

Luin sinun tuon edellisen kirjoituksen meidän ryhmälle Mairen tunnin alussa, kun kaikki eivät ole sitä lukeneet. Maire kertoikin sitten, että potilas/asiakas kontaktit ovat näissä maissa todella ala-arvoisia, siellä paneudutaan tekemään rutiinisti vain hoidot ja muut asiat jääkin sitten omaan arvoonsa, joten on tosi hyvä kun annatte siellä kuvaa toisenlaisestakin käytännöstä.

Minäkin muuten pääsin kokeilemaan tikkien ompelemista, oli ensi aika hankalaa, mutta sitten kun hoksasi kuinka se tapahtuu oli tosi kiva, ei meinannut malttaa lopettaa.

Mikä tämä norjalais juttu oiken on??

ps. viini oli hyvää...

Heip!!

Loistavaa, että kielikään ei ole esteenä potilaiden hoitamisessa. Voidaan vain kuvitella niitä pieniä, sairaita ja urheita afrikkalaisia lapsia. Heille on varmasti tosi tärkeää se, että touhuilette heidän kanssa. Ja se aivoleikkaus, huh huh!! Mutta mahtava, että saatte heti alusta asti osallistua kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan!

Meidänki mamma lähettää terveisiä, sekä myös Henkkis.

Ja hei, lisätietoja norjalaisista!!

Heippa Nelli!

Huomasin Facebookista et sä kirjoitat blogia sieltä reissun päältä, ja tulin sitten lueskelemaan... Vaikuttaa mielenkiintoiselta kokemukselta, pitää yrittää muistaa käydä lueskelemassa sun kuulumisia myöhemminkin :)

Heips! Olosuhteet sairaalassa tuntuvat olevan hieman erilaisia Suomeen verrattuna, mutta eikös se tarkoitus ollutkin, että näet täysin erilaista hoitokulttuuria. Siellä saadut kokemukset ovat kaikessa rankkuudessaan rikkautta, jota osaat myöhemmin hoitotyössä, kuten muussakin elämässä arvostaa ja hyödyntää voimavarana. Onneksi teitä on siellä kolme, keskustelkaa, keskustelkaa ja keskustelkaa.

Rastat on varmaan tosi makeet, pistäppä kuvia tulemaan. Eilen käytiin hiihtämässä, nyt lähden jumppaan. Mummulta terkkuja.

Moi

Nyt kerkesin vihdoin katsomaan näitä sinun kirjoituksia. Onneksi pääsitte ehjänä perille ja tavaratkin tuli perässä. Kirjoitappa sitten kuulumisia millainen se harjoittelupaikka on.....Täällä opiskellaan kirran juttuja ja kelit on normaalin talviset kymmenkunta astetta pakkasta, hyvät hiihtokelit. Tytöille terkkuja.