Profile
Blog
Photos
Videos
Siunatussa tilassa kohti Perichen lomakotia
Aamu alkoi tutuin rutiinein Tengbochen luostarikylässä. Olimme sopineet illalla aamiaisajaksemme 07.00 majapaikkamme keittiön kanssa. Aamiaisena nautimme riisipuuroa, teetä, paistettuja perunoita ja paistettuja kananmunia. Aamiaisen aikana kävimme tarkemmin läpi tulevan päivän ohjelmaa ja aikatauluja. Edellispäivän siunaussession jälkeen meillä oli vielä tälle päivälle ohjelmassa vierailu Pangbochessa toisen korkea-arvoisen laaman luona. Kyseinen luostari sijaitsi sopivasti matkalla kohti Perichea.
Lähtö Tengbochesta tapahtui hieman aamukahdeksan jälkeen ja päivän arvioitu marssiaika oli, lounas mukaan lukien, n. 7 tuntia. Tyypillinen piirre marssitavallemme on, että KAIKKI ohittavat meidät matkalla määränpäähämme. Vauhtimme on oksettavan hiljaista sykkeiden ollessa maksimissaan, miehestä riippuen 130 krt/min. Olemme vuosien varrella huomanneet, että alhaiset sykkeet aklimatisoitumisvaiheessa aiheuttavat vähemmän murheita päivän päätteeksi uudessa korkeudessa.
Parin tunnin marssin jälkeen saavuimme Pangpochen luostariin, jossa laama suoritti meille Buddhalaisen rituaalin, jolla varmistettiin hyvä onnemme kun varsinainen koitos alkaa. Tuplasiunauksen jälkeen jokainen jantteri koki olonsa lähes pyhäksi ja matka sujui kevyesti kohti lounaspaikkaamme, joka sijaitsi alempana Pangbotchen kylää. Lounaspaikkamme oli varustettu loistavin näköaloin. Pöydästä näki hivenen päätä kääntämällä Everestin, Lhotsen, Nuptsen ja Ama Dablamin.
Lounaan jälkeen nostimme taasen reput selkään ja nautimme aurinkoisesta, mutta hieman tuulisesta, kelistä kohti Perichea. Matka sujui murheitta ja verrattain kevyesti huolimatta noin 18 kg kantamuksistamme. Lähestyessämme Perichea Tomi muisti vielä edelliseltä vuodelta oikoreitin, jolla voitimme noin 15min marssiajasta.
Saavuttuamme edellisvuodelta jo tutuksi tulleeseen majapaikkaamme Himalayan Hoteliin oli meillä ensimmäisenä vuorossa käynti Himalayan Rescue Associationin vastaanotolla. Mikko halusi tarkistaa keuhkonsa, jotka olivat nuhan jäljiltä täynnä räkää ja Joni halusi näyttää kipeytynyttä kurkkuaan. Lääkäri antoi molemmille terveen paperit ja näin varmistimme ammattilaisen toimesta, että miehet ovat pelikunnossa lepopäivän jälkeen jatkamaan kohti perusleiriä.
Periche sijaitsee n. 4200m korkeudessa ja tarkoituksemme on viettää siellä kaksi yötä varmistaaksemme kunnollisen aklimatisaation loppumatkalle. Istumme tällä hetkellä hotellin ruokasalissa odotellessamme illallistamme. Paikalla on meidän lisäksi n 60 henkeä, jotka ovat kaikki tavallisia trekkaajia joko matkalla Everestin perusleiriin tai tulossa pois sieltä.
Astuessamme sisään ruokasaliin näimme heti tuttuja henkilökunnan puolelta. Jälleennäkemistä leimasi voimakkaat naurunrämähdykset. Olimme vasta tilaamassa isoa termoskannua teetä kun salin vastaava oli jo spontaanisti kiikuttamassa meille pulloa viintä pöytään. Kerroimme miehelle, että kahden kuukauden jälkeen moinen palvelu ilahduttaa meitä kovasti, mutta tässä vaiheessa tyydymme teehen ja Smurffi limppariin. Nyt on vuorossa illallinen, pakolliset korttipelit ja todennäköisesti imemme tuttia pyjama päällä n. 21.30 paikallista aikaa.
- comments
Cornelia Thank you so much for this aritcle, it saved me time!