Profile
Blog
Photos
Videos
Eilen tultiin Annan kaa Vang Viengiin, eikä tää paikka kyl tee vaikutusta. Eilen aamulla käytiin kuuden aikaan Luang Prapangissa katsomassa, kun munkit kiersivät kaupunkia ja keräsivät almuja eli riisiä ruoaksi. Munkit saavat syödä ainoastaan sitä mitä ne saa kerjättyä ja ainoastaan riisiä. Ja klo 12 jälkeen ne eivät enää saa syödä loppu päivänä mitään. Luin jostain että suuri osa pojista/miehistä viettää osan elämästään munkkina, koska he uskovat että se suojaa ja turvaa perheen tulevaisuuden.
Pari tuntia myöhemmin kyyti tuli hakemaan bussiasemalle. Otettiin molemmat matkapahoinvointi lääkkeet ennakkoon, koska ollaan kuultu kauhutarinoita huonossa kunnossa olevasta tiestä ja kaikki oksentaa vaan bussissa. Mulla oli aamulla jo valmiiksi pahoinvoiva olo, joten matkapahoinvointi lääke oli tarpeeseen. Matka ei ollut mitenkään hirveä. Tie oli hyvässä kunnossa, mutta erittäin mutkikas. Suoraa tietä ei ollut ollenkaan. Tie kiemurteli vuoriston kyljessä, joten mutkia oli koko ajan. Eikä mitään loivia kurveja vaan suurin osa 180 asteen ja 90 asteen mutkia vuorotellen vasemmalle ja oikealle. Heittelihdin vaan penkissä ees taas, koska ei ollut mistään pitää kii ja Anna istui ikkunapaikalla. Onneksi sain nukutuksi suurimman osan matkasta vaikkei mitenkään sikeästi. Jossain vaiheessa oli pakko laittaa musiikki soimaan korvakuulokkeiden kautta, koska kuulin jonkun kakolan pussiin. Jos ei kuule, niin sitten ei tiedä. Mut matka meni suhteellisen nopeasti ja päästiin pölyiseen Vang Viengiin.
Löydettiin kiva guesthouse ainoastaan 70000kip yö eli puoliksi 3,5€ per henkilö. Käytiin vähän kiertelemässä kylää ja alkuvaikutelma pitää pintansa. Tää paikka on pieni, sotkuisen oloinen ja pölyäviä multakatuja. Kaikki tulee tänne vaan tubingin vuoksi, eli laskemaan jokea alas traktorin sisärenkaalla. Laosin oma kulttuuria ei oikein näe. Pidin Luang Prapangista paljon enemmän.
Käytiin Tracyn kanssa iltapalalla ja Tracy aikoi jatkaa seuraavana päivänä Vientianeen, koska hänkään ei tykännyt tästä paikasta ollenkaan. Mentiin ruoan jälkeen takaisin guesthouselle, koska mun maha oli erittäin kipeä.
Maha on edelleen tänään kipeä ja sääkin on huono. Vientianessa kuulemma sataa vettä, Tracy viestitti näin. Tarkoitus oli mennä tubailee tänään joelle, mut ei todellakaan innostanut, koska sää oli pilvinen ja viileähkö. Koko tubingin idea mun mielestä on rentoutua ja nauttia maisemista. Ei todellakaan lähteä kärsimään kylmästä ja vetämään perseet. Yleensä jengi vetää perseet tubeilun ohella, koska pitkin jokea on sijoitettu baareja, joissa voi nauttia alkoholituotteita ja hyppiä jokeen. Joka vuosi joku urpo kuolee tupingissa, koska on liian kännissä ja/tai hyppää jokeen tuntematta pohjaa ja/tai hukkuu. Meillä oli tarkoitus vaan chillata ja nauttia päivästä ja lämpimästä säästä tubingin ohella. Ei kyl mitenkään erityisesti harmita, vaikka jäikin väliin. Alkuperäisessä suunnitelmassa mulla oli tarkoitus skipata koko mesta, mut tulin nyt tänne, koska tapasin uusia kavereita.
Tossa aamupäivästä vähän käveltiin ympärinsä ja kateltiin oisko mitään nähtävää ja kuvattavaa. Ja tuli todettua että ei oikein mitään. Mahakipu alkoi rajoittaa liikkumista ja palattiin guesthouseen. Nukuin päikkärit ja lueskelin Annan lonely planetia niistä paikoista mihin oon menossa. Koska mul oli vaan Thaimaasta oma matkaopas kirja.
Anna menee huomenna kalliokiipeilee, mutta mä jätän sen nyt välistä, koska toi maha on niin kipeä ja pahenee aina kun liikkuu. Vaikka kyl tekis mieli. Oon tänään yrittänyt syödä vaan ainoastaan ei mitään maustettua ja erittäin käristettyä ja kypsää ruokaa. Etten varmasti saa mitään ylimääräisiä ärsykkeitä mahaan, vaan se paranisi. Onneksi oon pystynyt syömään kivuista huolimatta ja juomaan myös. Koska se ois paha jos pääsis heikkoon kuntoon ja keho kuivuisi ilman riittävää vettä. Ilman Annaa lähtisin jo huomenna kohti Vientianea, mutta taidan viettää huomisen päivän lepäillen ja toivoen, että maha olisi jo parempi huomenna. Mennään sit yhdessä Vientianeen, jos Anna edes nyt lähtee sinne.
Joku pölli mun hyvin kulutetut flipflopit guesthousen edestä. Ne oli mulle tosi tärkeät, kun ovat koko reissun aikana aiheuttaneet 5 rakkulaa ja oon monta kertaa ajatellut, että heitän ne pois. Sellanen viha rakkaus suhde, mut nyt kyllä ärsyttää, et pitää ostaa uudet. Toivon et joku vaan "lainas" niitä ja löydän ne myöhemmin jälleen samasta paikasta.
Istuttiin ravintolassa iltapäivällä joku pari tuntia ja kateltiin Frendejä ja syötiin välissä. Oon lukenut aikaa sitten vanhoista matkablogeista, että täällä pyörii nonstoppina Frendit, ja edelleen ne pyörii. Ok joku mesta näyttää Shout Parkia ja jotain muuta amerikkalaista sarjaa. Täällä nää paikalliset tekee paljon asioita ulkomaalaisten ehdoilla ja niiden omaa kulttuuria ei kyllä enää nää niin selvästi, jos ollenkaan. Anna lähti sen jälkeen varamaan huomista kiipeilyä ja laittamaan kuvia nettiin. Mä oon täällä guesthousessa ja kärsin koko ajan kovemmista mahakivuista. Onneksi jotain tulee myös uloski, ettei kone oo ihan pysähtynyt. Veikkaan et sain tän Luan Prapangista yhdestä ravintolasta, joka ei ollut mitenkään hyvä tasoinen miltään kannalta. Oltiin nälkäisiä että ei enää jaksettu etsiä muuta. Nyt sitten varmaan kärsin siitä laiskuudesta tällä hetkellä.
Nyt hoksaa et reissu on yli puolen välin, koska oon alkanut laskemaan päiviä ja miettimään tarkkaan missä käyn ja kauan siellä oon, että ehdin nähä kaiken mitä haluan. Vielä pitäisi ehtiä Etelä-Laosiin, Kambodzaan, Singaporeen, Kuala Lumpuriin ja pari vikaa päivää Bangkokissa. Aika menee liian nopeasti ja päivät menee huomaamatta ohi.
- comments