Profile
Blog
Photos
Videos
Aiti rakas. Kokalehdet eivat ole huumeita. Kokalehdista kylla tehdaan huumeita, mutta tahan prosessiin tarvitaan kemikaaleja seka pitaa osata erottaa se tietty komponentti lehdesta. Lehdet itsestaan eivat aiheuta riippuvaisuutta. Kummatkaan meista ei todellakaan olla riippuvaisia niihin. Kaikki siis ok!
Selvittiin saarista elossa. Mie poltin vahan itseani ja Riinalla on ollut tanaan ongelmia silmien kanssa. Liian heikot aurinkolasit.. Mutta eikohan se tasta. Ollaan Bolviassa. Miekin paasin rajan yli ongelmitta teipatulla ja ryppyisella (kosteusvaurioisella) passilla. Kaikki kunnossa!
hip. myohemmin lisaa!
-Ulla-
Hip! JATKUU! Ulla tassa taasen moro!
Do dii ensinnakin mamma: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kokapensaat ELI EI OLE HUUME!
Niin kavastiin tossa maailman korkeimmalla(purjehduskelpoisella) jarvella uimassa ja chillailemassa saari immeisten kanssa. Ensin otettiin 45min baattireissu Uros saarille, niille kelluville. Siella oli tosi kaunista. Sen jalkeen jotain 2-3h Amantani saarelle. Matka meni jutellessa parin amerikkalaisen kanssa. Saarella yovyimme paikallisen perheen luona, soimme heille tyypillista ruokaa (joka oli tosi hyvaa)ja chillaillimme ympari saarta. Kiipesimme saaren korkeimmalle pontille (olimme siis noin 4100m korkeudessa) kahtelemaan Inka raunioita. Meinasi olla aika tuskaa kiiveta, kun valilla joutui oikesti haukkomaan henkeaan. Ja kun ilma oli viela niin kuivaa niin kurkku oli kuin sahara. Huipulle paastyamme ihaltiin mahtavia maisemia. Oli sen arvoista. Sitten amerikkalaiset ystavamme ilmestyvat myos huipulle ja paatimme yhdessa tuumin nousta viela vahan korkeammalle, toiselle huipulle ihastelemaan auringon laskua.
Sinne kaupuaminen oli jo vahan helpompaa, kuhan ei puhunut tai nauranut samaan aikaan. Huipulla odottelimme auringon laskun ja IT WAS WORTH IT! Auringon laskun taustalla pauhasi ukkonen, jossa horisontissa ja taivaan pilvet sai mahtavat varit. Paatimme lahtea sitten vaihtoehto polkua kuunvalossa takaisin kylaan. Kaikki men hyvin, ihasteltiin tahtitaivasta ja painuttiin koteihimme illalliselle. Uneakaan ei tarvinnut odotella.
Seuraavana paivana hyppasimme taas paattiin ja kohti Taquile saarta. Amerikkalaiset jatkoivat matkaansa Punoon ja me jaatiin yhden saksalaisen tyton kanssa yoksi saarelle. Kaytiin uimassa. Paikalliset kauhistelivat, etta eiko vesi ole kylmaa mutta meille veden lampo oli ihana muistutus suomesta. Ilta meni vaan ottessa aurinkoa ja rentoutuessa. Seuraavana paivana palasimme Punoon tutun perheen luokse.
Tana aamuna otettiin bussi Boliviaan. Huomenna jatkamme aikaisin Etela-Amerikan korkeinpaan paakaupunkiin La Paziin. Siella yksi yo ja sitten miltei paivan kestava reissu Uyuniin. Aikaa vahan, nahtavaa aivan liikaa.
Ollaan muuten tassa aamulla herailtyamme kaivattu Suomen ruokia. Varsinkin Puurot ja joulutortut olisivat kovaa tavaraa saada! Tai Fazer! Marjapiirakka! kalakeitto! ruisleipa! maito! nam!
Eipa tassa talla eraa enempaa. Riina saattaa kommentoida, jos kerkiaa.
Haleja!
- comments