Univelat kasvoi isommaksi ja isommaksi joka yö, koska aina oli jotain puuhaa vähintään puolille öin asti. Yhtenä maanantaiaamuna mun oli määrä lähteä Hiroshimaan Suomalaisen lippukunnan kanssa. Voi Morjens! Ylös klo 5:15 ei ollut edelleenkään mua varten. Siinä sitten juoksin tyypillstä kooma-juoksuani kuola toisesta poskesta valuen. Jalka ei ilmeisesti noussut odotetusti vaan kaaduin mahalleni asfalttiin kuin rannalle heitetty kuutti. Onneksi puskurit toimi ja naarmuja kummempaa ei tullut. Vitutti silti autuaasti, koska mun uusi, juuri 8 minuuttia sitten päälle laitettu paita kuoriutui oikelta puolelta käyttökelvottomaksi ja reppu sekä kengät hajosi. Ei auttanut muu kuin painaa lisävaihde päälle ja juosta Suomen päämajaan, lainata Villen laukku, napata pyykkinarulta Joonan paita ja teipata pohjasta reikäiset kengät jesarilla kasaan. Olin muuten ajoissa bussissa!

Kahden tunnin ajo Hiroshimaan menikin nopeasti, koska nukuin koko matkan. Perillä kävelin nuorten perässä museossa kun joku zombie. Auditorioon oli suunniteltu kiinnostavaa ja tunteita herättävää ohjelmaa atomipommin uhrien muistoksi: mäkin tykkäsin: heräsin aina kun yleisö taputti. Paluumatkakin toimi, tosin heräsin jo 10 kilometriä ennen päätepysäkkiä.. Siinä tulikin nukuttua sitten niin hyvät unet, että jaksoi tulevana yönä kukkua kolmeen.

Haluamatta tuoda liiaksi esiin sitä, kuinka Japanin organisointikyky oli pettänyt, cultural festival day yksi leirin parhaita juttuja. Ympäri aluetta oli erilaisia kojuja, esityksiä ja perinteisiä menoja. Niissä me sitten kierreltiin valokuvaaja Villen kanssa ja mätettiin jos jonkinlaista namupalaa. Kävin kokeilemassa akupunktiotakin! Hoitaja totesi vaan, että et ole nukkunut ja syönyt kunnolla vähään aikaan. No mistäköhän moinen mahtoi johtua??! Leirillä kasvissyöjille tarjottiin safkaksi vaaleaa leipää ja maissia. Ja tietty oli riisiä ja kaalisalaattia! Siinä sitä sitten piti soveltaa, ostaa omia ruokia ja lopulta kävin pokkana hakemassa joka päivä ainakin neljä savumunaa lounastarjoilusta. Edes jotain proteiinia päivälle.

No nyt se akupunktio. Jäbä iski muhun neljä piikkiä ja sanoi, että näillä pitäisi tulla keho kuntoon. Mua väsytti koko päivän kuin koalakarhua konsanaan. Vetelin taas parin tunnin päikkäreitä kahteen otteeseen - ja samaa kyytiä 8h unet. Kutsuisin tätä olotilaa siis partiodarraksi. Kyseisen päivän iltana kävin myös Suomalaisten saunassa: ai että oli autuas olo sen päälle. Me istuttiin lauteilla parinkymmenen hengen porukalla hajoilemassa kaikelle.. Tosiaan, kymmenennen päivän kohdalla kaikilla alkoi olla aivot aika muusia.

Kuvan otti Ville Tarhala