Profile
Blog
Photos
Videos
Huhhuh! Aikamoista matkustusta takana! Lahdettiin viime keskiviikko yona Varkalasta, Keralan osavaltion etelaosasta kohti Tamil Nadun osavaltiota ja Pollachin kaupunkia. Junamatka sujui talla kertaa kohtuu kivuttomasti katkonaisesti nukkuen. Junasta hypattiin bussiin, joka kuskasi meidat hieman sekavaan Pollachin kaupunkiin. Bussimatkalla vieressa istunut aija lupasi "auttaa" meitit Indira Gandhin kansallispuistoon. Siita syntyi taas ihan ihmeellinen soppa, miehen yrittaessa saataa kaiken mahdollisen meille valmiiksi, vaikka teimme hanelle aivan selvaksi, etta osaamme itsekin hoitaa asioita, vaikka olemmekin ulkomaalaisia vieraassa maassa. Taksimatka puistolle olisi tullut maksamaan 700 rupiaa... Eipa kaynyt meille! Lopulta taksi jatti meidat Pollachin ehka kamaisimpaan hotelliin, valikoimaa ei niin paljon niissa ollut. Voin ihan rehellisesti sanoa, etta se huone, tai luukku oli kamalin missa olen koskaan yopynyt, eli oli tyyliltaan sellainen maksullisten naisten paikka... Siivooja leidit lakaisivat kuulemma hirmuisen maaran roskaa pois huoneen lattioilta ennen kuin paasimme sisaan. Ainoa mukava asia huoneessa oli telkkari, jota emme olleetkaan paasseet katosmaan kuukauteen! Aamulla nurkissa vilisti torakoita, ihanaa! Pollachi kaupunkina oli aikamoinen. Olimme siella selvasti nahtavyys, voin kuvitella, etta milta tummaihoisista tuntui joskus 70 -luvulla Suomessa kadulla kavellessaan: erilaiselta! Tuijotusten maara oli valtava!
Aamulla otimme paikallisen bussin kohti Indira Gandhi Wildlife Sanctuarya, joka tuli huomattavasti edullisemmaksi kuin edella mainittu taksi: 10,50 rs per nuppi! Matkustaminen paikkareilla on sekin aika mielenkiintoinen kokemus. Bussit ovat yleensa aivan taynna paikallisia, joten rinkan kanssa on kohtuu hankalaa matkustaa, jos ei paase tyhjaan bussiin. Matka puistolle oli hyvinkin mutkainen bussin noustessa pitkin Western Ghats-kukkuloita.
Olimme varanneet huoneen edellisena paivana Pollachista Forest Warden Officesta. Paivalla paasimme norsujen kyytiin, tosin retki niiden selassa puistossa kesti vain n. 15min, mika oli vahan pettymys. Kokemuksena norsujen valtava koko ja lasnaolo oli aika vaikuttava! Mahtavia elukoita!
Iltapaivalla lahdimme puistoon metsastamaan tiikereita oppaan johdolla. Tama meidan opas ei puhunut lahes sanaakaan enklantia, mutta tunsi puiston puskat kuin omat taskunsa. Norsuja, saatika sitten tiikereita ei kiikareihimme loytynyt, mutta naimme muun muassa apinoita, jattilaisoravan, mangustin, buffaloita (?), joitain kauriita ja erilaisia lintuja. Ainoa reissun miinuspuoli oli ransakalaispariskunta ja heidan 2-vuotias tyttarensa, joka huudollansa haati lopulta kaikki elukat. Ihan fiksua sinansa lahtea 2-vuotiaan kanssa 3 tunnin vaellukselle!
Seuraavana aamuna otimme bussin puistolta kohti Pollachia. Pollachista sitten seuraavaan bussiin, joka vei Coimbatoreen, josta paikkari bussiasemalle. Sielta otimme sitten taksin kohti tata paikkaa missa olemme talla hetkella, eli Ootyssa. Matka tanne oli jalleen uusi kokemus! Samassa taksissa matkusti Pohjois-Intialainen silmakirurgi ja hanen assistenttinsa, jotka olivat myos tulossa Ootyyn viettamaan vapaapaivaa. Erittain mukavia miehia! Tie Coimbatoresta Ootyyn kulki pitkin vuorten rinteita, lapi neulansilmakurvien , ylemmas ja ylemmas, hienoilla maisemilla hoystettyna. Yhdessa vaiheessa olimme ainakin 1600m meren pinnan ylapuolella.
Ooty on pieni kaupunki vuorten keskella. Tanaan teimme kiertoajelun erilaisissa turistipaikoissa. Kavimme esimerkiksi Etela-Intian korkeimmalla huipulla (jossa oli muuten kylma ensimmaista kertaa reissun aikana), teetehtaalla, ruusutarhalla ja Botanical Gardenissa. Teimme reissun naiden silmakirurgien kanssa, ja nauroimme vedet silmissa niiden juttuja!
Huomenna matkaamme Mysoreen, muinaisten hallitsijoiden kaupunkiin, joka on pyha kaupunki (olutta ei tarjolla).
Saas nahda mita tuleman pitaa!
Ensi torstaina kohti Bangkokkia...
T. Elina, Mika ja Kati (elina talla kertaa nappaimistolla)
- comments