Profile
Blog
Photos
Videos
22.01.2010
Lumbini, Nepal
Namaste! Viime blogista onkin syntisen pitka aika. Jarkyttavan paljon asioita on tapahtunut viimeisien viikkojen aikana. Yritankin valita parhaimpia paloja, koska muuten tarinaa olisi aivan liikaa. Mutta pidemmitta lopinoitta itseasiaan.
Tapasin Sarojin, ystavani Katmandusta Pokharassa. Iloisen jalleennakemisen jalkeen han ilmoitti iloisia uutisia. Han olisi menossa naimisiin lahiaikoina ja kyseli voisinko mahdollisesti osallistua tapahtumaan. Suuremmitta ajatuksitta kuulosti erittain hyvalta ajatukselta. Niinpa jatimme viimein parissa paivassa hyvastit Pokharalle parin nahtavyys kohteen jalkeen. Matkasimme Chitwanin luonnonpuiston kupeessa olevaan pieneen maalaiskylaan Sarojin vanhempien talolle.
Suurin ympariston muutos oli se etta maa oli taysin tasaista kaikkialla silman kantamattomiin. Lahella nakyi viidakon laita ja muuten nakyma oli tyypillisen maalainen. Hiekkatiet, pienet kiviset maalaistalot ja pihoilla leikkivat lapset. Kotielaimina oli usein lehmia, vuohia ja puhveleita. Joillakin oli isoja kanatarhoja. Sarojin perhe otti meikalaisen vastaan lampimasti ja majoittivat omaan pieneen huoneeseen. Kyseessa oli pieni kaksikerroksinen talo. Alakerrassa oli keittio, kaksi huonetta siskolle ja hanen lapsilleen ja yksi Sarojin isalle ja aidille. Lisaksi pieni varastohuone josta kyhattiin nopeasti vierashuone.
Talon asukkaisiin kuului Sarojin isa, aiti, hanen siskonsa ja kaksi lasta ialtaan 3 ja 4 vuotta. Lisaksi elaimia heilla oli kolme vuohta, kaksi lehmaa ja yksi vasikka. Sahkoa oli, mutta vesi otettiin pumppukaivosta. Aluksi huone oli lieva shokki. Olin kylla tottunut kaikenlaisiin huonelemmikeihin Intiassa. Sympaattiset liskot olivat normaaleja, samaten kaikenkarvaiset hamahakit. Talla kertaa huoneesta loytyi hiiria jotka yolla tepastelivat sangylla. Lisaksi huoneessa oli yksi etana nurkassa.
Saroj oli haavalmisteluiden takia melko kiireinen, koitin auttaa parhaani mukaan. Parhaista kokemuksista jai mieleen kun raahasimme moottoripyoralla valtavan vaneerilevyn lahikylan kaupasta kotiin. Vahalla oli kaatuminen, mutta paikallisten ilmeet oli sen arvoisia. Saroj kiireiltaan ehti esitella hieman Chitwanin puistoa. Kavimme mm. katsomassa norsuja ja krokotiileja. Viidakossa kavin muutaman Sarojin kaverin kanssa polkupyorilla ja naimmekin kaikennakoisia elaimia. Joitakin krokotiileja jarven kupeessa, muutaman peuran juoksemassa karkuun ja joitakin outoja paikallisia lintuja. Eniten kuitenkin kiinnosti tiikeri jonka naimme. Sain kaukaa otettua kuvan, mutta uskalsimme hiipia melko lahelle. Sitten se juoksi karkuun, ehka meidan onneksemme. Myohemmin nahtiin viela yksi villikarju.
Sitten eras paiva tuli tehtya erehdys. Satuin juomaan keittamatonta kaivovetta. Tasta seurasi parin paivan paasta melkoisen raivokas ripuli. Koko yon kestavan kyykkyvessa ekskursion jalkeen vannoi mineraaliveden nimeen. Onneksi Sarojin eras veljista oli saapunut Pokharasta edellisena paivana. Han oli tohtori ja antoi samaten antibiootit vaivaan. Otin vain yhden koska laakepaketissa luki etta laake on havaittu karsinogeeniseksi hiirilla ja rotilla. Tama tosin oli paha virhe josta sain maksaa myohemmin. Olo kuitenkin helpottui haapaivaksi.
Haapaiva: Aamu ei voi alkaa huonosti jos ennen sarastusta alkaa boom boxista ulkoa soimaan Modern Talkingin Brother louie. Menen ulos katsomaan mita on tapahtumassa. Menin edellisena paivana aikaisin nukkumaan (l. kuudelta) enka tiennyt mitaan mita oli tapahtunut. Paikalla oli aivan kaoottisen verran vakea kokkaamassa, siivoamassa, koristelemassa ja tekemassa askareita. Piha oli koristettu lipuin ja stereoista soi Nepalin kuumimmat hitit. Erilaisia sukulaisia oli tullut ympari maakuntaa paikalle. Kauaa en ehtinyt olla ulkona kun kateeni lyotiin kuppi teeta ja haaherkkua rotia. Jonkinlaista rasvaista leipaa ja munkkirinkilan sekoitusta. Kaikki valmistautuivat paivan juhlaan.
Auringon viimein noustessa saapui paikalle taksi ja tyhja koulubussi. Juhlat siirtyisivat hetkellisesti tulevan vaimon vanhempien luo. Paikalla suoritettaisiin Puja rituaaleja ja muita tyypillisia haarituaaleja. Puoliltapaivin bussi lastattiin tayteen vakea ja siirryttiin paakallo paikalle. Sarojilla oli pukupaalla ja tyypillinen Nepalilais lakki. Mita itse seremoniassa paikanpaalla tapahtui, yritan parhaani mukaan kertoa.
Aluksi haapari menee istumaan heille tarkoitettuihin tuoleihin. Maassa on levitetty kukan teralehdista oleva kuvio ja lukuisissa kupeissa on hedelmia, rahaa ja suitsukkeita. Vanha mies, todennakoisesti vaimon isa istui gurun vieressa matoilla, keskella kuvio. Guru luki vanhaa kirjoitusta jota sanotaan mantraksi. Samalla hyvin tarkka erilaisten kynttiloiden poltto, ruokien siunaaminen eri jumalille ja rahojen asettaminen kuppeihin tapahtui. Ymparilla sukulaiset katsoivat ihastuksissaan. Hyvinkin pitkan ajan jalkeen vuorossa oli haaparin kenkien ryosto. Jotka haavieraiden myohemmin olisi lunastettava takaisin kovalla hinnalla.
Taman jalkeen sukulaiset yksi kerrallaan pesevat haaparin jalat ja jopa juovat pesuvetta. Pesun jalkeen kaikki lahjoittavat kirjekuoressa hieman rahaa parille. Pitkan jalkojen pesun jalkeen on vuorossa ruokailu. Haaruokana on tyypillisesti riisia, keitettyja perunoita ja muita vihanneksia. Lisaksi vuohen lihaa. Ruokailun jalkeen on vuorossa tarkein tapahtuma, vaikeista selityksista huolimatta en oikein ymmartanyt taysin sen ideaa. Mies ottaa valkoisen kankaan gurun avustuksella ja asettaa sen pitkaksi suoraan vaimon otsaan. Taman jalkeen mies ripottelee punaista variainetta lakanalle. Kun saan kuvat ladattua niin homma selkeytyy hieman, mutta muuten en osaa oikein paremmin selostaa.
Piankin variaineen ripottelun jalkeen tulee viimeinen osio. Haapari pesee toistensa jalat ja syovat ruokaa ja tarjoavat sita toistensa syotavaksi. Tama on ainoa kerta kun pari syo toistensa kadesta. Nepalilaisessa kulttuurissa pidetaan ruokaa saastuneena jos se on koskenut toisen katta tarjoamisvaiheen jalkeen. Samalla kun tama tapahtuu, on osa vieraista neuvottelemassa 'morsiusneitojen' kanssa kenkien ostamisesta takaisin. Kun hinnasta on paasty yhteisymmarrykseen ja kengat saatu parin jalkaan siirrytaan takaisin Sarojin luokse.
Juhlat jatkuvat yonpikkutunneille jossa mukana on tyypillinen nuotio tanssi johon kaikki vieraat osallistuvat. Jopa itse huonoista tanssimuuveista huolimatta panin itseni likoon. Tama saikin suurta suosiota ja naiset vaativat etta tanssisin lisaa. Saroj tuli pelastamaan tilanteen ja vedimme hienon duotanssin (Saroj on vanha tanssinopettaja ja muutenki aika omassa elementissaan siina). Pikku hiljaa paikat alkoivat hiljenemaan ja porukka painui yopuulle. Seuraavana paivana suurin osa vieraista oli jo lahtenyt kun nousin joskus puolilta paivin.
Oli viimein hyvastien aika, eika yhtaan liian aikaisin. Sarojin hyva lappa lahti vahan kasista ja koko kylalle oli livahtanut tieto etta olisin muka halukas menemaan naimisiin nepalilaisen tyton kanssa. Paikallisethan ottivat sen tosissaan ja jopa yhta oltiin neuvottelemassa kyseisena aamuna tulemaan paikalle. Muutenkin moni oli valmis esittelemaan serkkujaan tai vastaavia meikalle. Varsin ahdistavaa. Lopulta jatin haikeat hyvastit perheelle, sain lahjaksi nepalilais hatun. Jatin myos itse hieman rahaa perheelle lahjaksi vieraanvaraisuudesta, vaikka he sita hieman vastustivat. Sarojin veli heitti bussiasemalle ja vaihtorumban jalkeen saavuin Lumbiniin.
Tanaan olen Lumbinissa, Buddhan syntymapaikassa. Olo on hieman heikko koska ripuli palasi viime yona. Huomenna olisi tarkoitus lahtea takaisin Intian puolelle ja sita seuraavana paivana junalla Kolkataan johon on 23 tunnin matka. Toivon etta laakkeet auttavat ettei tule aivan sairaalloista matkaa. On kuitenkin kiire pikku hiljaa nappaamaan Thaimaahan lahteva kone. Reissu lahestyy pikku hiljaa loppuaan ja on aika henkisesti valmistautua paluuseenkin. Viela on kuitenkin hyvia viikkoja jaljella! Yhta pitkaa taukoa ei enaan tule blogien valilla, maaseudulla ei ollut internettia missa olisin paassyt kirjoittelemaan, siita johtuen oli katkosta. Ensi viikkoon!
-Matias
- comments