Profile
Blog
Photos
Videos
Tanaan yks mun suurimmista unelmista kavi toteen - sukelsin Suurella Valliriutalla! Tata oon oottanu koko Australian matkan ajan kun kuuta nousevaa ja lopultakin paasin tekeen sen! Aluks oli tosin tarkotus menna vaan snorklaamaan mutta sain tosi hyvan tarjouksen paasta kokeilemaan ihan oikeeta laitesukellusta, niin pakkohan se oli tehda!
Oon nyt siis Cairnsissa, mista suurin osa turisteista menee Suurelle Valliriutalle. Snorklaus-, sukellus- ja lasipohjavene yms muita matkoja onkin ihan alyton valikoima. Mun huonekaverit vinkkas mulle sellasesta kun Reef Experience, joka makso 165 dollaria, sisalsi kaks eri riuttakohdetta ulommalla riutalla JA mika parasta: kokeilusukelluksen. Lisaks settiin kuulu kaikennakosta muuta kivaa ekstraa, esim. aamupala ja lounas laivalla ja ilmasta viinia, juustoja ja kekseja paluumatkalla. Lisaks laivalta olis saanu vuokrata sukelluskameran viidellakympilla, mutta siella oli myos laivan oma ammattikuvaaja mukana niin paadyin ostamaan silta pari kuvaa (mista sai kylla pulittaa aika hyvan summan rahaa).
Itse kokemuksesta sitten: PARASTA. IKINA. Matka Cairnsista riutalle kesti n. 2 tuntia ja sina aikana pidettiin turvallisuusbriiffi, meribiologin lyhyt esittely yleisimmista jutuista mihin vedessa tormaa ja ohjeet niille jotka aiko kokeilla laitesukellusta. Normaalistihan laitesukellusta kokeillaan ensimmaisella kerralla uima-altaassa, mutta koska Suuri Valliriutta on aikalailla niinkun valtava uima-allas (ei vahvoja virtauksia jne) joten ekan sukelluksen voi tehda suoraan parhaassa mahdollisessa paikassa. Olin suhteellisen hermona sukelluksesta ja snorklauksestakin, ja viimeistaan sukelluslaitteistoa lapikaydessa tarisin niin etten meinannu pysya tuolilla. Sukellus tapahtu onneks pienissa neljan hengen ryhmissa ja tosi moni muukin sukelsi ensimmaista kertaa, joten ei ollu paineita. Mun laivassa oli melkein 80 ihmista ja ma paasin yhdeksanteen sukellusryhmaan, joten ehdin kaymaan nopeesti snorkkelin kanssa tsekkaamassa ymparistoa ennen THE sukellusta. Veteen astuminenkin oli jo aika jarisyttava kokemus. Ekaks ei kauheesti nakyny mitaan erikoista, mutta kun simmailin laivalta vahan edemmaks varsinaiselle korallialueelle oli naky aika uskomaton. Trooppisia kaloja oli joka puolella ja niin monta eri lajia ettei pystyny edes laskemaan. Sateisen saan ansiosta korallitkin loisti tavallista kirkkaampana. En pysty sanoin kuvailemaan millanen fiilis oli uida Suurella Valliriutalla, mita oon vuodet kattonu telkkarista ja haaveillu etta tonne kun joskus paasin sukeltaan. Ja ma olin siella. Ihan ite. Ja se oli hiton makeeta.
Ehdin hypettaan ymparistoani noin puolisen tuntia, kun pilli soi ja oli mun ryhman vuoro sukeltaa. Paniikki iski. Tuli semmonen olo etta AITIIII EN HALUUUU, mutta pakko se oli. Laivan henkilokunta oli ihan alyttoman mukavaa ja ne autto laittaan kaikki painovyot ja sukelluslaitteet paalle. Ja sitten hypattiinkin jo veteen. Hengittaminen laitteilla oli yllattavan helppoa, ottaen huomioon etta aivot huutaa etta "ala hengita oot veden alla idiootti!!!" Johtu varmaan siita etta snorklatessa siihen oli jo osittain tottunu. Vaikeinta oli pysya edes jotenkin tasapainossa kun selassa oli n. 25 kiloa painava happisailio ja muuta salaa. Onneks aluks veden alle hivuteltiin tikkaita pitkin ja siina sukellusopettaja autto korvien paineentasaamisessa ynna muussa.
Sitten alkokin jo itse sukeltaminen. Mun ryhmassa 2 oli itseasiassa jo suorittanu sukelluskortin, joten ohjaaja saikin sitten keskittya mun sekoiluun ja auttamiseen. Eka en paassy uimaan alaspain, vaan nousin jatkuvasti kohti pintaa. Soposti mentiin sitten ohjaajan (myoskin jaatavan sulonen) kanssa kasi kadessa pohjaa kohti. Seuraava ongelma olikin etta paine ei meinannu tasaantua mun korvissa millaan vaan tuntu etta paa meinas rajahtaa. Sekin meni onneks ohi aika nopeesti ja paastiin uiskenteleen. En vielakaan pysyny veden alla omin avuin, mutta se sukellusopettaja oli tosi ihana ja piti musta kiinni etten lillunu pakoon. Vahan ajan paasta aloin saada jo vahan jopa tatsia koko sukellushommaan ja uin jopa ihan ite ilman apua!! Kokeilusukellus oli kuitenkin valitettavasti niin lyhyt etta itse sukeltamiseen oli aikaa vaan noin 20 minuuttia. Ja kun tuli aika nousta pinnalle, ma en jotenkin yhtaan tajunnu kuinka nopeesti nousin ja mitas muutakaan siina sitten kavi kun toinen korva poksahti. Pinnalle noustessa olin niin pyoralla paastani ja muutenkin ihan kujalla etten melkein paassy vedesta ylos ja lisaks toinen korva oli tosiaan taysin kuuro... En antanu sen haitata vaan kavin nopeesti nappaamassa snorkkelin uudestaan naamaan ja eikun takas veteen!
Paivan toinen snorklauskohde oli lahella saarta missa merikilpikonnat kay munimassa. Veden oli tarkotus olla taynna kilppareita, mutta eipa nakyny. Sen sijaan kuitenkin bongasin pari haita, eli ei haitannu (olin sitapaitsi snorklausreissulla Byron Baylla jossa kilpikonnia oli mielin maarin). Mun mielesta eka paikka oli hurjasti parempi, silla korallit oli paljon lahempana pintaa. Mutta kaiken kaikkiaan koko paiva oli niin mahtava ettei paremmasta valia!!!!!
- comments