Profile
Blog
Photos
Videos
Juhuu ja hyvaa uutta vuotta! Tein uudenvuodenlupauksen itselleni: matkustele enemman ja murehdi rahoista vahemman. Joten pistin lupauksen samantien taytantoon kun vuosi vaihtu. 4. paiva tammikuuta nostin repun selkaan ja lahdin Newcastlea tutkimaan. Newcastle on Sydneyn jalkeen toiseksi suurin kaupunki New South Walesissa, vahan Tamperetta isompi. Vaikka Newcastle ei oo kauhean kaukana Gosfordista, olin silti ihan liekeissa kun sain vihdoinkin aikaseksi lahtea itsenaisesti reissaamaan. Varasin hostellin Newcastlen keskustasta Hunter Streetilta. Tuomio: Cambridge Hotel Backpackers, 4 hengen mixed dorm, s***hole. Okei, ehka vahan vahva ilmaisu, mutta totta. Huone oli ihan jees oikeestaan, mutta en tiia johtuko vainoharhasuudesta vai oliko mun lakanoissa ihan oikeesti punkkeja. Lisaks keittio oli kuvottava: kaikki laitteet oli ikivanhoja ja noin sentin likakerroksen peitossa. Astiat tiskattiin sienilla, jotka haisi niin jaatavilta etta niita samoja on kaytetty varmaan hostellin perustamisesta asti. Lisaks astianpesuaine loppu mun toisena paivana, eika sita hankittu lisaa kun vasta 4 paivan kuluttua. Eli astiat "tiskattiin" pelkalla vedella. Voitte varmaan kuvitella kuinka valttelin viimeseen asti siella kokkaamista. Vessat ja suihkut oli sentaan ihan jees, tosin porukka ei ilmeisesti osaa painaa sita ponton paalla olevaa taikanappia joka huuhtelee jatokset pois muiden viattomien vessankayttajien silmista. Yok. Taa nyt ei ole hostellinpitajien syy mitenkaan, mutta mua otti paahan kun kamppiksina oli 3 hengen ranskalainen perhe, aiti ja 2 n. 16 vuotiasta lasta jotka ei puhunu sanaakaan englantia... Ainoo mita kommunikoin niiden kanssa (ja paasin samalla leveileen huikeella ranskankielen taidollani) oli etta sanoin kauniisti mersii kun perheen poika avas mulle oven. Etta jes.
Loppuosa reissusta: Mahtava! Saavuin siis keskiviikkona jolloin oli tosi kuuma paiva ja taisin saada auringonpistoksen, taas. Olin ihan kuollu koko paivan ja nukuin aikalailla koko keskiviikon ja torstai aamupaivan, mutta sitten otin itteani niskasta kiinni ja paatin ihmeparantua. Sain myos loistokkaan idean ottaa enemman irti Australian vesistoista ja ostin ihkaomat snorklausvalineet: uimalasit, snorkkelin ja rapylat. Aika turistia, mutta so what!
Hostellilla oli kaikennakosia mainoksia ja esitteita mita tehda Newcastlessa ja perjantaille sain idean lahtea Port Stephensiin. Se on noin 2 tunnin bussimatkan paassa Newcastlesta ja aika pieni kaupunki. Mutta ma rakastuin! Menin ensimmaisena siis Australian Shark & Ray Centeriin polskiin haiden ja rauskujen kanssa. Upee kokemus, vaikka tunsin oloni vahan tyhmaks liian pienessa markapuvussa suurimmaks osaks lapsiperheista koostuvien kavijoiden seassa. Mutta paasinpahan silitteleen haikaloja ja 300 kiloista rauskua! En oikein tienny mita odottaa, mutta kun ekan kerran laiskasin kateni rauskun selkaan niin meinasin kiljahtaa kun se oli niin limanen ja silee! Hait sen sijaan oli vahan karheempia, mutta kivoja silitettavia nekin. Vaikka tyontekijat kuinka vakuutteli etta ne on ihan kiltteja eika tee pahaa ihmisille, sain silti lievan hepulin kun yks hai alko naykkiin mun uimatossuja...
Hai & rausku-uiskentelun jalkeen lahdin sitten katsastaan Port Stephensin lukuisia rantoja. En oikein tienny mihin suunnata , joten jalleen Australian aina-niin-herttaiset bussikuskit riensi hatiin. Yks tosi mukava mieskuski neuvo mut Birubi Beachille, jonne en olis varmaan ees loytany ilman sita. 32 kilometrin pituudelta ja usean kilometrin leveydelta pehmeinta hiekkaa mita oon tahan asti nahny! Massiivinen ranta. Tiesitteko muuten, etta monia aavikoille sijoittuvia leffoja on kuvattu Australiassa koska taalla on niin isoja rantoja niin nayttaa etta olis aavikolla? Totta joka sana.
Lauantaina sitten kiertelin vahan Newcastlea. Newcastle on siita kiva paikka etta keskusta on rantojen ymparoima. Keskusta tosi itsessaan on aika pieni, joten lahdin Kotaraan valtavaan Westfieldin ostoskeskukseen. Illalla oli sosiaalisen kokeilun aika: yksin baarissa. Suoraan hostellin alakerrassa oli pubi, jossa ainakin aanista paatellen oli aina hyva meno. Kerasin siis rohkeuteni ja hiivin sisaan, tilasin jonkun Schnapple-nimisen herkkudrinksun ja asemoin itseni nakyvalle, mutta huomaamattomalle paikalle biljardipoytien laheisyyteen jossa joukko merirosvoiksi pukeutuneita aussimiehia oli matkalla kohti hilpeaa humalaa. Ei aikaakaan (tarkalleen ottaen 3 Schnapple-huikkaa) kun mun seuraan liitty Robert from Melbourne! Rakastan aussimiehia siita kuinka ne osaa jutella normaalisti, eika niin kun suomalaiset joiden aloitusrepliikki on yleensa jotain sen tyylista kun "voiksh ma tharjoo shulllllle jotai jhuamaa". Robert oli hurjan mukava ja asu kanssa samassa hostellissa kun ma ja kun kerroin sille mun matkasuunnitelmista Melbourneen se pyys mun numeron ja tarjoutu nayttaan paikkoja. Juteltiin varmaan tunti siina pubin puolella ja se esitteli mut sen kavereillekin. Jotenkin sitten paadyttiin hostellin parvekkeelle pelaan Monopolia? Mutta olin niin ilonen kun tapasin sen ja ylipaansa siita hyvasta etta voitin pelkoni etta nayttaisin idiootilta kun kyhjottaisin baarin nurkassa yksin. Mutta ehei, taa on Australia!
Sunnuntai meni tehokkaasti kavellessa Newcastlen niemen ympari. Illalla palkitsin itseni ja lahdin Newcastlen kylttyyrin keskustaan Darby Streetille illallistaan omassa ylhaisessa yksinaisyydessani. Monkey Monkey Monkeyn kanacaesarsalaatti oli jumalaista, ja niin myos tarjoilija. Juttelin sen kanssa niita naita kun ravintola oli aika tyhjillaan ja se oli tosi innostunu mun matkailuista ja kuinka oon lahteny reissaan ihan yksin. Ah, rakastan australialaisia! Maanantaina suuntasin taas Port Stephensiin. Loysin muutaman alyttoman hyvan snorklauspaikan, mm. Nelson Baylla sijaitseva merielamansuojelualue ja Fingal Bayn pienehko riutta. Oli aika hauskaa kun siina uiskennellessani yhtakkia loysin itteni valtavan kalaparven keskelta. Eika ollu mita tahansa ahvenia vaan ties mita trooppisia fisuja, jotka oli jopa aika isoja! Olin niin innoissani ja vietin vedessa suurimman osan paivasta bongaillen erilaisia merenelavia.
Tiistaina olikin sitten aika lahtea takas tanne Gosfordiin. Ei tosin pitkaks aikaa, nimittain vietin koko tan aamun jarjestellen ja varaillen busseja ja hostelleja seuraavaa reissua varten. Sunnuntaina lahden siis kohti Melbournea! Meen eka Sydneyn kautta Greyhoundin bussilla Canberraan, jossa vietan 3 yota. Keskiviikkoaamuna hyppaan taas bussiin ja matkaan 9 tuntia Melbourneen. Melbournessa oon melkein 2 viikkoa, jonka jalkeen joko lennan suoraan Gold Coastille Queenslandiin, tai tuun Gosfordiin ja meen mun serkun Danielin ja sen kavereiden kyydilla. Roadtriiiiiip!!
- comments