Profile
Blog
Photos
Videos
Aamulla bussiin ja komeet 24 h oli edessä, hyvin meni kun edellinen ilta meni viiteen ja 2 tunnin unilla nukutti kummasti. Välillä tyyni valtameri näytti oikeen nätiltä täyden kuun valossa, aina kun krapulauni katkes. San Pedro de Atacama oli kohde ja en ollu ikinä moisesta kuulutkaan, suolajärviä ja kaikkee mitä vulkaaninen vuoristo tarjoaa joten sinne pakko tietysti. No en kerenny kun päivän ja muutaman todella suolaisen järven kokeileen, mäkin kelluin ja sukellus ei onnistunut, niin suolainen se oli, toinen oli upea suola laguuni ja auringonlasku oikein komea. Buukkasin siis seuraavaks aamuks 3 päivän Bolivian retken josta pääsisin näppärästi jatkamaan reissun pääkohteeseen Macchu Picchuun. Aamukuudelta kohti Bolivian rajaa ja hieman tutustelua 11 hengen ryhmään jonka seurassa 3 päivää vietettiin. Komeita maisemia ja rajalla sitten pompittiin raiteiden yli ja käynnissä olevan junan välistä immigrationiin ja siitä kahteen Toyota Landcruiseriin joilla matka jatkui. Mun käryyn sattu oikeen helmi joukko, 4 Urugualaista, veljekset Marcel ja Marti sekä kolmas koripallisti Cristian sekä heidän kaverinsa Marissa ja vielä Paragualainen Gabi jonka Italialainen poikakaveri Oliviero oli toisessa kärryssä. Siellä myos Brassit Rafael ja Tatiana, Ranskalaispariskunta Dominic ja puolison nimi jäi kuulematta.
No latinorytmit soimaan ja vauhtiin, kauaa ei keritty Bolivian puolella ajeleen kun ensimmäinen turisti makas kuolleena tienvarressa, kuski oli nukahtanu aamulla ja auto nurin. Meidänkin toinen kuski nukahti suolajärvellä mutta Oliver herätti ajoissa. No sitä jatkettiin ja maisemat olivat todella upeita ja suola laguunit henkeasalpaavan värisiä. Muutama aktiivinen tulivuori ja korkeimmat huiput reilusti yli 6 tonnisia. Flamingoja oli tuhansia täällä korkeuksissa ja väriltään todella punaisia sekä alpakkoja ja lamoja näkyi. Lounaat vedettin tojotan perästä ja maistui oiken namilta. Ensimmäisen päivän kohokohta oli Lagune Colorado jonka värimaailma kattaa kaikki sateenkaarenvärit. En uskonut silmiäni ja miten tälläinen helmi on voinut jäädä mulle kertomatta???No aikamme pällisteltiin ja sitten lagoonin rantaan majataloon 4200m korkeuteen. Jaoin Urggien kanssa 5 hengen huoneen ja illaliselle. Tähtitaivas kun aukes niin taas meni suu että loks auki. Sellaista määrää tähtiä ei paljaalla silmällä missään näe, siksi tänne Atacamaan rakennetaan kaikki uudet teleskoopit. Nukuin hyvin about 3 tuntia ja sitten olikin nenä aivan tukossa päätä särki ja kylmä ja yokotti. Viiteen kun olin valvonut niin lähdettiin käymään geysereillä melkein 5000 metrissä, hengittelin vulkaanisia hoyryjä ja koin elämäni kovimman krapulan,,,ja ilman viunaa.Laatta ja tunnin uni taas hieman almepana ja päivä oli pelastettu, melkein koko ryhmä niiskutteli ja päänsärkyä ja hengästymistä aiheutti.
No aamupala ja matka jatkui kuoppaisia teitä ja omia polkuja pitkin aina hieman eri reittejä kuin aiemmin, sen näki jäljistä. Hyvin nää kärryt kyllä kuopat otti ja kuskitkin Richard ja Horge osasivat hommansa. Nyt oli vuorossa laamalaaksoja ja jälleen upeita maisemia, muutama pieni Bolivialaine kylä ja niitä kuvista tuttuja vuoristonaisia hattu päässä ja värikkäät kuteet päällä on todella jokapaikassa, ei vain kuvissa. Hattu suorassa niin varattu, vino on vapaa. Sitten iski paniikki kun ei meinannut kauppaa loytyä, lopulta saatiin "eväät" ostettua ja matka jatkui suolasta tehtyyn hotelliimme aivan maailman suurimman suolajärven laidalle. Täällä siis uuden vuoden otamme vastaan ja hihkuimme intoa!! Rafaelin kans nypittiin vielä viimeisten auringon säteiden valossa notskin ainekset kasaan, siihen pamahti heti 4 Itävaltalaista avuks jotka oli osa toista 12 hengen ryhmää hotellissa. Illallisella muutama viinipullo kuului hintaan mutta neuvottelimme 3 taalan yhteishintaan että saadaan vetää omia ja ylittää hiljaisuus 2 tunnilla. Tunnelma alko tiivistyä latinorytmit raikas, talonväki ja kuskit ja koko porukka veti letkajenkkaa, lopulta kello tuli 12 ja skumpat poksahteli. Sitten ulos notskille ja kansalaisuuksia oli edellisten lisäksi Bolivia,Sveitsi, Japani ja Belgia. Hieman ennen yhtä Willie, paikan omistaja hääti meidät sisään että saa ovet lukkoon. Olipahan erilainen mutta upea vuodenvaihde suolasta tehdyssä hotellissa 3800 metrin korkeudessa Boliviassa, joulukin meni aika erilaisissa merkeissä..hahaa!
Pelkäsin kanuunaa mutta mitä...nada....ihan skarppina ja ei mitään..wow! Siitä vaan autoon ja maailman suurimmalle suolajärvelle, silmiin oikeen sattui ja silmäkantamattomiin pelkkää valkoista, cool! Keskellä järveä oli saari jolla kasvoi tuhansia kaktuksia ja näkymät kukkulalta olivat henkeäsalpaavat, ihan korkeudenkin ja kiipeämisen vuoksi ja muutenkin. Nää maisemat oli mulle niin outoja että pyorittelin päätäni monesti ja en oikein uskonut todeksi, niin teki kyllä moni muukin ryhmästämme. Seuraava etappi oli..ulos autosta ja kuskit ajo karkuun..oltiin keskellä suolaa ja pelleiltiin trikkikuvia ja ihmeteltiin kuvioita suolassa. Lopulta autoille ja lounas siinä paikassa keskellä suola aavikkoa. Aavikolla vielä Hotel de Sal, suolamuseo ja sitten kuivalle maalle. Uyuyniin saavuimme ja hoyryvetrureiden hautuumaalle jossa useita kymmeniä ruostuvia yksiloitä, hieno mesta. Kaupunki itse oli niin kuppanen että Rafaelin ja Tatjanan kans yritettiin bussia saada La Paziin, lopulta jouduttiin kuitenkin ottaan samalta matkanjärjestältä kuski joka vei meidät Uroruun puoliväliin ja 4.30 bussilla jatkettin pääkaupunkiin. Ekaks bussin piti siis 4.30 lähteä ja vaihto vaan laituria 5 dosään, kun vieläkään ei ollu kun 5 matkustajaa niin kaikki pihalle ja rahat takas, ja onneks, kaikkiin muihin busseihin oli jonoo ja tähän ei yhtään, mikähän paska se oli..huh..Bussit halpoja mutta kuski kallis. Tämä rauhan kaupunki on maailman korkein pääkaupunki ja sen hokkelit on rakennettu jokaiselle kukkulalle laakson ympärille, verotussyistä kaikki talot on kesken. Päivän tuolla just jaksaa heilua, keskusaukio ja kiertoajelu moon valleyhin. Death road(2-300 kuollutta vuosittain) ois yks nähtävyys ja siinä on mahku päästä ite staraks ja pyoriä bussilla rinnettä alas..mua ei se nyt huvittanu.
14 tunnin unet ja kohti Titicacaa ja Copacabanaa. Tämähän on se oikea Copa ja ja tarkoitta järvinäkymää. Se on neitsyt pyhimys joka roudattiin Rioon ja siitä sai kaupunginosa nimensä. Kylä aika ok ja järvi ihan jees. Päivänreissu otettin ja aika kehno oli soutuvauhtia 5 tunti ja saarilla 3. Ja jokapaikassa oli pääsymaksu ja eihän niistä tietenkään mainittu kun buukattiin. No ei ne maksanu ku euron ketale mutta matti kukkarossa jouduin tetsaileen pitkin vuoria lippumummojen ohi. Sun island on paikka johon kantsii tulla suoraan nopeella paatilla ja viettää aikaa, unohtaa nää järjestetyt kokopäivä skeidat. Pulahdin tietysti kylmään veteen ja piristikin hienosta. Nyt istun bussissa kohti Cuscoa.
Cusco vanhana inkojen pääkaupunkina on kyllä ploillla espanjalaisia rakennelmia, muutamia muurinpätkiä loytyy mutta ulkopupuolella kaupunkia inkojen jälki näkyy vuoren rinteillä pengerryksinä ja paljon on vanhoja raunioita kukkuloilla.Alpakkaa maistelin ja todella herkullinen liha, hatun ostin samasata elukasta,cool. Ja vihdoinkin halpa hieronta..eikä morko onneks ehdottanu happy endiä..Ja sitten kohti reissun pääkohdetta, lipun ostin edellisenä iltana ja pakko se oli iso hinta maksaa.Koitin taistella vastaan ja ainakin 20 toimistoa ja kaikki mahdollisuudet kävin..perkele..220$ meni. . Etukäteen ei kannata juurikaan muuta kun inca trail varata, kaikki on monikerroin halvempaa aina jokaisessa 52 maassa paikanpäällä, jossa olen käynyt Hotellit joissakin maissa etukäteen netistä juu.. Ensin pikkubussilla tietä johon valtavia kivenmurikoita oli tippunut, sadekausi tekee vuorista pehmeitä ja tiet on poikki monesti, jopa tää rautatie on välillä maanvyoryjen takia katki. 2 päivän reissun otin siis kun yhden päivän kamala kiirus ois maksanu 15$ vähemmän. Junaan siis ja tää menee aika komeeta joenpenkkaa pitkin ja vettä piisaa. Aquas Calient on kylä siihen Picchun juurelle rakennettu josta voi kiivetä about 2h ja bussilla 30min. Aamusumussa bussilla ylos ja opasta odotteleen, reissuni kohokohta oli enään lipuntarkastuksen takana..kääk..ja hupsista vaan sissään ja siinä se oli! Wow" sumua vielä joten hämärästi näkyi. Historiaa ei paljo tiedetä ja 90% on spekulointia, Hispaanit tuhos kaiken, on näillä kirjoitettu kielikin jota ei oo cräckätty ja jotain solmuviestejä. Tää city ei tullu valmiiks ja hylättiin eikä hispaanit kerenny tuhoaan. Nimi tulee viereisen vuoren mukaan eikä oikeaa tiedetä, tarkoittaa korkeaa hupupua. Noniin, sumu hälvenee ja koko komeaus alkaa paljastua, on se vaan hieno ja kuvat kalpenee kuten aina. Taitavia nää on ollu graniitin kans ja multa on pitäny kantaa kaukaa että tuolla voi viljellä, vesi kans. 87% on alkuperäistä. 4 tuntia kiipeiltyäni ja vielä Iinca Bridgellä käytyäni lähdin polkua alas ja hipsin hostelliin. Ylhäällä tapasin nyt kolmantena päivänä putkeen jenkki nelikon, eka samassa hostellissa Cuscossa sit Aquassa pizzaa ja kaljaa ja sit tuolla ylhäällä holmoiltiin hetki,hauskaa seuraa ja vartiat sai pillit kuumana varsinkin Joeta komennella pois kivien päältä jatkuvasti.
Paluu oli astetta kalliimassa junassa joten show kesti koko sen 1.5 tuntia minkä olin ajatellut nukkuvani, nooh ensin morko heilui ja sitten muotinäytos..ja kaunein Perulainen pimatsu tähän mennessä junaemäntänä..olikin kaunis mutta muuten nää ei hääpposiä oo niinku Bolivialaisetkaan...Ehkä Lima yllättää... Ja just kerkesin Liman bussiin, matkatoimiston heebo oli vastassa ja nakattiin yläfemmat vielä, Picchun varaukseen tän ja sen kahden humalaisen pimu kaverin kans meni about 2 tuntia ja siinä meni pari bissee ja paljon naurua.
Nyt siis 12h takana ja about 9 edessä ja sit pitäs Limassa olla.. Reissun loppu on nyt täysin auki ja koitan vahdella lentoja niin että saisin oikeesti maailman ympäri lennettyä. Tosta Losiin ja siitä Thaikkuihin ja sieltä Suomeen....ehkä.
- comments