Tuntuu, etta siita on ikuisuus kun lahdettiin Bangkokista. Ollaan tehty ja nahty niin paljon vahan yli viikossa, ettei meinaa todeksi uskoa. Bangkokista matkattiin pohjoiseen kohti Chiang Maita ehkapa tahan mennessa kuvottavimman bussimatkan jalkeen. Bussin piti olla VIP Thai-ruualla, mutta todellisuus oli kuselta haiseva, hyttysten valloittama kulahtanut kaksikerrosbussi. Ja se paljon mainostettu Thai-ruoka oli suklaavohveli ja avaruuslimalta nayttava tavara muovipurkissa(en uskaltanut edes avata sita). Nice! Saavuttiin lopulta Chiang Maihin kello kuusi aamulla, vaikka varattaessa ilmoitettiin bussin olevan perilla klo.10.00. Pienta kusetuksen makua jai kylla tuosta matkasta, mutta tiedetaanpahan nyt ettei uskota kehenkaan, eika varata minkaan matkatoimiston yms kautta. Paastiin kuitenkin heti sisalle hostelliin ja otettiin pienet torkut siina odotellessa huoneen vapautumista. Kierreltiin kaupungissa ja varattiin paikkoja erilaisiin aktiviteetteihin, mita haluttiin tehda. Seuraava aamu alkoi kello kuuden joogalla ja piti jatkua norsujen parissa, mutta jokin meni vikaan varauksessa ja norsut siirtyivat vasta parin paivan paahan. Norsut vaihtuivat lennossa tiikereihin. Luulin, etta kyseessa olisi enemminkin elaintarha,mutta paikka olikin tiikereiden kasvatuslaitos, jossa turistit voi rapsia kuvia itsestaan tiikereiden kanssa: tehtiin sitten juurikin niin. Yleisesti ottaen olen naita paikkoja vastaan, mutta jos jotain hyvaa pitaa keksia niin pitavat uhanalaisen lajin jalostusohjelmaa ylla ja kisuilla oli tilavat oltavat. Veikkaisin, etta tikrut olivat saaneet jonkin verran rauhottavia(ainakin isoimmat), mutta pennut olivat aika leikkisia ja keskikokoiset ihmeellisesti havahtuivat kun koskit vaaraan paikkaan kehossa (paahan ai missaan nimessa saanut koskea ja tietysti onnistuin tekemaan juurikin niin :). Mutta siis rapsuteltiin siina tiikereita jonkin aikaa ja juteltiin tyontekijoiden kanssa. Yleensa tiikerit lahtevat eri puolille maailmaa eri elaintarhoihin n. 4vuoden iassa kun eivat enaa tottele pienta keppia ja muuttuvat muutenkin hyokkaavammiksi. Loppupaivasta ajeltiin hostelliporukan kanssa laheiselle jarvelle hengailemaan ja nauttimaan hyvasta ruuasta.

Kaytiin myos kokkauskurssilla ja opittiin tekemaan kaikkia ihania herkkuja, aivan mieleton paiva! Suosittelen ehdottomasti, tosin kannattanee hieman paastota sita ennen, silla tuon paivan aikana sai venyttaa vatsalaukkua vahan liikaakin ;) Norsujen takia oikeastaan paatettiin tulla Chiang maihin, joten olimme todella innoissamme kun saavuimme farmille. Siella vastaan kipitti vuotias norsupoika, joka oli erityisen kiinnostunut tuomistamme banaaneista. Syotettiin norsuille niita jonkin aikaa, jonka jalkeen paastiin harjoittelemaan norsulla ratsastusta. Lopulta lahdettiin pienelle lenkille norsujen kanssa ja taytyy myontaa, etta hieman hirvitti kun oltiin mun mielesta aivan liian lahella tienreunaa, josta jyrkka pudotus alaspain.. Vaihdettiin lounaan jalkeen paikkoja ja olin todela tyytyvainen paastessani eteen ( aiemmin liian levean selan paalla) Saatiin talla kertaa vauhdikkaampi norsu ja sai jo tehda vahan toita, etta pysyi selassa. Ketterampia otuksia kuin olisin alkuun uskonut. Ne alamaet mita mentiin oli sen verran karmivia, etta mun parin Maxin kanssa jo mietittiin olisiko liikaa pyytaa saada kavella loppumatkan, mutta selvittiin hengissa Saavuttiin joelle ja uitettiin ja pestiin meidan norsut ja yritettiin pysya poissa jaloista oikein inoostuivat kylpemisesta. Once in a lifetime kokemus, mutta ratsastus sen verran epamukavan tuntuista, etta pitaydyn jatkossa hevosissa. hehe. Mutta maasta kasin norsut ovat kylla <3

Neljan paivan jalkeen oli aika jatkaa matkaa kohti Laosia ja kahden paivan mittaista laivamatkaa Mekongia pitkin seuraavaan kohteeseen. Rajanylitys oli aivan naurettavan helppoa ja vaivatonta, mutta itse Huay Xain kaupunki oli likainen ja savuinen. Aamulla meidan paatin piti lahtea puoli kymmenelta, mutta lopulta irrottauduttiin laiturista yhdentoista aikaan kun vene oli ahdettu niin tayteen kuin saattoi. Sita jotenkin kuvittelee olevansa viela parikymppinen ja nuori, mutta kun seuraa vieresta kun kymmenkunta 21-v tjs nuorta vetaa kannit pienessa paatissa, missa kaikilla on epamukavaa, tajuaa virheensa. Tosin jotain huvitusta saatiin seuraamalla porukan kauniiden ja rohkeiden tyyliin muuttuvaa ihmissuhdesoopaa, mutta epailisin kaikkien muiden olleen valmiit heittamaan tuon porukan yli laidan viiden tunnin jalkeen. Lopulta paastiin pois laivasta Pak Bengin kylassa. Seuraavana aamuna ajatus 8h viettamisesta samassa veneessa tuntui yhta houkuttelevalta kuin jalan amputionti, mutta onneksi party-porukalla oli sen verran krapula, ettei niista ollut talla kertaa harmia. Mekong tuntui jotenkin paljon pienemmalta kuin olin kuvitellut sen olevan. Joenvarsilla nakyi pienia kylia ja miehia kalstamassa. Lehmat loikoilivat rannoilla ja tihea viidakko peitti suurimman osan viereisita kukkuloista. Valilla vene pysahtyi jonkin pienen kylan rantatormalle ottamaan jonkun kyytiin tai jattamaan kasseja kylan ihmisille. Elama noissa kylissa naytti olevan aika rauhaisaa ja lapset juoksivat laumana vilkuttamaan valkoisten tayttamalle paatille. Nuo paivat kuluivat musiikkia kunnellessa ja katsellessa mekongin rauhaisaa virtausta.

Yhteensa kolmen paivan matkanteon jalkeen saavuimme viimein Luang Prabangiin, joka on sopo ja rauhaisa luostarikaupunki Mekongin varrella. Ollaan tehty retki laheisille vesiputouksille, joiden kauneutta on vaikea sanoin kuvailla. Asioita, jotka taytyy itse kokea. Kiipesimme vesiputouksen huipulle jyrkkaa rinnetta, jonka alastuleminen oli tallaiselle semi korkeanpaikankammoiselle suhteellisen kuumottavaa. Maisemat olivat kyllakin pienen pelkaamisen ja ahdistuksen arvoiset! Uitiin putouksen turkoosin varisissa viileissa altaissa ja saatiin samalla pedikyyri pikkukaloilta. Illalla kaupungissa loydettiin 1 katuruoka-buffa jonne oli eksyneet melkein kaikki samalla veneella tulleet matkalaiset. Ollan muutenkin suosittu katuruokaa hinnan, etta maun takia, mutta tassa sai todellakin rahoilleen vastinetta.

Vuokrattiin tanaan pyorat ja ollaan kierrelty kaupunkia katsellen temppeleita ja maisemia. Loydettiin ihana Ranskalainen kahvila, jonka croissantit suorastaan huusivat meidat sisalle, enka ole saanut yhta hyvaa kahvia koko matkan aikana! Meidan jokapaivaiseen ruokavalioon tuntuu nykyaan kuuluvan kevatkaaryleet ja vesimelonismoothiet :) Huomenna otetaan yobussi paakaupunki Vientianeen. Ah kuinka ihanaa taas paasta bussiin kuluttamaan takapuoltaan kymmeneksi tunniksi! Over&out nauttikaa talvesta ;)