Uutisia Sambiasta pitkästä aikaa! Mukavaa, jos lukijakuntaa vielä löytyy, vaikka opinnäytetyökiireet ovat pitäneet meidät loitolla blogin kirjoittamisesta. Opinnäytetyö on nyt kuitenkin kutakuinkin kasassa monien tietokoneella vietettyjen päivien jälkeen. Myös harjoittelut sairaalassa ovat takana, ja olemmekin siis viittä vaille valmiita kätilöitä. Hurjaa! Chikunin puskajakson jälkeen harjoittelimme vielä pari päivää Lusakassa vasta-syntyneiden teho-osastolla. Osastolla hoidimme lähinnä ihan pikkukeskosia ja synnytyksen aiheuttamasta hapenpuutteesta kärsiviä vauvoja. Kokemus oli rankka, mutta kasvattava. Ne olivatkin viimeiset harjoittelupäivät kätilöopiskelijana ikinä ja viimeisen päivän päätteeksi tuuleteltiin huolella.

Viime viikot ovat kuluneet nopeasti. Chikunin jälkeen vietimme viikon Malawissa. Reissu oli mahtava. Itse matkanteko kesti busseilla 30h määränpäähämme Nkhata Baylle Malawi-järven rannalle. Matkustaminen busseilla on halpaa, mutta kärsivällisyyttä ja rohkeuttakin vaativaa. Bussimme Lusakasta lähti 3,5h myöhässä. Tämän ajan odotimme ja treenasimme istumalihaksiamme kymmenen tunnin matkaa varten kuumassa bussissa, sillä kuski vakuutteli bussin lähtevän millä hetkellä hyvänsä. Kärsivällisyyttä ja joustavuutta aikatauluissa on selvästi jo opittu, sillä tuntien odottelu ei edes käynyt hermoille. Jännittäväksi matka muuttui pimeän tullessa jossain Itä-Sambiassa. Pissatauot pimeissä kylissä olivat mielenkiintoisia: monenlaiset kaupustelijat ja muzungun huutelijat piirittivät meitä, useimmat paikallisesta "shake shake" -juomasta humaltuneina. Vaihtoehtoina olivat usein kyykkypissa tien laidassa tai väkevän aromikas reiällä ja torakoilla varustettu savikoppi. Istumalihasten lisäksi myös rakko sai siis matkan aikana koulutusta.

Jännittävimmät hetket koimme Malawin rajalla, jonne saavuimme joskus puolen yön jälkeen. Koska emme olleet etukäteen vaihtaneet valuuttaa emmekä selvittäneet vaihtokurssia, Forexia tuli rajalla ikävä. Ainoa vaihtoehtomme olivat pimeät rahanvaihtajat, jotka jäivät huijaus-yrityksestään kiinni kertomalla meille eri kurssit. Matkasta väsyneenä kinastelu oikeista rahamääristä pimeällä rajalla oli hiukan kuumottavaa. Lisää jännitystä saatiin, kun näimme bussimme starttaavan ja jatkavan matkaa ilman meitä. Noemi juoksi henkensä edestä bussin perässä vain löytääkseen sen pysähtyneenä mutkan taakse toiselle passin tarkastuspisteelle. Kanssamatkustajat saivat vissiin hyvät naurut. Rahanvaihtosotkun jatkuessa paniikki vasta iskikin: en löytänyt passiani enää mistään. Passia etsittiinkin bussin kuljettajan, vartijoiden ja otsalamppujen avustuksella toinen puolituntinen, kunnes Jenna fiksuna naisena löysi sen rintaliiveistäni. Helpotus oli sanoinkuvaamaton, kuten myös täysi hämmennys hetkestä, jolloin olin passin liiveihini jemmannut. Näillä adrenaliineilla valvottiinkin sitten loppumatka Lilongween asti, johon saavuimme neljän aikaan aamulla. Bussissa odotimme aamun valkenemista ja selvittelimme vaihtoyhteyksiä Nkhata Baylle. Viimein toisen pitkän bussimatkan päätteeksi saavuimme ihastuttavalle hostellille järven rannalla. Hostelli oli kuin keidas kauniine majoineen ja puuterasseineen. Kolmen päivän ajan snorklasimme, soudimme ja vaeltelimme lähikukkuloilla. Turkoosi järvi, vuoret, eläväiset kylät ja ystävälliset ihmiset tekivät vaikutuksen. Harmi, että aikaa lomailuun jäi pitkien matkapäivien takia vain kolme päivää.

Malawin reissun jälkeen aika on siis kulunut Lusakassa opinnäytetyön parissa. Tänään alkoi intensiiviviikko Suomesta saapuneiden opettajien ja sambialaisten sekä malawilaisten opiskelijoiden kanssa. Tiedossa kaikenlaista ohjelmaa seuraavaksi viikoksi, kuten itse harjoittelemamme pantomiimi HIV:n tartuntatavoista. Ajan Lusakassa lähentyessä loppuaan alkaa pieni haikeus jo iskeä. Ränsistyneestä katukuvasta ja hektisestä meiningistä nauttii taas ihan eri tavalla. Itse odotan kuitenkin jo innolla Samun saapumista kahden viikon päästä ja yhteisen loman alkamista! Mikäli internetyhteys suo, lisäämme blogiin myös uusia kuvia matkojen varrelta piakkoin!

-Sari