Profile
Blog
Photos
Videos
Apuva, +15 astetta!
Kohta viikko Uutta-Seelantia takana ja kokemukset maasta on aika vahaiset. Olemme nimittain ottaneet suhteellisen kevyesti ja parannelleet flunssaamme. Veronsa on ottanut lisaksi se, etta viisarit hyppasivat taas kaksi tuntia eteenpain. Se on saanut meidan paivarytmin ihan sekaisin. Kolmen aktiivisen reissukuukauden jalkeen oli tarve myos pysahtya ja olla vaan. Tama guest house, missa oleilemme talla hetkella, osottautui mainioksi paikaksi tehda se. Mutta nyt on flunssat ja vasymykset tainnutettu ja matka jatkuu taalta Christchurchista kohti etelaa huomenna.
Se, miten paadyimme Christchurchiin, Uuden-Seelannin etelasaarelle, on tarina erikseen. Mehan olimme nimittain koko ajan lentamassa Sydneysta Aucklandiin, Uuden-Seelannin pohjoissaarelle. Olimme katselleet tyotarjouksia sielta ja Saara oli jopa sopinut muutaman kaverin tapaamisen sinne. Lentokentalle tullessamme emme edes viela tajunneet, etta ei sellaista lentoa ole, joka menisi Aucklandiin. Check in -tilanteessakin olimme lentamassa Aucklandiin, vaikka meilla oli liput kasissa ja niissa selkeasti luki Christchurch. Check inissa naisvirkailija sanoi, etta lento lahtee silta ja silta portilta emmeka oikein sitten sen enempaa sita kelanneet. Katsu vaitti viela nahneensa kyseisen Aucklandin lennon tv-ruudusta. Saarallehan riitti se, etta Katsu naki. Nailla mentiin. No, istuskellessamme oikean portin edessa ihmettelimme, etta mihin se kone tulee, kun tuossa on jo joku kone Christchurchiin lahdossa. Ei kuitenkaan jaksettu kauaa aivojamme vaivata, vaan aloimme naureskella vaihteeksi ottamammille kuville. Onneksi kuitenkin tajuttiin viimeisen kuulutuksen aikana, etta hitto vie, toihan on meidan lento. Sitten vaan juoksujalkaa koneeseen ja omille paikoille. Pakko oli kaivaa kartta esiin ja katsoa, etta mihin sita ollaan menossa. Siitahan vasta nauru repesi, kun tajusimme, etta ei edes olla menossa samalle saarelle. Ei kuitenkaan oltu varailtu mitaan etukateen, joten eihan siina. Taalla nyt ollaan.
Tapasimme lentokoneessa yhden saksalaispojan, joka oli varannut majoituksen yhdesta guest housesta. Peesattiin poikaa ja paastiin sen kanssa samaan houseen asumaan. Meidan alkuperainen suunnitelmahan oli viettaa yo lentokentalla, mutta onneksi muut jaksaa suunnitella hieman tarkemmin. Tama guest house on kylla aivan huippu! Tuntuu kuin olisi saapunut kotiin. Meita asukkaita on maksimissaan ollut kuusi eika huonehinta ole paha. Kaikki toimii ja eletaan siella kuin perhe konsanaan. Ainut vaan, etta siella on yksi arsyttava saksalaistytto, joka puhuu kuin se huilistitytto siita American pie -leffasta. Se vouhottaa ihan liikaa ja puhelimessa esittelee itsensa hostellin omistajana. Siivooja se siis oikeasti on. Sitten siella on myos ihana Frankie-koira, joka ymmartaa meita enemman kuin huilisti. Siita me tykataan.
Viikon aikana olemme lahinna elbailleet ja hoidelleet asioita. Joo, me hoidetaan taalla reissussa myos asioita. Hitaasti ja ei-varmasti. Ollaan kuitenkin saatu avattua paikalliset pankkitilit ja puhelinnumerot seka anottu IRD-numerot tyontekoa varten. Siinahan ne meidan asiat olikin ja noikin piti jakaa kolmelle paivalle. Valissa oli myos viikonloppu. Viime viikon aikana kaupungissa on ollut Buskers-niminen kaupunkifestivaali. Kavimme katsomassa muutamaa katuperformanssia, jotka osuivat kohdalle.
Tanaan ajattelimme lahtea pois Christchurchista. Olimme jo rinkat selassa kavelemassa kohti bussipysakkia, kun aloimme keskustella yhden uuden guest houselaisen kanssa. Yhtakkia huomasimme, etta meilla kolmella oli sama matkustussuunta. Mies tosin oli menemassa sinne vasta huomenna vuokra-autolla. Paatimme sittenkin kaantya takaisin ja jatkaa matkaa vasta huomenna autokyydilla ja huokeammalla hinnalla.
Tarkoitus on matkustaa kohti etelaa, josta toivottavasti saamme jotain tyota. Olemme niita jo vahan katselleet ja nayttaisi silta, etta ainakin farmihommia olisi tarjolla. Ensin tyo ja sitten huvi. Tama on meidan suunnitelma. Kerrankin meilla on suunnitelma.
Parasta: Koti
Pahinta: Huilisti
- comments
Marja mami NIIN. NIIN.HYVIN SUUNNITELTU ON PUOLIKSI TEHTY, niinhän se menee. Toivottavasti teillä on hyvä, rauhallinen ja turvallinen autokuski. Onnea matkaan.
hulimummo olimme jo tana aamun helmikuussa,joten onnittelut oli paivan etuajassa, mutta hoppuhan se oli aikoinaan Murullakin.Reipasta jatkoa seikkaileville ihanille naisille!
Pirkko&Reijo Terveiset tytöille täältä Saaran naapurista, olette kyllä rohkeita tyttöjä. Onnea teille sinne reissun päälle, seurataan mielenkiinnolla teidän seikkailuja, jos näin voisi sanoa.
Marja ja Jomppa Rakkaalle Saaralle onnea , haleja ja pusuja. Siitä on nyt 26 vuotta , JESTAS kun aika rientää.Viettäkää kivat synttärijuhlat .Saara vois vaikka päivänsä kunniaksi vetää sen karaoke biisin, eikäs se ollut niissä tehtävissä....videolle sit koko laulu.
P the D Amstaffin näköinen koira.Liekö sinnepäinkään,mutta komea on otus.Tiedättekö rotua?Jiihaa,cowgirls.