Profile
Blog
Photos
Videos
Me tehtiin se!
Tässä sitä nyt ollaan. Jyväskylässä, meidän omassa ihanassa neliössä. Kesä meni, syksykin kääntyy kohta alkutalveksi. Juuri muutama päivä sitten vietettiin Ihanat Naiset Raiteilla -lähdön vuosipäivää. Niin, rakkaat kanssaeläjät, tasan vuosi sitten astuimme Trans-Siperia-junaan. Juuri toissapäivänä puhuimme, että olisimme jopa valmiita tekemään junamatkan uudestaan. Kuvia on tullut katseltua lähiaikoina paljon ja voimme yhtyä reissukuvia kommentoivien joukkoon siinä, että me näytämme niin onnellisilta ja iloisilta! Nyt luennoilla on vähän eri meininki.
Jyväskylästä kuitenkin muutama kuukausi taaksepäin. Lensimme Kuala Lumpurista Lontooseen, joka on muuten mahtava kaupunki! Saimme vaan valitettavasti jonkun ihanan läksiäislahjan meidän kualalumpurilaisesta vakiokasvisruokaravintolastamme. Saara alkoi voida pahoin lentokoneessa. Aluksi ajattelimme, että kyse on matkapahoinvoinnista, mutta muutaman oksennuskerran jälkeen todellisuus alkoi valjeta. Tuskin lentokoneen pieni tärinä saa tasapainoaistia sekaisin. Pitkän lennon jälkeen nappasimme Lontoon keskustan tuntumasta taksin ja suuntasimme Katsun kaverin Jaanan kotitaloa kohti. Jaana odotteli meitä ruispalat lämpiminä ja toivotti meidät tervetulleeksi Eurooppaan. Kuulumiset vaihdettuamme olimme aivan valmiita nukkumaan, kunnes Katsullakin alkoi kiertää mahassa ja se oli sitten vessassa ravaamista koko yö. Maanantaiaamu , -päivä ja -ilta meni kokonaan sängyssä ja univelkoja maksaen. Onneksi tiistaina meidän molempien vointi oli parempi ja jaksoimme lähteä kaupungille kiertelemään perusnähtävyyksiä.
Lontoo näytti juuri sellaiselta kuin englannin oppikirjoissa. Big Ben oli todellisuudessa kyllä paljon pienempi ja ihmetyimme siitä, että se olikin osa parlamenttitaloa eikä yksittäinen kellotorni. Obamakin oli tullut katsomaan meidän Eurooppaan paluuta ja keväinen Lontoo helli reissaajia lämmöllään.
Lontoosta lensimme aamulennolla Ryanair-paskahalpateeitsekaikki-lentoyhtiöllä Tukholmaan. Lentokentältä istahdimme bussiin ja matka jatkui kohti laivasatamaa. Katsellessamme bussin ikkunan läpi maisemia, tuntui kuin olisimme jo olleet kotona. Ihastelimme koivu- ja kuusimetsiä, mutta samalla kauhistelimme reissun loppumista.
Satamassa meitä odotti Silja Serenade ja Otis. Otiksen lause "ettehän te niin laihoja tai ruskeita oo ku kuvissa" pelästytti meidät ja mietimme jo u-käännöksen tekemistä. Laivaan kuitenkin rahtauduttiin, koska seisovaan pöytään oli jo lippu takataskussa. Seitsemän meikittömän ja tuoksuttoman kuukauden jälkeen oli ihanaa törsätä rahaa kosmetiikkaan ja parfyymeihin. Suomiruoka helli makunystyröitämme. Laivamatka sujui rauhallisesti ja suomalaisia sekä suomen kieltä ihmetellessä. Kun laiva aamulla 27.5.2011 lipui Suomenlinnan ohi, oli kyynel herkässä. Halaus ja kiitos. "Tää reissu oli parasta sun kaa!!"
Kävelimme laivasta ulos käsi kädessä ja satamassa vastassa oli kukkaistyttö-Paula ja tietenkin kaikki muut nimmarinhakijat. Taistelimme itsemme fanijoukon läpi ja hyppäsimme spåraan. Kotiportilla oli vaikeuksia päästä sisään, kun aluksi ei meinannut ovikoodi tulla mieleen, mutta pienen harkinnan jälkeen keksimme sen. Kotioven avattuamme tuntui kuin olisimme astuneet viiden tähden lukaaliin. Menimme aivan sekaisin kodistamme! Se oli ihan tajuttoman mageeeeeeeeee! Reissussa sitä ei vaan ymmärtänyt, että minkälaisissa murjuissa tuli asuttua, koska kaikkeen tottui ja turtui.
No, viikonloppu meni perheen ja kavereiden kanssa. Loosekin käytiin tsekkaamassa, tosin huonolla menestyksellä. Kesä vierähti töissä Töölön sairaalassa. Katsu pääsi kanssa opiskelemaan Jyväskylän yliopistoon, tietty. Täällä Jyväskylässä nyt asumme ja opiskelemme. Jatkamme symbioosia. Symbioosi on vaan saanut yhden perheenjäsenen lisää, Merkan. Hän on tyttö meidän makuumme! We love.
Meidän on vaikeaa lopettaa tämä blogi. On mukavampi ajatella, että hiljennymme vain hetkeksi. Intia odottaa, joten seuraava päivitys voi pärähtää milloin vain. Pysykää siis valppaina!
Vielä kiitos kaikille mukana olleille. On ollut mahtavaa jakaa meidän seikkailut teidän kanssa x
- comments
Marjamami vautsivau. teillä tuota juttua syntyy ihan Jyväskylässäkin, niin että voihan blogia jatkaa,...tartteeko sitä nyt Intiaan asti........ Mattilanniemi.....Ylistönmäki.......Kilpisenkatu .ja silleen. Teidän reissussa oli kyllä mukava olla. Kiitos.
nisu-mummo jeeeee--ee-e! Se katiskasukellus Mataroiseenkin katselemaan särkiä.
P the D Elämä on ihmisen parasta aikaa ja tollee.
Leila Blomberg Kiitos tytöt mukavasta blogista,oli sujuvaa ja helposti luettavaa tekstiä!Ihan kuin olisi itsekin ollut mukana,tuli mietittyä,mitä kaikkea meillä täällä kotona onkaan ja mitä muilta ihmisiltä puuttuu tuolla maailmalla ja kuitenkin ihmiset siellä olivat ystävällisiä ja iloisia.Paljon kauniita maisemia,maapallo on ihana paikka!Seuraavaa blogia odotellessa..!
Humppislulla Te teitte sen! Hieno lopetus hienolle blogille hienoilta naisilta! Paljon ollaan saatu hyvia vinkkeja omaa reissua varten tasta teidan blogista. Ilman teita ois varmasti jaany moni kiva paikka nakematta, kuten Perhentian paratiisi. Kiitos siis noista hienoista jalanjaljista, joita ollaan saatu seurata! Nyt hetki opiskelua ja sit Welcome India!