Profile
Blog
Photos
Videos
Ihmisyyden koti
Matka on jatkuva - edessa vaistamaton - Madurai. Etelaisen Intian temppelitahystajalle paikka on jokseenkin arkinen ja sinallaan varma mesta, jossa hinduhurmosta on sitten koko ilmaisen sisaanpaasyn hinnalla mahdollista kummastella. Ja onhan se temppelikeskittyma varikkyydessaankin ehta 'nahtavyys'. Vahaan aikaan ei mitaan erityista nahtavyytta ole tassa listalla keikkunutkaan, joten Madurain pilvenpiirtajatemppelit oli tervetullut, joskaan ei valttamaton tulokas. Sen verran varikasta hohtoaan himmensi meneillaan olevat maalaustyot, etta talla kertaa temppelit muistuttivat ulkoisesti lahinna kasvuhormoneilla jattilaisiksi rajahtaneita maaseutulatoja harmaissa ulkokuorissaan. Temppelit ovat toisinsanoen saaneet talviturkin paalleensa eli harmaaksi kulahtaneetn bambulehvaston, joka suojaa temppelin ulkokuorta muovaavia tyon sankareita. Etta vaikka tuo blogin omista kuva-arkistoista pollitty kuva nayttaakin jotensakin kirkkaalta ja varikkaalta elkaa antako sen hamartaa harmaata totuutta, joka on siis kuitenkin kaikessa varikkyydessaankin nahtavasti harmaa. Ja kuvia odottelevien joulua ei nyt sitten nay - tekniset vaikeudet ovat kayneet raskaiksi ja kortinlukija on paattanyt puolestamme, etta kuvien aika ei ole ainakaan aivan viela. Eli kaunistelematta sanoen lukija on paskana - ihmeparantumista odotellessa keskittykaamme sanojen kuvainnollistavaan maailmaan. Todennakoisimmin joudun kuitenkin hankkimaan uuden lahiaikoina, joka arvatenkin kestaa sitten sen kaksi paivaa kuten reissaajan romut noin yleensakin.
Kunnostustyot ovat nyt sitten jatkuneet vuoden paivat ja arvioidaan valmistumisaikaa vaikka jonnekkin 6 kuukauden paahan. Mutta kuten tiedamme moni kakku paalta kaunis ... ja emmehan anna ulkokuoren pettaa ... ja sisaltohan se tarkein on ja ... Eli sisuksissa siintaa komeaa nahtavaa ja loputtomia labyrintteja, joihin eksyminen kay kaden kaanteessa. Nykyinen muodostelma rakennettiin 1600-luvulla, mutta alkuperaiset pilttuut nousivat naille maille milloin lie (heitetaan nyt kuitenkin arvio vaikka 1300 vuoden paahan). Meenaskhin hindujumaluudelle rakennettu temppeli on aikalailla koko kaupunkia hallitseva asia ja pyhiinvaeltajille rakas paikka, Meenakshin sukupuu kertoo sitten meille hanen olevan ei-vahempaa kuin Vishnun sisko ja Shivan vaimo. Etta semmoiset perhesuhteet heilla.
Madurai ei mitenkaan erityisemmin hurmaava paikka ole, ei tosin niin hiillostava kuin kuvittelin. Silti tai juuri siksi kay tie taalta jo tanaan pois - ja tein pikaiset ratkaisut, etta siirryn yhden yon jalkeen Kanyakumariin. Juna siirtanee minut paikkaan tuntemattomaan, josta huljautan itseni lopulta Intian etelaisimpaan pisteeseen Swami Vivekanandan muistoa taas morjestelemaan.
Nykyisesta paastaan katevasti takautuen menneisyyteen, jonne siirrymme nyt ilman vaivalloisia aasinsiltoja. Eli Pondicherryyn, josta poistuminen ei olisi ollut mitenkaan pakollista mikali olisi loppuelama aikaa. Mutta koska viela ei ole ja aika on kuitenkin meita kaikkia kahlitseva muutin takaisin tanne "Intian" puolelle. Pondicherryn pohjoispuolelta 10 kilometrin pyorallaajon mieleenpalauttamisen jalkeen loytyva Auroville oli sitten paikka, jossa ei ollut sen kummemmin Intiaa ei Ranskaa - eipa sinallaan Saksaa eika Suomeakaan, vaan yhteista kaikillekuuluvaa laania, joka aikanaan nerokkaitten hippien toimesta 1968 sinne perustettiin. Paikkahan oli aivan mieleton - ja jos menin tuossa lupailemaan, etta isona tapahtuu muutto Sri Lankaan surffaamaan, niin epailematta toisen puolen ajasta kuluttelen sitten Aurovillessa luomutomaatteja viljellen. Kaykaas kurkkaan: http://www.auroville.org/ niin ei tarvitse kaikkia kertoa.
Muuan 'Aitin' ajatukset muovasivat 60-luvun lopulla alueen, jota ei kukaan maa voisi yksin itselleen omia, vaan idealismin kukkiessa kuuluisi kaikille ja ei-kenellekkaan yhtalailla. Nykyisinkin meininki on useilta osin kuin menneina paivina. Ekologisia ratkaisuja ja lokalismia hoystettyna silla ainoalla globalisaation hyvalla puolella eli ihmisten valisella vapaalla liikkumisella. Tiettavasti lahes 40 eri maan kansalaista ilman mitaan syyta kansalaisuuksille elelee alueella, jossa raha ei ratkaise vaan myotatunto toisia kohtaan ja usko ihmisyyteen merkkaa eniten. Paikka ei myoskaan hurraa millekkaan uskonnolle, vaan jattaytyy viisaasti taman asian ulkopuolelle. Uskonto on humaanisuus ja sisaisen jumaluus, joka jokaisessa ihmisessa elostelee. Rahalla ei ole enaa jumalan roolia, vaan tyota tehdaan ilmaistaksemme itseamme ja kykyjemme ja mahdollisuuksiemme kehittamisen tahden. Hienoja sanoja, mutta myos tekoja joilla kerrankin oikeasti pyritaan muuttamaan maailmaamme parempaan suuntaan. Paikka oli aikamoinen metsikko, jonka keskella komeili Matrimandir - Aurovillen sielu eli eraanlainen meditointikeskus, jossa sita sisaista jumaluutta on sitten kiva etsiskella - ehka jopa loytaa. Puitteet toden totta olivat loytymisellekkin otolliset. Ilmatiloista katsellen koko kyla muodostaa kuin oman linnunratansa tai suuren silman, jonka keskuksen tuo Matrimandir muodostaa. Kokonaisuutena loistava idea - eraanlainen 50 000 ihmisen sosialistinen kyla ja yhteiso - ilman mitaan helvetin kolhoosimeininkia tai paskaista tyon vapauttavaa ideologiaa saati jakoa siihen kuka on mitakin. Titteleilla pyyhitaan perseet ja kaikki on lopulta samaa verta ja lihaa - kuolevaisia, mutta kuolemattomia.
-K
'At Auroville nothing belongs to anyone in particular.All is collective property.
To be utilised with my blessings for the welfare of all.'
- The Mother
- comments