Profile
Blog
Photos
Videos
Wanderlust
Nieltya soratieta ja maaginen Almora, Gandhin Sveitsi
Tien paalla hutuksi muuttuneet hermot ovat nostettu naulakkoon kuivumaan parin paivan ajaksi. Kytkinta on nostettu taas viimeisten paivien aikana siihen malliin, etta pari-kolme lepopaivaa kivisilta/soraisilta vuoristoteilta tuntuu paratiisimaiselta. Samoin tuntuu pohjoisen Uttaranchalin leppoisa pitaja Almora. Hippilegendan Timothy Learyn legendaarisissa jalanjaljissa seurueemme saapui katsastamaan 1600-metrin korekeudella keikkuvan pikkukaupungin.
Rishikeshin hylkaaminen tapahtui kahden paivan paikallaanolon jalkeen. Paikka oli kaynyt parin viime paivan aikana patsimaiseksi valittomassa kuumudessaan, joten Rishikeshi tuntui paratiisin sijaan helvetilliselta paikalta elella ja oleilla. Suuntasimme maihalla kerralla oikealle alueelle High Bankin kupeeseen. Paikallahan oli jokunen guesthuussi ja silla jokunen ravintola, mutta muuten paikka oli kovin rauhallinen ja seesteisessa menossa nukuimme pari paivaa. Uitimme itsemme Gangesissa (jotta pysymme terveina tulevat Nepalin paivat jatimme pyorimatta pyhassa 'kaatopaikassa' jalkojamme lukuunottamatta - juomattakin jai eli saatamme saastya hepatiitilta) ja kavimme joen toisella puolella tutkailemassa pyhan siivotonta kaupallistumista. Rishikesh ei tehnyt mitenkaan Dharamsalan kaltaista vaikutusta, mutta voinee olla etta tulemme antamaan viela jonain paivana kylalle uuden tilaisuuden ajan kanssa. Silloinkin suuntaamme todennakoisyyslaskelmien todennakoistavassa hengessa High Bankille, emmeka varsinaisten ashramien laheisyyteen, joka tuntui aika vastenmieliselta henkisen perinteen yhdistyttya kapitalismin pirun kanssa.
Rishikeshista tiet vievat kuinka ollakkaan jalleen Nepalia kohti - ensin loysimme itsemme Ramnagarista olematta silti viela juuri lainkaan lahempana Nepalia. Polyisen ja ruuhkaisen paakadun varrella majoittauduimme yhdeksi yoksi 7-8 tuntisen bussittelun jalkeen ja nytkahdimme seuraavana paivana reilun 10 tunnin repaisylla. Perseita puudutettiin ensin Ranikhetiin asti, jonka 'maailmankuulut' liikenneyhteydet eivat olleet meita vieda oikeastaan minnekkaan. Taisimme tunnin verran tapella jaettujen taksien kanssa sopimattomista hinnoista. Saimme jo kerran osuman 50 rupian hinnalla, mutta autoon istuuduttuamme hinta legendaarisesti pompsahtikin 60 rupiaan. Ja mehan ei 10 rupian lisahintaa suvaittu. Kyse kuitenkin enemmalti periaatteesta, johon myontymisella olisimme antaneet myos jatkossa mahdollisuuden peria mita-sattuu-hintoja luvattujen sijaan kunhan kusetettavat lankkarit on saatu pirssin sisaan. Haistatimme paskat ja nousimme autosta odotellen vajaan tunnin lisaa reilun kaksi tuntia myohassa ollutta bussia. Ranikhettiin meneville antaisin yhden vinkin - alkaa menko. Mielenterveys ja jarki saattaa lahtea ja kovin halvalla hinnalla. Ranikhetin avulias bussiviranomainen kylla muisti muistuttaa bussittomalla asemalla meita varuillaan olemisesta. Bussi voi kuulemma tulla milla hetkella hyvansa - sinansa suhteellisen laaja kasite - mika-hetki-hyvansa kuvaa Intiaa oikein napparasti, joten mies oli kylla oikeassa. Kun sitten bussi suvaitsi milla-hetkella-hyvansa saapua paasimme sisaan konehuoneen kuumuuteen odottelemaan lisaa. Yksityiskohtiin menematta sanotaan, etta koneiden sammumisten, bensatankkausten ja loputtoman paikallaan seisoskelun jalkeen olimme Almorassa.
Almora on Intian kaupungeista ehdottomasti sita parempaa kastia. Pohjoisessa kun ollaan voidaan olla iloisia (siita ettei olla vuorten pohjalla vaan pysytty jotenkin kapeilla vuoristopoluilla, mutta myos siita) etta kaikkea liikennetta on luonnollisesti vahemman, ihmiset leppoisampia ja ilmiot jos mahdollista viela ihmeellisempia. Nainpa ollen Mahatma Gandhin Sveitsiksi Almoraa luonnehtiva analyysi voi olla hyvinkin paikkansapitava. Vihreytta, vehreytta, sopivan viileaa ilmastoa (vaikka paivasaikaan aurinko porotteleekin kuumasti) ja ystavallista pohjoista kansaa.
Loysimme samalla kylilta kenties hamyimman ja persoonallisimman guesthoussin. Mitaan normaalia ei paikassa ole, mutta sehan vain pirtaan passaa. Paikan pitaja entinen elakoitynyt pankkiiri, puhuu taydellista englantia ja kertoo tarinoita Intian ihmeista. Paa-asiassa menneista guruista, joihin on tormaillyt ja joita kunnioittaa ja guruista kansaahan Intia toki on. Kaikilla lahkoilla ja uskontomuodoilla luonnollisesti omat hahmonsa ja persoonallisuuksiin kiinnytaan rankalla tavalla. Kai jotain kertoo nuo kaikki 36 miljoonaa hindujumalaa, jotka intialaista uskontokarttaa varittaa. Suurin osa on tietysti tuttujen jumalten (Vishnun, Shivan ja Kalin) inkarnaatioita. Onhan tassa jo omiakin suosikkeja ehtinyt kertya, mutta hamyinta lienee se, kuinka kepeasti ja samalla tietylla luonnollisuudella hindut ovat omaksuneet lukuisia muiden uskontojen hahmoja myos osaksi omia jumaluuksia. Niinpa esim. Neitsyt Mariaan ei ole ollenkaan mahdotonta tormata hindujen omana kristinuskosta sulautettuna jumalana Jagannathin tai Vishnun joukoissa. Nain ollen Mariakin on saanut otsalleen hindu'taplan' ja hommassahan ei ole mitaan luonnotonta. Ja miksi olisi - hindulaisuudessa kun kaikki on kuitenkin yhta ja samaa kaikkien uskontojen viedessa samoille poluille.
Vuosisadan persoonallisinta majataloa onkin sitten vaikeampi sanoin kuvata. Itse asutamme 1800-luvulta peraisin olevaa huonetta maailman polyisimmassa huoneessa. Tanaan kavimme jo katselemassa uutta majataloa, mutta eihan tuosta kotimaisesta eli kodikkuuttaan pirstovasta kampasta voinut mihinkaan muuttaa. Koettelemme viela allergisuutemme kestokykyja yhden yon ja siirrymme todennakoisin perusteluin huomenna jonnekkin muualle yopyilemaan mikali viela Almorassa oitamme viettelemme. Paikan pitaja sitten vitsailee ja filosofoi kaiken ylijaama-ajan, joten aika ei paase missaan kaanteessa tylsaksi kaymaan. Saimme tuossa aamusella terhakkaalta 90-vuotiaalta majatalomme isannalta elaman viisauksia ja harjan, mikali haluamme kayda siivoustoihin. Mikapa siina, luutuilimme tovin pahimpia polyja, vaikka seta vakuutteli etta joka viikko paksut plyyssimatot ulkoilutetaan antaumuksella. Vanhuksista lienee myos paikallaan sananen. 80-90-vuotiaat naureskelevaiset mummot ja vaarit ovat kylla kasittamattomissa kunnoissa nailla vuoristoalueilla. Keppeja nakyy jonkin verran, mutta yleisesti virkeat veljet ja siskot kipittelevat aanen nopeudella meidan nuorempien perassa jaamatta jalkoihin juuri missaan vaiheessa. Bussissa nousevat mummot penkkien yli sulavasti kuin parikymppiset ja tuntuvat puheiltaan olevan virkeammissa kunnossa kuin koko maarallisesti jattilaismainen nuori sukupolvi.
Paivan ohjelmanumerosta vastasimme talla kertaa itse - jarjestelemalla ensi kertaa sitten kahdeksan kuukauden itsellemme ruokaa keittopatojen aaressa. Saas nahda kuinka pahasti onnistuimme itsemme myrkyttamaan, silla guesthoussimme pihamaalla kynsitulilla varkatyt pasta-tomaatti-kurkku-sipuli-paprika-seokset ehtivat melkein lammeta ennenkuin nalkamme pakotti appeet syomaan. Pastakaan ei Intiassa sitten ole mitaan ihan perinteista, kuten ei mikaan miesten viiksia lukuunottamatta talla kansalla. Pasta todellakin pastalta naytti, mutta kiehautettuamme sita tovin se alkoi muuttua rapeaksi ja paksuuntui huomattavia kertoja alkuperaisesta koostaan. Hammentavaa hammenneltavaahan siita sitten seurasi. Mutta evas kylla oman kaden kautta maistui aivan parhaalta sitten vahaan aikaan. Katsotaan jos tilaisuus viela toistuisi.
Almorassa luulisi viihtyvan - paikka on taynna kummallista taikaa, vaikka lopulta sen alkuperaa on vaikea menna paikallistamaan. Viihtyisaa menoa, ilman mitaan kummempaa tekemista. Voittaa kylla altakirjailevan tarinankertojan mielesta Rishikeshin - tanne mina tulisin Intian ikuista henkista perinnetta etsimaan, silla taalta tai Dharamsalasta sen voisi jopa loytaa - Rishikeshissa tuntuu se rupian tuoksu tulevan kaikkein voimakkaimmaksi katkuksi ja se ei jotenkin aivan oikealta ole oikein koskaan tuntunutkaan. -K 'You're only as young as the last time you changed your mind.' - Timothy Leary
Paivan ohjelmanumerosta vastasimme talla kertaa itse - jarjestelemalla ensi kertaa sitten kahdeksan kuukauden itsellemme ruokaa keittopatojen aaressa. Saas nahda kuinka pahasti onnistuimme itsemme myrkyttamaan, silla guesthoussimme pihamaalla kynsitulilla varkatyt pasta-tomaatti-kurkku-sipuli-paprika-seokset ehtivat melkein lammeta ennenkuin nalkamme pakotti appeet syomaan. Pastakaan ei Intiassa sitten ole mitaan ihan perinteista, kuten ei mikaan miesten viiksia lukuunottamatta talla kansalla. Pasta todellakin pastalta naytti, mutta kiehautettuamme sita tovin se alkoi muuttua rapeaksi ja paksuuntui huomattavia kertoja alkuperaisesta koostaan. Hammentavaa hammenneltavaahan siita sitten seurasi. Mutta evas kylla oman kaden kautta maistui aivan parhaalta sitten vahaan aikaan. Katsotaan jos tilaisuus viela toistuisi.
Almorassa luulisi viihtyvan - paikka on taynna kummallista taikaa, vaikka lopulta sen alkuperaa on vaikea menna paikallistamaan. Viihtyisaa menoa, ilman mitaan kummempaa tekemista. Voittaa kylla altakirjailevan tarinankertojan mielesta Rishikeshin - tanne mina tulisin Intian ikuista henkista perinnetta etsimaan, silla taalta tai Dharamsalasta sen voisi jopa loytaa - Rishikeshissa tuntuu se rupian tuoksu tulevan kaikkein voimakkaimmaksi katkuksi ja se ei jotenkin aivan oikealta ole oikein koskaan tuntunutkaan. -K 'You're only as young as the last time you changed your mind.' - Timothy Leary
- comments