Profile
Blog
Photos
Videos
Laos on hidas, mutta aarimmaisen kaunis maa, jolla on paljon annettavaa.
Ylitimme Thaimaan ja Laosin valise rajan aikaisin aamulla 4.2.2010. Raja-alue ylitettiin moottoriveneella ja heti Laosin puolella elaman tahti hidastui huomattavasti. Tullissa odoteltiin kaksi tuntia ja passit ojennettiin 35 usd vastaan huutoaanestyksella. Rajakaupungista oli kolme yhteytta Luang Prabangiin: pikavene (6h), hidas lautta (2 paivaa ja yksi yopyminen rantahostellissa) seka bussiyhteys (13h). Otimme bussin, koska pikaveneet ovat kuivalla kaudella erityisen vaarallisia vedessa lilluvien puunrunkojen yms. takia ja hitaat veneet pakattiin aivan liian tayteen.
Bussimatka kesti todella kauan ja tie oli paikoittain todella huono, mutta maisemat kauniita: vuoria ja yha korkeampia vuoria. Meidan lisaksemme bussissa oli vain yksi lansimaalainen ja useita paikallisia.
Matkalla naimme myos sen Laosin toisen puolen, erittain koyhan ja polyisen. Useita kylia ilman sahkoa ja ainoina valoina nuotiot tienvarsilla ja kylan raiteilla.
Taalla Laung Prabangissa tilanne on aivan toinen: vanhoja kolonialistisia rakennuksia, mahonkisia huonekaluja ja hienoja drinkkeja tarjoillaan ranskalaiseen tyyliin Mekong-joen virratessa etuoikealla.
Olemme ratsastaneet norsuilla, kiivenneet korkealle vesiputoukselle, kayneet useissa temppeleissa ja syoneet erittain hyvin paikallisissa kuppiloissa, ja niita kylla riittaa. Nightmarketilta loytaa paljon erilaisia kangas-ja hopeakasitoita: patsaita koruja, taide-esineita ja erilaisia kankaita.
Temppeleita on paljon ja niiden valittomassa laheisyydessa asuvat munkit, jotka ovat yleensa 12-16 vuotiaita poikia. Lahes kaikki paikalliset pojat ovat hetken aikaa munkkeina ja se on taysin vapaaehtoista. Jotkut ovat muutaman kuukauden, toiset useita vuosia.
Munkeille opetetaan toisten ihmisten kunnioitusta, buddhan oppeja seka ilmeisesti myos englantia. Taalla paikalliset osaavat todella hyvin englantia ja heidan kanssaan on ilo keskustella. Paikallinen poika (joka oli myos norsuoppaamme) kertoi olleensa munkkina kolme vuotta. He heraavat aamulla kello 4, kayvat pesulla, ja lahtevat aikaisin kaupungille hakemaan ruokaa, jota paikalliset kauppiaat heille lahjoittavat. Munkit syovat vain kaksi ateriaa paivassa ja elama on muutenkin kuulemma kovin yksinkertaista.
Huomenna matkaamme minibussilla kohti Vang Viengia, joka on kuuluisa tubing-paikka (lasketellaan leppoisasti alas hiljaa virtaavaa Mekong-jokea traktorin siaskumissa istuen). Vang Viengista sitten etelammas kohti Neljaa Tuhatta Saarta (lahella kambotsan rajaa) ehka viikon sisaan.
Semmosta talla kertaa, kuulemisiin!
-Olli & Kaisa
- comments
Tuomas Koititteko sisäkumeilua? Hauskaa puuhaa, vaikken Mekongilla ole sitä koittanut.
saija Voi, miten ihana tarina ja kuva... Oli helppo eläytyä kokemukseenne! Saija
Paukku Moikka!:) Siellä on varmaan kivaa. Olisi varmaan kivaa laskea jokea.:D T: Pauliina
Paukku Moikka!:) Siellä on varmaan kivaa. Olisi varmaan kivaa laskea jokea.:D T: Pauliina moikka!:D onko siellä kivaa????? T:Osku Moikka minultakin. Luin uusiksi tuon 4.2. tekstin ja tuntuu tosi eksoottiselta se teidän olo siellä. Oletteko lähett'neet plogitekstiä enää vai emmekö osaa sitä availla täällä Suomessa? Miten se elo siellä sujuu, millaisia havaintoja ja kokemuksia karttunut, oletteko pitäneet matkapäiväkirjaa, entä valokuvia, mieluusti näkisimme, miten olette muuttuneet siellä itäisillä mailla. Me täällä odottelemme Valpurin juhlaa ja oletko Olli muistanut, että äitienpäivärunonkin aika tässä pikapuoliin taas koittaa. Ne ovat olleet joka vuosi kevään merkkkitapahtuma näillä "sisäisillä kirjamarkkinoilla". Oletteko olleet terveinä ja hyvinvoipina siellä kaukana? Näitä kyselee äitiAila ja terkkuja lähettelee myös Veikko.
Olli Moi! Ei taalla kivaa oo... ...vaan ihan sairaan mahtavaa!! :D Kiva kuulla teistakin Pauliina ja Osku. Kohtahan teilla alkaa jo kesalomatkin, hienoa! - olli