Tällä kertaa lauantain aamuyön huumassa hevoskuljetus suunnattiin kohti Helensvilleä, noin tunnin ja vartin ajomatkan päähän. Kisat olivat korkeiden kukkuloiden ympäröimässä laaksossa, jossa lämpötila kohosi iltapäivällä noin neljäänkymmeneen asteeseen. Hiki valui kuin saavista kaatamalla, onneksi tankkaaja oli taivoitettavissa joka radan jälkeen. Tuomari antoi luvan ratsastaa ilman takkia, mutta tietysti minulla oli aluspaitana vain toppi, joka päällä en tohtinut kilpailla.

Suomi-NZ-ottelussa kävi tällä kertaa paremmin kuin aikaisemmin: Didillä sain kaksi kolmossijaa kouluratsastusluokista (joita oli 6) ja Jimmyllä kaksi kakkossijaa esteluokista (6 kpl). Tosin, voiko enää enempää luuseri olla; luokassa, jossa meillä Didin kanssa oli vain yksi kanssakilpailija, sijoituimme kolmanneksi. Meidän molempien ratsut käyttäytyivät hieman tuhmasti, joten ykköspalkintoa ei jaettu. Sama homma Jimmyn kanssa: ensimmäisessä esteluokassa vaikka olimme Jimmyn kanssa paras ratsukko, saimme silti vain kakkos-palkinnon, koska kukaan ei tehnyt ykköspalkinnon vaatimaa 11m sarjaväliä yhdellä laukka-askeleella. Tässä vaiheessa kolmanneksi sijoittunut nainen älähti, ja sarjaväli lyhennettiin kymmeneen metriin. Tähän mekin jo saimme laukan venytettyä.

Esteluokkien jälkeen jaettiin Championit silmällä pitäen kaikkia esteluokkiin osallistuneita, ja sijoituin kolmanneksi! Tietysti vain kaksi ensimmäistä saivat kvaalin Horse of the Year -kilpailuun... No, vielä on yhdet kisat kokeiltavana.

Sunnuntaina ohjelmassa oli hevospooloa. Olin suunnitellut pukeutuvani tyylikkäästi mustiin legginseihin ja beigeen paitaan, mutta Jo tyrmäsi ajatuksen samantien. Onneksi perheen saksantytöllä oli lainata mekko, mutta kaikki muu jäi sunnuntaiaamun hankintoihin. Viime hetkellä kaahasimme Jon kanssa kaupungille ostamaan punaiset korkkarit (naapurit oli jo soiteltu läpi), koska punainen laukkuni (eli Jon laukku) vaati sen. Ja taas minut pakotettiin kirkkaanpunaiseen huulipunaan.

Kun olin koristeltu poolo-kelpoiseksi, lähdimme Mian, Mian perheenAlex-pojan ja Alexin kaverin kanssa kohti Clevedonia. Laakso oli pullollaan hienoja autoja, tyylikkäitä ihmisiä ja tietysti poolo-hevosia. Suurta nurmikenttää reunusti valkoisten telttojen rivit, ja helikopterit pärräsivät jatkuvasti kuljettaen vip-vieraita. Makoilimme nurmikolla vip-teltan musiikin soidessa vieressä, syöden ylihinnoiteltuja tacoja ja siemaillen ruotsalaista siideriä.

Tilaisuudessa oli kuvittelemaani tiukempi pukukoodi, ja alueella kiersi pari tyylituomaria, jotka etsivät joukosta parhaiten pukeutuneen miehen ja naisen. Väliajan ohjelmana oli mm muotinäytös, bemari vastaan pooloponi -kilvanajo, ja kentän kuoppien täyttämistä: koko pooloväki käyskenteli kentällä potkien maata takaisin kavioiden kaivamiin kuopiin. Auringon laskiessa jätimme seurapiirikerman taaksemme ja lähdimme kaupungille pitsalle.

-Kaisa