Profile
Blog
Photos
Videos
Yöllä oli noussut melkoinen tuuli, ja oletimme sen vievän koko majamme mennessään. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt. Aamupalan jälkeen klo 8 meidät noudettiin traktorivetoisella moottoriveneellä rannalle, josta matka jatkui rankkasateessa ilman traktoria merelle. Näimme pari hyljettä lekottelemassa rantakalliolla, sekä taas yhden sinipingviinin. Hetken rantoja kierreltyämme päädyimme kultahiekkaiselle rannalle, johon vesitaksi meidät jätti.
Olimme istuneet veneen takaosassa, jonne katos ei aivan yltänyt. Tämän ja matkan aikana alkaneen sateen vuoksi kastuimme läpimäriksi. Rannalta oli tarkoitus jatkaa patikoiden joko suoraan majapaikkaan reilu 12km tai sitten ihailla hetki maisemia rannan lähistöllä kiertävillä poluilla. Päätimme lähteä kävelemään suoraan takaisin, koska keli ei näyttänyt yhtään paranevan. Käveltyämme pari kilometriä aurinko kuitenkin ilmaantui taivaalle, ja näin ollen matka kotiin muuttui hieman mukavammaksi.
Vaellusreitti kulki pitkin viidakkomaista vuoren reunustaa, josta aina silloin tällöin avautui upea näköala merelle ja autioille hiekkarannoille. Matka kesti pysähdyksineen noin 3 tuntia.
Viimein saavuttuamme takaisin leirintäalueellemme vietimme loppu päivän rennoissa merkeissä ottaen aurinkoa, lukien ja valmistellen yhteistä päivällistä, joka sisälsi mm paikallisia simpukoita ja kalaa.
Aamulla meidät ja kolme muuta haettiin lentokentälle. Kaisa uhmasi itseään ja päätti sittenkin tehdä laskuvarjohypyn, ja Mia innostui hang-glideingista, liitovarjoilusta. Tapansa mukaan Kaisa oli yrjötä pudotuksen aikana, ja luultavasti kerta jäi myös viimeiseksi, sen verran psykedeelinen kokemus koneesta ulos pudottautuminen neljässä kilometrissä oli.
Mian liitely yläilmoissa sujui odotusten mukaisesti. Hauskaa oli, eikä liian pelottavaa. Tuuli oli kuitenkin häiritsevän kova - yhtään kovemman tuulen takia lento olisi peruttu. Positiivinen adrenaliiniryöppy jäi puutteelliseksi, ja Mia uhkasi pitäytyä jatkossa vesi- ja maa-aktiviteeteissa. Lentelyn jälkeen matka jatkui Taurangan kautta Punakaikiin, pikkuruiseen kylään meren rannalla, jonka nähtävyytenä ovat mm "pannukakkukivet" (rantakalliot ovat rapautuneet vuosien saatossa kerroksittaisiksi "torneiksi"). Taurangassa poikkesimme katsomaan hylkeitä ja taas yhtä upeaa rantaa.
Punakaiki. Majapaikkamme oli tällä kertaa keskellä viidakkoa, lähellä rantaa tosin. Joku voi sanoa kesämökkinsä olevan keskellä metsää, mutta tämä oli kyllä todellinen metsämaja: palmunlehdet varjostivat ikkunoita, eikä taloa olisi pystynyt ulkokautta kiertämään. Auto oli jätettävä kauemmas talosta, ja polku oli niin kapea, että ohittaminen oli mahdotonta. Illallinen tehtiin taas yhdessä, tällä kertaa salaattia, pitsaa ja suklaakakkua. Ruokaa riitti hyvin ja se oli todella hyvää! Jokin nuha-yskävirus on saanut otteen muutamasta ryhmäläisestä, toivottavasti me vältymme siltä. Ruotsalainen kaverimme oli jo lähes tukehtua, ja saksalainen nukkui koko illan skipaten koko ruokailun. Aamulla Mia ja kaksi muuta pääsivät kaivertamaan luusta itselleen upeat riipukset, ja muut kävelivät noin 2,5 tunnin lenkin viidakkoisessa vuoristossa. Kun kaikki oli taas kerätty kasaan, jatkui bussimatka kohti Franz Josefia.
- comments
Naantalin mökkihöperöt Hurjaa toimintaa siellä! Kyllä näitä päivityksiä onkin odoteltu, pieni irtiotto teidän reissuunne tekee hyvää jouluvalmisteluiden keskellä <3
Kaisa On jo melkein ikävä suomen joulua ja sen haikeutta ja hössötystä (no ei kyl sitä), kun täällä tullaan vaan grillaileen ja viettään partyjä siinä missä muinakin vkon loppuina, ei tunnelmaa.