Profile
Blog
Photos
Videos
29.4. startattiin aamulla kohti vuoria. Hypattiin bussiin, joka pomppi, hoippui ja hyppi reilut seitseman tuntia rotkon reunaa kohti pienta vuoristokylaa Dhunchea. Paikallinen bussimatkoja ilostuttava ajanviettotapa on oksennella bussin ikkunoista, ja kuka pisimmalle heittaa kaarta, voittaa. Me ei osattu saantoja, joten jatettiin osallistumatta.Maisemat olivat huikeat koko matkan.Kohteeseen paastiin ja ostettiin luonnonpuistopassit ja niihin sotilailta leimat. Pyorittiin kylanraitilla ja eras 14-vuotias tytto kutsui meidat kotinsa ylimaaraiseen huoneeseen. Reput huoneeseen ja kylmat Everest-oluet kaapista ja terassille istumaan. Sielta kelpasi ihmetella Tiibetin puoleisia vuoria.Alunperin oli tarkoitus lahtea kaksin, ilman opasta. Paikallisten vakuuttelun jalkeen palkattiin naapurin 18v. salli oppaaksi, ja tunkipa samanikainen kaverinsakin viela mukaan. Illalla tehtiin hiukan suunnitelmia ja syotiin kelpo ateria.
30.4.
Aamulla teet ja kevyet aamupalat huiviin ja sitten kohti vuoria. Polku seurasi pitkään kirkasvetistä jokea, joka toi jääkylmää vettä vuoristojärviltä. Ilma oli kuuma ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Vettä meni hurjasti ja melkein heti huomattiin, että aamulla olisi pitänyt tankata reilummin sapuskaa. Nousu oli aika jyrkkää ja reppuihin tottumattomat hartiat kivistivät. Päätettiin yksissä tuumin hidastaa vauhtia ja nauttia maisemista kengänkärkien sijaan.
Noin kolmen tunnin rähjäämisen jälkeen saavuttiin Deuraliin, n 2600m, jossa pidettiin ruokatunti. Kunnon riisisetti naamariin ja litra kylmää vettä perään ja teki todella hyvää- loppumatka sujuikin paljon helpommin. Matka kesti vielä reilut pari tuntia ja päättyi Sing Gumbaan,3550m, ja Sherpa Hotelliin. Illalla otettiin iisisti ja lätkittiin korttia.
1.5.
Hyvää suomalaisen työn juhlaa. Perinteinen piknik hoidettiin aamupäivällä hotellin viereisen jakkijuustovalmistamon tuotteita mussuttaen. Oikein hyvää.
Kiirettä pitämättä tehtiin aamulla valmistelut päivän etappia varten, joka sekin taitettin kaikessa rauhassa. Maasto oli taas aika erilaista, eräs pitkä pätkä kuljettiin kummallisessa ikivanhassa menninkäismetsässä, jossa reippaat oppaamme, Kieku ja Kaiku, eli veljekset Vilu&Nälkä, pujahtivat tuon tuosta valtavien puiden sisään irvistelemään.
Etappi oli aika lyhyt, ja siksi aikaa jäikin kaikenlaiseen hönöilyyn Chyolangpatiin,3654m, päästyämme.
2.5.
Yöllä alkoi sataa rajusti ja hetken päästä koko huone vilkkui salamoinnista. Ylempänä sade tuli lumena. Tällä korkeudella varsinkin öisin on todella kylmä eikä harvat lautaseinät eristä yhtään mitään.
Päivän etappi oli taas aika lyhyt ja leppoisa. Kohde oli Laurenbina,3900m, ja Hotel Maya.
Samassa hotellissa asusti parissa viikossa kulttimaineeseen noussut hullu venäläinen kazakstanilaisen naisystävänsä kanssa. Kaveri tuli pyytämään meitä valokuvaajan hommaan ja lainasi samalla isot sakset keittiöstä. Ulkona naisystävän hartioille ulottuva vaalea tukka sai kyytiä kuin lampaanturkki konsanaan. Lopputulos oli jotain kaljun ja kynityin väliltä. Meitä tilanne tietysti huvitti.
Illalla päästiin seuraamaan jotain aivan muuta. Kun valosaastetta ei pääse taivaalle sadan kilometrin säteeltä, on tähtitaivas todella vaikuttava. Kaukana horisontissa näkyi kuitenkin salamoivan. Oli todella kummallista nähdä salamointia ikäänkuin samalta tasolta. Se oli myös niin kaukana, ettei jyrinää kuulunut lainkaan.
Paikka on oikein kuuluisa panoraamanäkymästään lähialueen vuorille, ja varsinkin auringonnousun kokeminen paikalla kuuluu alueen trekin perusvaatimuksiin. Ja kyllä se olikin uskomaton. Seistiin melkein neljässä tonnissa klo 5.30.
3.5.
Trekki Laurenbinasta Gosaingundaan, 4300m, oli todella hieno. Kuljettiin suurin osa matkasta aivan rotkon reunaa seuraavalla polulla. Nähtiin isoja vesiputouksia ja muuta hienoa. Äkkiä suuri varjo pyyhkäisi ylitsemme, ja seurattiin monttu auki valtavaa kotkaa hiukan yläpuolellamme. Siellä se melkeinpä leijaili ilmavirtoja hyväksikäyttäen.
Ensimmäistä kertaa kärsittiin kunnollla vuoristotaudista, varsinkin Jaska. Päätä särki, huimasi eikä oikein tehnyt mieli syödä mitään. Se, jos mikä, on jo huolestuttavaa.
Päästiin Lake Side Hotelliin, jossa vetäydyttiin ajoissa huilimaan. Huoneessa, niinkuin kaikkialla muuallakin oli todella kylmä, eikä huvittanut tehdä yhtään mitään.
4.5.
Kello 6.00 lähdettiin kohti reissun ainoaa varsinaista vuoren huiputusta, Surya Peakia, 5150m. Oppaamme Kieku, joka siis lauloi jatkuvasti, vakuutti osaavansa reitin huipulle ja parin tunnin patikoinnin jälkeen oltiinkin jo aika lähellä onnistumista. Yöllä oli satanut jälleen lunta,eikä Kieku ollut koskaan käyny huipulla. Ei siis kovinkaan hyvä yhdistelmä. Irtokiviä, liukkautta, pystysuoria seiniä. Kahta-kolmea reittiä yritettiin ja kun ne kaikki oli todettu liian vaarallisiksi, vihellettiin peli poikki ja päätettiin luopua leikistä. Viisitonnia saavutettiin kuitenkin, ja pari viikkoa mukana raahattu Jaloviina sai arvoisensa paikan tulla narautetuksi auki.
Koska huippu jäi saavuttamatta, säästyi aikaa, ja päätettiin lähteä alemmas samana päivänä.
Tultiinkin alas aika haipakkaa ja palattiin Sing Gumbaan ja makoisien jakkijuustojen pariin. Ilma oli alempana paljon lämpimämpi ja vuoristotaudin oireet helpottivat kokonaan.
5.5.
Trekki päättyi pieneen pettymykseen.
Lähdettiin aamulla talsimaan kohti Dhunchea. Ilma oli pilvinen ja välillä tuli pari tippaa vettä. Kieku ja Kaiku lauleskelivat koko päivän, taisivat olla iloisia kotiinpaluusta. Päästiin perille 12 maissa, eli n. 5min liian myöhään, että oltaisiin ehditty turistijeeppiin takaisin Kathmanduun. Seuraavaa kyytiä saatiinkin odotella pari päivää. Maolaiset järjestivät massamielenosoituksia Kathmandussa ja koko maan liikenne oli katkoksissa. Ainoastaan ambulanssit, turistiautot ja diblomaattikilvelliset saivat kulkea.
Tavattiin saksalainen pariskunta samassa jamassa, ja jäätiin heidän kanssaan samaan hotelliin. Mukavia tyyppejä.
Seuraavana päivänä oltiin jo seiskan aikaan aamulla kyttäämässä busseja. Ja ihan turhaan.
Illalla vietettiin valmistujaisjuhlia hotellin terassilla ensin saksalaisten kanssa ja myöhemmin myös muutaman ranskalaisen trekkaajan kanssa. Hauska ilta ja tuhottiin pari pulloa kiinalaista Ding Dong whiskyä.
Aamulla tuli tieto bussista ja noin klo 8 päästiin matkaan.
Nyt takaisin Kathmandussa, jossa tilanne oli pelättyä paljon rauhallisempi. Ja lakko loppuikin 8.5.
10.5 onkin sitten lento Bangkokkiin, josta matkaajamme ilmoittelevat kuulumisiaan seuraavan kerran.
- comments
Vuokko Oli varmaan näkemisen arvoinen vaellus.Hyvää matkaa.