Profile
Blog
Photos
Videos
24.6 Zürich - Airolo
Zürichin pienehkön pettymyksen takia, päätimme aamulla, että lakaisisimme kaupungin pölyt kengistämme ja lähtisimme etelään etsimään vuoria. Emme osanneet odottaakaan, kuinka upea ja ikimuistoinen päivä oli tulossa. Viimeisten kiertelyiden jälkeen katsoimme netistä sopivan hostellin paikasta nimeltään Airolo, varasimme sen ja painelimme juna-asemalle. Junassa emme jääneet tällä kertaa 1. luokan vaunuun, vaikka sinne aluksi menimmekin. Olimme oppineet kantapään kautta. Kun juna oli edennyt n. 20 minuttia, alkoi maanpinta kohoilla lupaavasti. Ehkäpä löytäisimme etsimämme Alpit. Ei aikaakaan kun juna jo suhahteli vuoristosolien ja -laaksojen ohi välillä sukeltaen tunneleihin. Kamerat olivat kovassa käytössä lähes koko kaksituntisen matkan ajan. Pysähdyimme idyllisen, selvästi sveitsiläisen, kylän asemalle.
Joka puolella kohosi lumihuippuisia vuoria ja lämmin tuuli puhalteli enteenä hienosta päivästä. Aseman turisti-infosta ostimme kahdella frangilla kartan. Kuitenkin päämme sekoitti kylteissä olleet kohteiden nimet, joiden etäisyys oli merkitty tunteina ja minuutteina. Kuljimme hetken aikaa suuntaa, jonka ajattelimme olevan oikea. Tiedottomana kulkemista emme kuitenkaan kauaa kestäneet, vaan menimme paikalliseen pubiin kysäisemään, missä päin karttaa olimme. Telkkarissa näkyi tennis-ottelu, jossa Nieminen oli juuri häviöllä. Paikan pitäjä ei osannut englantia, mutta tutustutti meidät vanhempaan herraan, joka oli tiskin ääressä istumassa ystäviensä kanssa. Mies osasi hyvin englantia ja osoitti meille kartasta olinpaikkamme. Kysyimme, että kuinkahan pitkä matka on hostelliimme, hän vastasi 1,5 tuntia. Varmistimme vielä, että lähdemme oikeaan suuntaan ja matka alkoi. Kartalla matka näytti noin viideltä kilometriltä ja ihmettelimmekin, kuinka ihmeessä paikalliset saavat viiteen kilometriin kulumaan niin paljon aikaa.
Kävelimme kartta kädessä noin kilometrin, risteykseen, jossa hukkasimme itsemme kartalta. Siinä hetken pohdittuamme, vihreä lava-auto ajoi ohitsemme ja pysähtyi. Meitä opastanut mies oli vaimonsa kanssa menossa mökille, joka sijaitsi melko lähellä määränpäätämme. Mies sanoi meille, että hypätkää kyytiin, emme epäröineet hetkeäkään. Näin alkoi ehkäpä hienoin ajelu, jossa olimme ikinä olleet. Pienillä alppiteillä kruisailu, auton lavalla istuskelu ja maisemien ihailu vei kaiken huomiomme. Kerrankin olimme täysin sanattomia. Koko matkan ihmettelimme tuuriamme samalla kun auto ajeli, neulansilmästä toiseen, vuoren rinnettä ylös. Kartalla viideltä kilometriltä näyttänyt matka osoittautui 7-10 kilometriksi pelkkää ylämäkeä. Matkalla pysähdyimme ilmeisesti miehen asunnolle, josta hän heitti seuraksemme vesurin ja kirveen, jonka hän kävi teroittamassa autotallissaan. Tässä vaiheessa Tommi kaivoi urheasti taskuunsa Leathermanin, ihan vain varmuuden vuoksi. Mies ja hänen vaimonsa olivat kuitenkin erittäin mukavia, joten todellista pelkoa ei kumpikaan kohdannut. Ja sitäpaitsi, olisimmehan voineet hypätä pois kyydistä koska tahansa.
Matka jatkui miehen asunnolta vielä muutaman kilometrin ja mies jopa pysäytti autonsa näköalapaikalle, jolta Iiro kävi ottamassa muutaman upean kuvan, Tommi istui rinkkojen seurana lavalla. Kohta pysähdyimme risteykseen, josta mies sanoi jatkavansa hiekkatietä pitkin mökilleen ja osoitti meille suunnan, jonne jatkaisimme jalan. Noin 30 asteen ylämäkeä kävelimme varmastikkin 2 kilometriä rinkkojemme kanssa, mutta se ei todellakaan haitannut, koska näköalat veivät ajatukset pois ohentuneesta ilmasta ja loputtomasta noususta. Matkalla pysähdyimme pariin otteeseen räpsimään kuvia ja nauttimaan maisemista. Vesi alkoi olla lopussa, eikä tien päättymisestä ollut tietoakaan, saati sitten mistään hostellista. N. 45 minuutin kävelyn jälkeen alkoi vastaan tulvia hieman vanhempia, vähissä varusteissa kulkevia turisteja. Tästä päättelimme, ettei pysähtymispaikka voisi olla lähellä. Varmistimme tämän vielä eräältä vastaan tulleelta naiselta, mutta hostellista hän ei tiennyt mitään. Aloimme epäröidä ohjeita, jotka mies oli antanut. Toinen toistaan huikaisevammat näkymät kuitenkin pitivät mielemme korkealla. Kun kaukana siinti jonkinlaisia hökkeleitä, joista yhdessä luki "restaurant", ajattelimme, ettei hostellia olisi lähimainkaan. Astuttuamme sisään paikkaa osoittautui kuitenkin etsimäksemme, oli voitontanssi paikallaan. Päivä oli juuri saanut sinetin, joka varmasti antaa hyvän vastuksen koko reilimatkalle ja mahdollisesti loppuelämälle. Upeissa maisemissa, noin 2000m korkeudella vietämme seuraavan yön.
- Pojat
Lisää kuvia lisätään sitten ko on "hieman" tehokkaampi netti ::)
- comments
Iskä Hienoa lukea mahtavista kokemuksista, kateeksi käy! Me ollaan täällä Kuuminaisissa, mä oon nuorin mies? Hienoja kokemuksia edelleen! Tuli Jenniltä viesti, että pääsette tänään Skypeen! Katotaan onnistuuko täältä! Terveisin Ville-Vaari, Leena-Maija, Raimo-iskä, Elina, Johanna, Fanni, Fiina, Pikku-Leila, Sohvi+Juuli-koira. Aurinkoista
Taru Hienot maisemat varmasti! :)
Pirkko-Mummi Olette etuoikeutettuja, ottakaa ilo irti ja opiksenne
Marita ja Kari Upea matkakokemus! Nauttikaa.