Profile
Blog
Photos
Videos
1.7 Rooma-Pisa
8.45 ylös. Tommi oli nukkunut tunnin pätkiä, koska ilmastoinnin puutteen takia huone oli lähes trooppinen ja naapurissa asustaneet saksalaiset mesosivat käytännössä koko yön. Iiro nukkui ja on onnellisen tietämätön kaikesta metelistä ja kuumuudesta. Pakkasimme mahdollisimman hiljaa, jotta vielä nukkumaassa olevat amerikaanot eivät heräisi. Tiesimme Pisaan lähtevän junan aikataulun valmiiksi, koska olimme sen fiksusti eilen selvittäneet. Suora yhteys Pisaan lähtisi Roomasta klo: 10.09. Asemalla olimme reilua tuntia ennen, joten aikaa oli etsiä halpa aamiainen. 3.90 oli hinta, jonka maksoimme kinkku-rukola-patongista. Istuimme aseman lattialle mussuttamaan onnellisina ostoksiamme, jonka Iiro söi hyvällä ruokahalulla, Tommille edellämainittu rehu ei oikein uponnut. Iiro aamupalan syötyään jäi katselemaan kun Tommi pyöritteli rehuja leivän välisssä naama rusinalla. Loppujen lopuksi Tommi pakkasi lopun patongistaan rinkkaansa ja valehteli syövänsä sen myöhemmin. Siinä vaiheessa välähti, että kelloakin voisi vilkaista ja kas kummaa sehän olikin jo 10.07, kaksi minuuttia lähtöön. Aina hyvin asioista perillä olevat pojat lähtivät tässä vaiheessa etsimään oikeaa laituria. No, eihän sitä löytynyt kun laiturit loppuivat jo numeroon 24 ja juna lähti laiturilta 26. kellon ollessa 10.25 oikea laituri löytyi rautatieaseman syrjäisimmästä reunasta. Lähtevien aikataulut uudelleen tarkistettuamme totesimme seuraavan junan Pisaan lähtevän noin kahden tunnin kuluttua, 12.15. Kävelimme takaisin aseman liikekeskittymään ja menimme ilmastoituun amerikkalaiseen pikaruokaravintolaan kirjoittamaan rästiblogin. Tällä kertaa lähdimme hyvissä ajoin siirtymään kohti oikeaa laituria.
Junassa torkuimme pintaunta vuorotellen, eikä aikaakaan kun näimme Pisan pääaseman kyltin lipuvan ikkunamme ohi. Juna hidasti vauhtiaan kunnes pysähtyi ja pääsimme hyppäämään kyydistä. Infopisteen kautta löysimme itsemme yllättävän helposti kolmen tähden hotellista, jonka olimme edellisenä iltana varanneet. Ensimmäinen yrityksemme valloittaa Pisan kalteva torni epäonnistui, kun sinne mennyt bussi kiisi ohitsemme, koska emme huomanneet huitoa jediritarin lailla bussikuskille merkiksi siitä, että halusimme kyytiin. Onnistuimme pääsemään perille seuraavalla bussilla. Saimme jälleen lisätä yhden Euroopan maamerkeistä kameran muistikortille. Aukiolla oli siistin nurmikon lisäksi muitakin näyttävän näköisiä rakennuksia, joilla on varmasti jonkinlainen hieno tarina, jota emme tiedä. Hetken aukiota kierreltyämme päätimme syödä paikan päällä päivän ainoan kunnon aterian: pitsan. Tällä kertaa tosin näköalat olivat hieman kauniimmat kun taustalla kohosi melkein kumossa oleva torni. Ruoan jälkeen bussi vei meidät takaisin hotellille nukkumaan edellisen yön rästejä pois.
- Pojat
- comments
Äiti Leila Aivan mahtavaa... tommi syö niitä rehuja... tsemppiä!
Raimo-iskä Tästä Hakametsäntien terassilta tuntuu kuin olisitte aika kaukana, mutta kyllä nää nykyajan vempeleet tuo teitä lähemmäs. Tässä voi olla matkalla mukana istumalla puutuolissa, mutta ei se silti ihan sama ole! Nauttikaa nyt Välimeren rannikosta! Kuten äitikin jo totes ni Tsemppiä, niistä rehuista niinkään...
Kari ja Marita Hyvää matkanjatkoa pojat, täällä Maarianhaminassakin tuntuu kuin kesä olisi tullut Suomeen + 25 veneen avotilassa ja merivesikin on jo huimat +16.9 astetta.