Profile
Blog
Photos
Videos
Ei mene kovin hyvin: vietän jo toista yötä lentokentällä viikon sisään! Sen lisäksi kuulokkeet hajosivat pari päivää sitten eli musiikin kuuntelu ei onnistu. Onneksi löytyy kuitenkin läppäri, joten voin kertoa seikkailuista Machu Picchulla. Inkojen kadonnut kaupunki löytyi ja Wayna Picchun huippu tuli valloitettua, kuten kuvista näkyy. Reilun tunnin lento Cuscoon meni nukkuessa ja kentältä päätin ottaa taksin bussiasemalle. Taksimatka lentokentältä kaupunkiin voi hyvinkin maksaa 30 solea, mutta jos jaksaa kävellä kentältä ulos päätielle parisataa metriä niin saman kyydin saa viidellä solella (1 sol=reilut 3 euroa.) Cuscosta on suora junayhteys Aguascalientesiin, joka on Machu Picchua lähinnä oleva kylä. Yksisuuntainen junalippu maksaa noin 60 euroa. Vaihtoehto numero kaksi: bussi Cuscosta Urubambaan ja sieltä Ollantaytamboon maksaa kaksi euroa, ja junalippu edelleen Aguascalientesiin 25 euroa. Matka on ehkä hitusen pidempi, mutta aikaahan mulla riittää. Kolmas, ja halvin vaihtoehto on kiertää pari vuorta ja mennä bussien ja taksien kautta Santa Mariaan ja sieltä Santa Teresaan ja sieltä jatkaa matkaa edelleen Aguascalientesiin, mutta matkustamiseen saa hyvin käyttää kokonaisen päivän, mahdollisesti enemmänkin. Itse valitsin kakkosvaihtoehdon. Ollantaytamboon päästyäni kiertelin kylää ja sitä ympäröiviä raunioita muutaman tunnin ennen junan lähtemistä. Tiesin olevani Aguascalientesissa myöhään illalla, joten olin varannut hostellin jo etukäteen. Se oli sinänsä tyhmä veto, sillä vastassa juna-asemalla oli kymmeniä hostellityrkyttäjiä, joilta olisi saanut majoituksen huomattavasti edullisemmin kuin mitä nyt maksoin.
Herätys klo 04.15, aamupala vähän sen jälkeen ja hieman ennen viittä olin valmis aloittamaan reilun tunnin vaelluksen Machu Picchulle. Turistien määrää Wayna Picchulle on rajoitettu 150 päivässä ja itse Machu Picchulle päästetään 2000 henkilöä. Aikaisemmin lippuja on voinut ostaa ainoastaan sisäänkäynniltä ja se on tarkoittanut sitä, että huipulle halunneiden on tarvinnut aloittaa aamuvaellus jo jopa kolmelta ja loppumatka on pitänyt juosta jos halusi 150 nopeimman joukkoon. Nykyään lippu pitää hommatta jo etukäteen, joten juokseminen Wayna Picchulle ei ole tarpeen. Matkalla huipulle törmäsin edellisenä päivänä tutustumaani saksalaiseen Matiakseen ja päätimme kiertää inkaraunioita kahdestaan. Helmikuu sattuu olemaan pahin sadekuukausi Perussa ja edellisenä päivänä vettä oli tullut useampaan otteeseen, joten toivoin sään todella suosivan meitä. Hyvinhän siinä loppupeleissä kävi, vaikka alkuun pieni sumuverho peittikin näkyvyyden Wayna Picchulta Machu Picchulle. Sumun hälvetessä näkymä oli uskomaton ja tunnin kiipeäminen ylös jyrkkiä portaita pitkin todellakin palkittiin! Historia ei ole koskaan ollut lempiaiheitani, mutta Machu Picchun rauniot olivat todella mielenkiintoiset ja inkojen ja muiden intiaanien historia alkoi kummasti kiinnostaa. Emme ottaneet paikallista opasta päivälle, mutta löysin jälkikäteen suppean nettioppaan kertomaan raunioista. Iltapäivällä aluetta sai kiertää rauhassa, sillä turistiryhmät olivat poistuneet paikalta. Aguascalientesiin päästyäni etsin uuden majoituksen ja sain tingittyä 15 soleen oman huoneen kuumalla suihkulla. Vajaa viisi euroa tästä on uskomattoman vähän, enkä usko että korkean sesongin aikaan kesällä samanlainen diili olisi ollut mahdollinen. Takana oli kaksi vähäunista yötä ja paljon liikkumista ulkona, ja nukahdin illalla puoli kahdeksalta käydessäni läpi valokuvia (joita tuli muuten otettua noin 500 päivän aikana.) Ekan kerran heräsin virkeänä klo 23 mutta päätin jatkaa unia seuraavaan aamuun…
Alkuperäinen suunnitelma oli ottaa kiertoreitti (vaihtoehto numero kolme) Aguascalientesista takaisin Cuscoon. Juteltuani hostellin omistajan kanssa, hän kertoi vaihtoehdosta kävellä Aguascalientesista junaradan vartta Incatrailin alkuun ja ottaa sieltä bussi Ollantaytamboon. Matkaa oli noin 30 kilometriä ja ajattelin, että tokihan sen jaksan kävellä. Alussa matka taittui joutuisasti ja radan vieressä kulki hiekkapolku, jota oli helppo kulkea. Ensimmäisen puolen tunnin jälkeen alkoi sade, joka kesti nelisen tuntia. Kävely jatkui sandaalit ja sukat märkänä. Parin tunnin jälkeen polvi alkoi reistailla ja kävely muuttui hitaaksi laahustamiseksi. Myöhemmin rinkka alkoi painaa hartioita ja nälkäkin iski jossain vaiheessa. Polku katosi ja kävely jatkui raiteita pitkin. Kilometrit eivät ole koskaan tuntuneet yhtä pitkiltä kuin ne nyt tuntuivat. Voin melkein lyödä vetoa, että vikat kolme kilometriä ei ollut kolme kilometriä vaan vähän enemmän… Junaliikenne oli yllättävän vilkasta. Aamusta junia tuli oikeastaan pelkästään vastaan, mutta puolenpäivän jälkeen suunta muuttui ja nyt junat kuljettivat turisteja pois Aguascalientesista. Matkan varrella oli viisi lyhyttä tunnelia ja yhdessä niistä jouduin ottamaan muutaman juoksuaskeleen ehtiäkseni pois takana tulleen junan alta. Muutamista vaikeuksista huolimatta matka sujui yllättävän mukavasti ja olin todella tyytyväinen itseeni Ollantaytamboon päästyäni: rahaa oli juuri säästynyt 39 dollaria. Palkitsin itseni kookkaammalla ruoka-annoksella ja jälkkärillä! Cuscoon siirtymisen sijaan päätin viettää yön Ollantaytambossa, josta löysin todella mukavan majatalon, jota pyöritti paikallinen perhe. Ilman aamupalaa huone maksoi 15 solea ja aamupalan kanssa 25. Yllättäen tämänkin yön nukuin erittäin hyvin ja aamulla olin valmis jatkamaan matkaa Urubamban kautta Cuscoon.
Perussa olisi voinut viettää parikin viikkoa pidempään, mutta lennot Galapagossaarille oli jo ostettu, joten tässä sitä ollaan: Quiton kentällä odottamassa huomista aamulento Baltralle. Erikoisiin ruokiin voi muuten lisätä marsun, jota tuli syötyä Cuscossa. Ei ollut lemppariruokaa kylläkään, mutta pakko oli maistaa, koska se oli paikallinen herkku Perussa. Peru oli toistaiseksi kallein maa lähettää postikortteja: kansainvälinen postimerkki maksoi melkein kaksi euroa!
Olin varautunut maksamaan enemmänkin Macchu Picchulle pääsemisestä, mutta rahaa kului yllättävän vähän. Tässä syntyneitä kuluja neljän päivän aikana:
Cusco-Urubamba-Ollantaytambo-bussit 7 SOL,
Ollantaytambo-Aguascalientes-juna 102 SOL,
Lippu Wayna Picchulle 152 SOL,
Majoitukset 60 SOL,
Bussit takaisin Cuscoon 9 SOL,
Taksit lentokentälle ja takaisin 11 SOL,
+ruoka ym. kulut... n. 100 SOL
Yhteensä noin 130 euroa.
Kilroyblogs ei anna mahdollisuutta seurata kävijämäärää sivulla, joten loin kyselyn sitä varten (yksi kysymys, kolme vastausvaihtoehtoa) ja jos mitenkään viitsisit vastata siihen tästä linkistä. Kiitos paljon!
- comments
Leena Vahingonilo on paras ilo, koska saatoin ihan värän naureskella tolle kävely-selostukselle.. x)
Leena Kauas sul meni tohon kävelyyn?
Mari SÖIT MARSUN?!? Okei mikä sua vaivaa? :D:D Viimeks ku mul hajos kuulokkeet, ni lauloin kotimatkalla yksin kännissä Anssi Kelan nummelaa. : )
erkka olisko kävelyyn mennyt joku vajaa kuus ja puol tuntia. sinä aikana ehti hyvin laulaa muutaman laulun kun ei tosissaan muuta musiikkia ollut.. mari, on vaan asioita joita reissussa on pakko tehdä! :D
johanna Eihhhh ei marsui kuulu syödä:(