Moi taas. Kaytiin Japanissa parin viikon reissu heittamassa ja nyt ollaan takaisin Koreassa. Luulenpa etta tama tulee olemaan viimeisia blogimerkintojani, silla reissu alkaa pikkuhiljaa olla lopuillaan, enaa parisen viikkoa jaljella.

Joo, Japaniin tosiaan mentiin pari viikkoa sitten Busanista laivalla, joka oli ihan mielenkiintoinen kokemus. Tosin, minulle melkein aina iskee pieni merisairaus laivassa, joten olotila ei ollut mikaan maailman ihanin.. Ensimmainen yllatys oli se, etta hytit oli jaettu miehille ja naisille erikseen.. Olisihan se tietty pitanyt arvata, silla ollaan kuitenkin Koreassa. Paras asia risteilylla oli illallinen, jonka buffetissa ei ollut perinteisia ruokia joihin on itse tottunut, vaan korealaisia ruokia. Kimchia, riisia, erilaisia kastikkeita ja jalkiruokia. Mukavaa oli myos, etta humalaista porukkaa ei paljon nakynyt, vaan ihmiset olivat enemmankin limulinjalla. Ei tosin iltaohjelmaakaan paljon laivalla jarjestetty, eika ihmiset taalla lahde laivalle vain siksi etta saisivat paansa tayteen viinaa.

18 tunnin laivamatkan jalkeen sitten saavuttiin Japanin Osakaan ja otettiin samantien bussi Naraan. Nara oli oikeastaan minulle Japanissa paras kokemus. Siella oli todella kaunista luontoa, seka metsapeuroja joita sai silittaa ja syottaa, ne olivat tottuneet ihmisiin. Guest house oli kauniissa ymparistossa, jossa oli perinteiset japanilaiset huoneet, futon patjalla varustettuna. Omasta huoneesta oli puutarhanakyma. Tallaisia majataloja loytyy Japanista paljon. Suosittelen Naraa kaikille Japaniin matkaaville, etenkin niille jotka viihtyvat rauhallisessa, luonnonlaheisessa paikassa. Kaunein paikka Narassa oli vanha temppelialue, jossa oli n. 3000 vanhaa kivista lyhtya vieri vieressa kauniissa, satumaisessa metsassa. Metsa oli kuin jonkinlainen taikametsa! Ja tietysti mieleeni tuli Ghibli fanina Miyazakin anime elokuvat, erityisesti Henkien katkema. ;)

Narasta jatkettiin matkaa Kyotoon, jossa vuokrasimme pyorat, seka kavimme kiipeamassa Arashiyaman alueella pienella vuorella, missa on villeja apinoita. Nekin tosin olivat tottuneet ihmisiin, mutta minusta on hienoa etta apinoita ei oltu vangittu minnekaan alueelle, vaan esimerkiksi jos niille halusi syottaa pahkinoita, piti itse menna hakin sisalle niita syottamaan. :) Kyoto on kaunis paikka myos, ja taas onnistuimme majoittumaan halpaan seka kauniiseen majapaikkaan. Japanissa on hienoa se, etta monissa guest houseissa osataan englantia.

Kyotosta menimme shinkanshen luotijunalla Tokioon. Japanin ikavin puoli on hintataso. Kaikkialla on todella kallista, kalliimpaa kuin Suomessa. Ja etenkin jos haluaa luotijunaa kokeilla, saa maksaa menomatkasta n. 130 euroa. Lisaksi arsyttavaa on se, etta ravintoloissa pyydetaan annoksen hinnan lisaksi veroja paalle, ja kun on tottunut halvalla Koreassa elamaan, suorastaan hieman jarkytyin Japanin hintatasosta. Pienella budjetilla emme pystyneet ihan kaikkea toteuttamaan. Onneksi paasimme toteuttamaan kuitenkin sen josta olin jo kauan haaveillut: kavimme Ghibli museossa. Lippujen hommaaminen sinne ei ole kovin helppoa, mutta internetissa on melko selkeat ohjeet niiden hankkimiseen. Vaikeuden siihen tekee siis se, etta kone josta ne ostaa on japaniksi, ja jos ei ole selkeita ohjeita, ei tieda miten tulisi toimia.

Tokiossa on mahtavat shoppailumahdollisuudet ja katukuva on mielestani paljon varikkaampi kuin esimerkiksi Seoulissa. Nuoret pukeutuvat mita kummallisimpiin asukokonaisuuksiin, etenkin Harajukun alueella, jossa on myos erikoisia vaatekauppoja. Jotenkin tuntuu silta etta nuoret uskaltavat olla Japanissa (ainakin Tokiossa) enemman oma itsensa, kuin Seoulissa. On enemman lavistyksia ja tatuointejakin. Seoulissa, kuten varmaan muuallakin Koreassa pukeudutaan hyvin samantyylisesti ja tautoinnit eivat ole niin soveliaita. Hyvin paljon siis rennompi meininki Japanissa, siita pidin erityisesti! Jos tuntee itsensa shoppailuhulluksi, kannattaa kuitenkin menna ehka Seouliin sita harrastamaan, koska siella se lysti on puolet halvempaa. Eettisyydesta nyt ei sitten voi yhtaan mitaan sanoa, luulen etta ihan sama kummassa maassa shoppailee, monissa vaatteissa jokatapauksessa lukee made in China..

Joo, Tokiosta sitten mentiin viela yobussilla Osakaan. Tutustuimme laivamatkan aikana eraaseen englanninkielen opettajaan, joka on asunut Osakassa kymmenen vuotta. Han vei meidat syomaan ravintolaan japanilaista herkkua, joka koostuu vahan niin kuin pannukakusta ja merenelavista, en kylla nyt muista ruuan nimea. Japanissa tuli kokonaisuudessaan syotya eniten sushia, joka oli todella hyvaa. Pidan ehka enemman kuitenkin korealaisesta ruuasta, jossa on enemman valinnanvaraa. En tosin kaikea edes ehtinyt Japanissa maistelemaan, silla kaksi viikkoa vierahti nopeasti.

Saavuimme sitten laivalla takaisin Koreaan ja talla hetkella olemme siis Jeju saarella, joka on erityisesti korealaisten haamatkalaisten suosiossa. Taalla myos on paljon muita korealaisia lomanviettajia. Tanne paasee katevasti lentokoneella tai laivalla. Talla hetkella on 90 prosentin kosteus ilmassa ja olemme kaytannossa ison pilvimassan sisalla, kuin sademetsassa. Suunnitelmissa on menna rannalle lepailemaan hektisten viikkojen jalkeen, kunhan se aurinko vaan tulisi esiin.. Lisaksi taalla voi harrastaa aktiviteetteja, mm. sukellusta, skootterilla ajamista, ratsastusta ja kiipeilya. Tanaan ehka tarkoitus menna katsomaan vesiputouksia. Kiipesimmekin jo saarella sijaitsevalle tulivuoren kraaterille, tosin nakyma oli hyvin sumuinen. Ensi viikolla jatkamme matkaa Busanin kautta pariin muuhun paikkaan itarannikolla, pienet tuliaisshoppailut Seoulista ja nokka kohti Suomea otetaan 28.7.

Paljon on ollut nahtavaa taalla ja paljon jaan taalta kaipaamaan. Korea jaa sydameen ja luulen etta tanne viela joskus palaan. Japani ei niin paljon savayttanyt, etta sinne mielellani palaisin.. Tosin eihan sita koskaan tieda mita elama tuo tullessaan.

Seuraavan kerran nahdaan sitten kun taas matkakuume iskee. Saas nahda mika on seuraava kohde. ;) Sayonara!