Profile
Blog
Photos
Videos
Kaikille niille, jotka suunnittelevat rundaavansa Laosia moottoripyoralla, tassapa teille kullan arvoinen vinkki: ALKAA! Olin kylla kuullu etta Laosin roadit ei valttamatta ole kovin hyvia ajaa, mutta en kylla osannu odottaa mitaan tallasta!! Ensinakaan koko tie'verkostosta', jos sellasesta voidaan puhua, ei ole olemassa kunnon karttaa. Siis sellasta ei vaan ole tehty. Joten oli pakko suunnistaa pelkastaan LP:n Laos:in kartan avulla, mista naki suurinpiirtein minka numeroinen tie vie mihinkin kaupunkiin. Mutta vaikka tien numero taalla olisikin vaikka "valtatie 3", se ei tosiaan tarkoita sita, etta silla tiella olisi edes asfalttia! Onneks mulla oli kohtalaisen hyva ja iso pyora, 500-kuutioinen. Joten kylla se vastas kun silta kysyi. Mutta viimisen vuorokauden ajalta on takana yli 300km pyoralla ajoa rinkka selassa. Eika siina mitaan, muttakun suurin osa tosta matkasta taittui 20km/h keskinopeudella kivikkoista soratieta pitkin! Voitte kuvitella, etta nyt on hartiat aika jumissa... Niin kaatui haaveet Laosin kiertamisesta moottoripyoralla. Ei enaa ikina!
Jep, eli tosiaan Luang Prabangista ei kajakkireissua jarjestetty, joten jotenkin eksyin sielta edellispaivan aamuna tanne vahan pohjoisemmas Luang Nam Tha:n pikkukaupunkiin jonkun ihme pakettiauton kyydissa. Oli niin varhainen aamu kun lahdin roadille etten oikeen muista etta miten se tapahtui. Vissiin vaan menin bussiasemalle ja joku kaski hyppaamaan kyytiin.. 9 tuntia trippi kesti ja aika pomppuista kyytia, ei tainu olla iskareita vanissa ollenkaan. Noh, tama pikkukyla osoittautui ihan mukavaksi paikaksi, hyvia ruokamestoja ja asiallisia Guest Houseja muutama. Tallanen yks katu taa on keskella ei mitaan, minka molemmilla puolilla on sit taloja 500m matkalla. Yhen travelleriporukan kanssa hengailtiin siina koko paiva, kaytiin syomassa jne.. Ja sit pari suomalaista tarttui mun rinkkaan ompelemaan suomelippu-syottiin ja huikkas liittymaan seuraan. Istuttiinkin siina koko ilta parantamassa maailmaa ulkonaliikkumiskieletoon eli 11pm asti. Asia salleja, toinen ollu tiella 18kk ja toinen kans yli vuoden. Ja olivat olleet aika eksoottisissa paikoissa, ei niissa perus backbacker-mestoissa vaan mm. lahi-idassa jne..
Sit tosiaan seuraavana aamuna kavin diilaamassa itselleni sen baikin ja lahdin tuskalliselle ekskursiolle lansirajalle pain. Taalta sai kohtalaisen halvalla kunnon ison pyoran. Depositiksi ne vaatii taalla oikeestaan aina pyoraa vuokratessa, etta jatat passin niille pantiksi. Sitahan nyt ei kukaan jarkeva ihminen tallasessa pienessa kylassa tee, jossain isommissa kaupungeissa varmaan ihan turvallista. Mut periaate on etta passia ei koskaan jateta silmista! Joten vaitinkin diilerille, etta passi on tyttoystavallani Luang Prabangissa, etta eioleeee. No sehan vaati sitten jattamaan 150 dollaria pantiksi. Eihan mulla sellasia rahoja ole! Mut sen sijaan mulla onkin se rikkinainen kannettava PC vielakin rinkassa, joten juonikkaana ketkuna annoinkin sen pantiksi, Haha!
Ajelin ensin kohtalaisen hyvaa 'valtatieta', jossa oli suurinpiirtein koko matkalla asfalttia, mutta muutamia parinsadanmetrin patkia missa ei ollu asfalttia vaan pelkastaan kivilouhikkoa ja hiekkaa. Jatkuvasti tuli eteen myos sellasia moottoripyoran mentavia reikia tiessa. Ja roadi oli tosiaan juuri ja juuri kahden auton levyinen, eli aika iisisti sai jyrkemmat kurvit kantata. Baikkasin ensin Muang Sing-nimiseen kylaan Kiinan rajalle, joka oli oikeestaan vaan iso risteys. Oli siella pari raflaa, joten pysahdyin pitamaan lounasbreikin. Niin pahaa safkaa harvoin saakaan! Ketsuppia ja chili-soossia niin sai sen jotenkuten alas. Muut raflan asiakkaat naytti myos silta, etta yhtyi mun mielipiteeseen safkoista, ei kovin moni ollu syonyt pleitteja tyhjaksi.
Siita lahdin sitten Xieng Kok-nimista kylaa kohti, mapin mukaan sinne piti menna ihan kunnon tie. Kyltin Xieng Kok 56km kohdalla tie oli viela ihan hyvaa, mutta vahan matkaa ajettuani asfaltti paattyi ja alkoikin ihan kasittamattoman huonossa kunnossa oleva hiekka'tie'. Ajattelin, etta siita kohtaa puuttuu vaan asfalttia, etta kylla se tie kohta paranee. Mutta muutaman kilometrin ajettuani jouduin toteamaan etta ei vittu, ei se tie tasta mihinkaan enaa muutu! Meinasin jo kaantya takasin, mutta uteliaisuus voitti ja jatkoin hampaati irvessa ja rystyset valkoisena ton kinttupolun taittamista. Eipa paljon ajamisesta paassyt nauttimaan, tayden tyon sai tehda etta paasi turvallisesti eteenpain. keskivauhti tolla matkalla oli lopulta tosiaan se 20km/h. Kuitenkin joskus illan hamartyessa paasin sinne Xieng Kok:in kylaan pelkastaan todetakseni, etta ei siella ole mitaan nahtavaa. Kuivaa, polysta, ransistyvia bungaloweja, surkeita ihmisia armottoman koyhissa oloissa. Loytyipa sielta yksi pienenpieni guest house, joka oli paikallisen apteekin yhteydessa. Sen verran mua ihmeteltiin siella, etta ei varmaan kauheen usein kay siella asiakkaita, ainakaan ulkomaalaisia.. mut oli siella kylla ihan hyva chillailla, eipa ainakaan ollu muita lankkareita. Ihan ok oli istuskella yksin terassilla ja kelailla juttuja. Hiukan janna fiilis silleen kun siella ei ollu edes puhelinyhteyksia, etta mita jos nyt joutuis vaikka onnettomuuteen, miten vitussa taalta paasis johonkin ja sais asiallista apua. Aika omillaan sai todeta parjaavansa.. Vaikka tollasista jumalanselantakana olevista paikoista on aina tienny jne, niin kylla se tuntuu silti ihan erilaiselta olla siella, kun tietaa etta on oikeesti ihan yksin.
Mielenkiintonen paikka, kaikkien talojen pihalla oli lippu, missa punasella pohjalla sirppi ja vasara. Ja illalla keskella kylaa olevat kaijuttimet alkoi huutaa jotain ihme probagandaa, en tietenkaan siita mitaan ymmartanyt mutta sellasta kommunisti-huutamista se ihan selkeesti oli. Tunnin-pari sita kesti, ja se tosiaan tuli niin kovaa etta se kuului taatusti kilometrin paahan. Ja samaan toitotukseen sai herata muuten taas aamulla..
Pitkan, pitkan ja tuskallisen etsimisen jalkeen loysin kylasta jonkun paikallisen judassijatkan, joka hommas mulle safkaa. Toi kulhollisen hirvittavaa nuudelikeittoa, varmaan jaany niiden perheelta yli. Mut pakko se oli silti syoda. Taytyy sanoa, etta Laosilainen safka ei ole kovin kehuttavaa. Paitsi patonki-kulttuuri taalla. Jotain hyvaa Ranskan siirtomaa-ajat on tanne jattany, nimittain taalla saa kaikkialta mainioita taytettyja patonkeja!
Aamulla herasin aikasin tosiaan tohon kommunisti-kuumotukseen. Enpa jaanyt ihmettelemaan, vaan nostin heti herattyani kytkina ja taitoin ton saman perkeleen louhikkoisen kivitaipaleen. Takasintulomatka sujui huomattavasti hatasemmin, kun oli jo tottunut tohon maastoon ja loytanyt sopivan ajotyylin... ja muutenkin vitutti se ja halus akkia vaan pois, takasin kunnon tielle! Lopulta taas loysin itteni Muang Singista jossa kavin talla kertaa toisessa raflassa syomassa aamiaisen. Jaatavan kokonen patonkin ja iso hedelmasalaatti-jugurttikulho. Talla kertaa oli kylla kelvollista settia. Seuraavaks taas otin suunnaksi Luang Nam Tha:n ja kaskytin pyoraani niin paljon kun siita irtosi ja olinkin jo joskus yhden maissa kohteella. Palautin pyoran diilerille valittomast, ei enaa ikina moottoripyorailya Laosissa! Mutta hei, tulipahan toi reissukin tehtya! Jos en ois lahteny sille pikku soratielle, en koskaan tietais etta mita sielta ois loytynyt! Nyt tiedan!
Taalla kannattaa hommata bussilippu aina etukateen, koska joskus voikin olla etta bussi ei lahde ollenkaan jos kukaan ei oo ostanu etukateen lippua, tai sit bussi onkin niin taynna et ei paasekaan kyytiin, ja seuraava lahtee vasta seuraavana aamuna. Joten kavin buukkaamassa itteni huomis-aamuseen bussiin taksin Luang Prabangiin, koska taalta ei mihinkaan muualle nakojaan paase. Ja sinnekin tosiaan yks dosa paivassa. No eipa se mitaan, koitan sielta paasta jollain yobussilla sit suoraan eteenpain tai sit punkkaan siella taas paivan tai kuusi, mista sita tietaa mita tapahtuu!
Nyt taytyis varmaan ruveta ettimaan jotain majataloa taalta etta paasis suihkuun, olen nimittain kun hiekkamyrskyn jaljilta, kaikka tavarat ja vaatteet niin hiekassa ja polyssa kun voi vaan olla!
- comments
Lasse Äläs nyt, Laosista on viimeisen päälle laminoitu ja tarkka kartta. Viimeisin painos on jo mallia 4th Edition. Painettu March 2009. Karttaa myy mm. Chiang Main kirjakaupat. The Laos Guide Map. www.GT-Rider.com "Ensinakaan koko tie'verkostosta', jos sellasesta voidaan puhua, ei ole olemassa kunnon karttaa. Siis sellasta ei vaan ole tehty."