Profile
Blog
Photos
Videos
31.3 Unohtumaton päivä neljälle jätkälle
Päivä oli taas niin käsittämätön, että lukeutuu reissujeni top-kymppiin. Päivällä lähdettiin vailla määränpäätä kiertelemään kaupungille. Käytiin keskustorilla katselemassa kalamarkkinoita (ja jälleen kädet oli rakoilla ihmisten kättelemisestä). Joskus aamupäivällä törmäsimme Mahmediin. Kysyttiin tietääkö jätkä nettikahvilaa lähettyviltä. Ja luonnollisesti Mahmed lähtikin iloisena näyttämään meille paikan. Mahmed jäikin odottamaan meitä nettikahvilaan, sillä halusi välttämättä tarjota meille lounaan tämän jälkeen! Datailtiin aikamme, jonka jälkeen Mahmedin opastuksella jatkettiin päivän rientoja. Mahmed esitteli meille jotain historiallisia paikkoja kaupungista, ja tuli kanssamme shoppailemaan hoitaen tulkkaamisen ja tinkimisen puolestamme. Latella ei ollut mitään lämmintä vaatetta, joten etsittiin hänelle hiukan lämmintä päälle. Sen jälkeen Mahmed vei meidät syömään hyviä liha -ja maksakebabeja!
Lounaan jälkeen jatkettiin turistikierrosta johonkin ei-niin mielenkiintoiselle nähtävyydelle. Nähtävyydellä kuitenkin tavattiin Mohammad, paikallinen turistioppaaksi opiskeleva sälli. Hetken rupateltuamme Mohammad ja Mahmed päättivätkin lähteä kuskailemaan meitä 100km matkan päässä oleville linnan raunioille, jotka ovat paikallinen suuri nähtävyys. Tuntui jo aika psykedeeliseltä. Pojat kuitenkin vaativat tätä, ja halusivathan he itsekin nähdä kyseiset rauniot. Mohammadille myös hyvää harjoittelua ammattiaan varten.
Ajeltiin siinä sitten jätkien kanssa linnalle, jossa käytiin ihastelemassa paikkoja. Homma ei mennyt ihan nappiin, nimittäin ensinnäkin linnalle oli 40min aika haastava kiipeäminen, joten jätkät meinasivat hiukan hyytyä. Lisäksi raunioilla oli uskomattoman sankka sumu, joten hyviä valokuvia ei pystynyt ottamaan ja lopulta vartijat ajoivatkin meidät pois kun ilma kävi niin vaaralliseksi. Alaspäin laskeutuminen linnalta olikin sitten todellinen haaste. Portaat olivat sumun ja alkaneen tihkusateen takia hirvittävän liukkaat, eikä mitään kaiteita ollut. Joten yli tunti liukasteltiin ja kaatuiltiin porukalla kivisiä ja mutaisia portaita. Hengissä selvittiin lopulta alas, yltä päältä kurassa jokainen. Mutta hauskaa oli ja naurettiin mahat kipeiksi!
Paluumatkalla jätkät pysähtelivät ostelemaan meille tienvarsikojuista makoisia paikallisia herkkuja ja lopuksi vei meidät syömään todelliseen traditionaaliseen, perinteiseen Iranilaiseen ravintolaan. Raflassa istuskeltiin lattialla persialaisen maton päällä, fiilisteltiin, juteltiin ja naurettiin. Kello rupesi olemaan jo yhdeksän illalla, joten Mahmedin äiti rupesi soittelemaan jo vihaisena että missä poika viipyy. Tämä oli kieltämättä hiukan huvittavaa, koska Mahmed oli yli 3-kymppinen, aikamies siis. Mutta täällä lapsi on lapsi niin kauan kunnes menee naimisiin. Vastaavasti jätkien mielestä yhtä erikoista oli se, että Suomessa muutetaan omilleen jo nuorena.
Mahmedin oli siis aika lähteä kotiin, joten hyvästeltiin ja jatkettiin Mohammadin kanssa reissua. Oltiin asetettu päivän tavoitteeksi Bandar-e Anzalin rannikkokylä aivan Kaspianmeren rannalta, jotta päästään fiilistelemään kunnolla rannalle. Mohammad olikin jo aikaisemmin päivällä pistänyt kaverinsa soittelemaan meille hotellivarausta kyseiseen kylään, ja nyt lopuksi vielä heitti meidät sinne. Yli 40km päähän, myöhään illalla! Kyllä täällä palvelu pelaa. Länsimaalaisesta tällainen tuntuu jatkuvasti hyväksikäytöltä, muttasitä se ei täällä ole, vaan ihmiset oikeasti nauttivat kun voivat antaa joitain muille! Ja olihan tämä ainutkertainen päivä jätkillekin.
- comments