Profile
Blog
Photos
Videos
Indonesiahan on siitä kiva paikka, että keräävät maastapoistumisveron... ihan kun turistit ei sinne muutenkin rahaa jättäisi. Tästä ei oltaisi tiedetty, jos ei vahingossa oltaisi osuttu muiden matkaajien blogiin. Passin välissä olikin varattuna 10 000 rupiaa. Hymy vaan hyytyi aika nopeesti siinä tiskillä, sillä ihan tiedoksi vaan teille muille, se on 150 000 rupiaa. Onneksi oli pussissa euroja, joten saatiin vaihdettua rahaa, että päästään maasta. Hoh hoijaa.
Thaimaassa meitä sitten odotti se kauan kadoksissa ollut aurinko. Ah. Passintarkastaja naureskeli Eldelle, että here again. Juuh, I love your country...Matkasuunnitelma ei ollut oikein selvillä, joten päätettiin ottaa vauhtia Patongilta. Onneksi hoodit on jo aika tutut niin löydettiin sopuhintainen kämppä nopeasti. Päätettiin kuitenkin jatkaa matkaa heti seuraavana päivänä, suuntana Khao Lak.
Matkustuskaava alkaakin olla jo tuttu, bussilla Phuket towniin ja siitä toisella bussilla kohti Khao Lakia. Yhteensä aikaa matkaan meni n. 3,5 h. Mutta jossakin väärässä kohtaa on jätetty thaikkukumarrukset tekemättä, sillä matkalla alkoi yllätys, yllätys sataa. Jep, ja sitä kestikin sitten lähes 3 päivää. Meinas jo huumori loppua, jouduttiin jopa ostaan sateenvarjo.
Sadetta uhmaten vuokrattiin kylläkin skootteri ja ajeltiin tsunamimuistomerkille ja vesiputouksille. Tsunamimuistomerkkinä toimi poliisivene, jonka aalto on paistannut n. 300 m päähän rannasta. Näytillä oli myös kuvia Khao Lakin tuhosta, surullista katsottavaa.
Vesiputoukset olivat ihan jees, ei tosin yllättänyt että siihen lähimmälle oli pääsymaksu, mutta parin kilometrin päähän metsän keskelle ei kukaan ollut jaksanut laittaa -anna rahaa- kikkaria pystyyn. Ainakaan vielä.
Käytiin katsomassa myös ladyboy show. Ja se vasta olikin, näytillä oli maailman huonointa playbackia. Elde jo melkein meinas käydä kysymässä töitä, olis ollu vähän petrattavaa tätisetien koreografioissa, vaatevaihdoissa ja musamiksauksesaa, mutta kai se paluulippu on käytettävä...
Khao Lakissa pidettiin sadetta 3 päivää ja päätettiin jatkaa matkaa kohti Koh Samuin rannikkoa. Opaskirjasta bongasimme Khanom nimisen paikan, jonka rauhallista menoa ja hienoja rantoja kehuttiin. Käytiin edellisenä iltana kysymässä matkatoimistosta, että miten kannttaisi liikkua. Kuulemma ensin paikallisbussilla Surat Traniin, mutta kannattaa ottaa aamupäivän, klo 11 bussi, joka tulee joskus 11 aikaan, ennen tai myöhemmin. Iltapäivän bussin varan ei kannata laskea, sillä ne ei välttämättä enää tule vaikka aikataulu sanoo muuta.
Ookoo, varttia vaille 11 me nökötettiin pysäkillä rinkat selässä, odotettiin vartti, puoli tuntia ja nelkytviis minuuttia. Sitten käytiin kysymässä matkatoimistosta, (jonka tiski oli aivan meidän takana( että kuinka paljon ne bussit voi olla myöhässä.
Äijä oli vaan, että aijaa, jos te klo 11 bussia odotatte niin se on mennyt jo reilu tunti sitten.What... et sitten vittiinyt asiasta meille huikata. Kivakiitos.Ukkeli sanoi, että kannattaa ottaa seuraava bussi Takua Pa.n asemalle, joka on isompi kylä, josta busseja Surattiin lähtee yhtenään. Juu no, mikä sitten on yhtenään, toisille vaikka 5 tai 15 min välein on yhtenään, ilmeisesti 1,5 h välein on Thaimaassa yhtenään.
Siellä me sitten tönötettiin Takua Pa.n bussiasemalla, jossa kukaan ei puhunut englantia. Lipunmyyntitiskin takan ukko käänsi päänsä sivuun ja tuijotti tyhjyyteen, kun Elde yritti kysyä, että koska seuraava bussi menee. Hienoa asiakaspalvelua. No onneksi sentään oli kiva keittiöntäti, joka myi kalalta maistuvaa kanaa kikkaristaan. Huh, ollaan jo moneen kertaan todettu, että onneksi kummallakaan ei ole mitään ruoka-allergioita, sillä tokkopa kaikki keittiöhommat menee ihan hygieniapassin oppien mukaan.
Vihdoin se bussi sitten tuli ja takana yhteensä vaan n. 3,5 h odottelua, matka kohti Surat Trania alkoi. Onneksi on hyvät unenlahjat, niin 3 h matka meni nopeasti. Ilta alkoi jo hämärtää, kun päästiin vihdoin Surattiin, kaikki minibussit ja muut olivat jo menneet. Tai niin pääteltiin, kun kukaan ei taaskaan puhunut sanaakaan englantia. Siellä vaan osoteltiin eri suuntiin ja pyöriteltiin päätä.
Otettiin sitten taksi. Matkalla alkoi vähän jännittämään, että olikohan kohde ihan loppuun asti ajateltu, sillä taksi huristeli keskellä mustaa pimeyttä. Onneksi alkaa olla jo off season, joten saatiin 650 batilla oikein hyvä huone ihan rannasta, uima-altaat, kuuma vesi ja jääkaappi, luksusta. Khanom olikin todella rauhallinen, taidettiin nähdä hotellissa yhteensä n. 10 muuta asukasta. Ei tarvinnut aurinkotuoleja pyyhkeillä paljon varailla.
Skootterilla tutustuttiin rantaan ja kylään, tuli ihan mieleen Kangasalan keskusta. Että terkkuja vaan sinne, Khanom on teidän Thaikkuvastine. Tosin pitää ehkä todeta, että Liuttu tai Raikku ehkä vähän häviää Khanomin palmurannoille, mutta ei kauhesti.
Täällä törmättiin myös haskoihin kookoksenkeräilijä apinoihin. Ukolla oli kaksi apinaa narussa, jotka se usutti palmuun. Apinat kiipesivät ja nakkelivat kookokset alas, ja ei muutaku seuravaan palmuun. Ihminen pystyy keräämään n. 80 kookosta päivässä, kun apina pystyy keräämään lähes 2000 kpl.
Vesiputousta saatiin tällä kertaa hakea, kun opasteita ei thaimaaalaiseen tyyliin ollut. Onneksi paikalle osui paikallisia joiden perässä uskallettiin sukeltaa keskelle viidakkoa ja kiipeillä kantojen ja kivien yli. Ylhäältä olikin muikeat näkymät kohti Samuin saarta sekä ihanan virkistävä makea vesi, jossa mekin pulahdettiin.
Tulee muuten aika alaston olo, kun itse pulikoit uikkarissa/bikinissä ja paikalliset ui päällysvaatteilla. Ei olla nähty vielä yhtäkään paikallista naista, joka riisuisi uimapuvulle, sinne ne molskahtaa shortsit ja t-paidat päällä.
Khanomissa syötiin reissun erikoisimmat ruuat. Yksi oli Peken nuudelihässäkkä jonka seasta löyi pienen pieni oranssi akvaariokala. Aika erikoista, se kala jäi syömättä.
Yhdessä ravintolassa sammutettiin valot kun me tultiin pihaan, vaikka ravintolassa oli vielä muita asiakkaitakin. Okei, vinkki tajuttu, jatkettiin matkaa. Seuraavassa paikassa kyllä palveltiin, vaikka taaskaan ei sanaakaan englantia tullut, kyselivät kyllä Eldeltä että osaatko thaita...
Siellä sitä osoteltiin kanaa ja possua, tartuttiin sitten barbegue sanaan. Juu, sitä me otetaan. Yhtään ei tiedetty, että mitä tulee ja kohta olikin jo tragia pöydässä. Jaaha, okei. Siihen tuli lihat ja kasvikset kaikki eri kipoissa, sekä kannullinen vettä. Onneksi naapuripöydässä paikalliset olivat tilanneet samaa, joten nähtiin miten tulee toimia. Siinä sitä keiteltiin omat kasvikset ja nuudelit. Keskellä paistui lihat. Siinä sitä oli vatsataudinaineet kasassa, mutta onneksi moiselta säästyttiin. Ja täytyy sanoa, että lihat oli tosi hyvin marinoitu. Ei ollenkaan pöllömpää.
Matkapäivät kun hupenee niin päätettiin poiketa vielä Koh Taolle, kun se Khanomin lähellä sopivasti oli. Satamassa nähtiin yksi luonnon ihmeistä, vaaleanpunainen delfiini. Kyllä, siinä niitä satamassa uiskenteli useampikin. Kyseessä on Intian kyttyrädelfiini, joka on aikuisena vaaleanpunainen. Ihmeellistä.
Koh Tao
Koh Taolle puksuteltiin lähes kolme tuntia lautalla, (kai siinä niin kauan meneekin, kun välissä otetaan jengi ulos Phanangin satamaan ja odotellaan tunti( jälleen kerran valittiin ranta sen perusteella, että paikka on rauhallinen. Satama muistutti ikävä kyllä todella paljon Phi Phin vilinää ja jo siinä ajateltiin, että o-ou. Max. 1 yö. Mutta meidän ranta, Ao Chalok ja Tropicana resort neljäsataa batia yö, osottautui oikein hyväksi.
Skootterilla pärrättiin saari päästä päähän ja paistateltiin auringossa. Koh Taon kohokohdaksi kyllä kuitenkin nousee snorklaus haiden kanssa. Ihan sattumalta valittiin snorkaluskohteeksi Shark bay, jossa Mustatäplä korallihaita uiskentelee.
Huikea tunne, kun 1,5 metrinen hai ui noin kahden metrin päästä allasi. Eivät kuulemma tee ihmiselle mitään, mutta kyllä niiden näkeminen niin läheltä sai sykkeen nousemaan. Me ei törmätty kuitenkaan siihen kaikista isoimpaan, joka on kuulemamme mukaan ihan ihmisen kokoinen. Mutta paljon muita hienoja kaloja nähtiin.
Ikävä kyllä kilpikonniin ei törmätty, alueella kuulemma on n. 1-1,5 m kilvenhalkaisijaltaan olevia turtleja. No kallioiden koloissa majailevia rapuja ihmettelimme sitten konnienkin edestä.
Koh Tao on ehkä pakko nostaa, jos nyt ei Top 3 saarilistaan, niin ainakin Top vitoseen menee heittämällä. Tällä hetkellä suosikkeina ovat Koh Lipe, Koh Lanta ja Koh Mook. Aika on mennyt uskomatonta vauhtia, pian jo 3 kuukautta on kulunut siitä kun pakattiin rinkat ja hypättiin kohti ''tuntematonta''. Paljon on nähty, mutta niiiiin paljon jää näkemättä.
Filmiä on palanut neljän muistikortin verran, että onneksi on sitten kuvia joita voidaan kyllästymiseen asti esitellä kaikille, sekä tietysti itse palata aina näihin kuviin ja tunnelmiin.
Vielä kuitenkin on parisen viikkoa aikaa öljytä kankkuja ja imeä auringon valoa ja lämpöä. Nyt suunnataankin Koh Samuille, jossa majaillaan viikon verran.
Terkkuja, terkkuja.
Ja edelleen mielelläään kuullaan, että ketkä kaikki meidän matkaa seuraa... joten jättäkäähän puumerkkiä, nimimerkitkin on ookoo, niinku ''Koo`', ''Arvo Penaali'' tai ''Pentti Hilkuri´'. Vielä ehtii enneku reissumme loppuu.
- comments
Sipe Upeeta, mahtavaa! :) ..ajattelin tossa, kun haaveilin kans matkasta sinne, että kuinkahan tämmösen kala-allergikon kävis? Taitais tulla vaan juomantäyteinen loma ;D Hyvää loppulomaa pariskunta! Pian nährää! :)