Profile
Blog
Photos
Videos
David, sveitsiläis jäbä johon tutustuin Tampereella viime vuonna, kutsui minut viikonlopuksi vaeltamaan Itä-Sveitsiin Scuoliin. Davidin perheellä oli loma-asunto kylässä, jossa voisimme nukkua yömme. Lähdin matkaan lainareppu täynnä lämpösiä vuatteita. Zurichiin tullessani huomasin olevani pahasti myöhässä, junan takia, ja soittaapirautin ennalta että tulen myöhässä ja luultavasti missaamme jatkoyhteyden. Yhden oluen jälkeen perheriita oli ohi ja pääsimme istumaan junaan. Neljän vaihdon ja kuuden tunnin matkustamisen jälkeen pääsimme jo perille. En nähnyt maisemista paljoakaan vuorokauden ajasta johtuvan valoilmiön vuoksi.
Aamulla herättiin, niin kun on yleensä tapana, ja ajateltiin käydä testailemassa saappaitani, jotka sain Davidilta lainaan. Sveitsin armeijan maiharit. Tosi hyvät jalassa! Piti testata tulisiko pitemmällä kävelyllä pahoja rakkoja. Ei tullut ensi yrittämällä vielä... Kierrellässämme kylää, tulimme ajoittain juottopaikoille. Lähde vettä suoraan maasta. Eri makuja, rautainen, ruosteinen, vetinen ja kylmä..
Haahuiltiin kylän ympäryksissä, sen jälkeen vähän ylemmäs metsään. Lunta oli jo pohjallisiin asti..
Myöhemmin illalla sain maistaa spätzliä ja hirven lihaa. Mmmmmmmmhhh.. Aamulla heräsimme niin kuin yleensä on tapana. Kello ei ollut vielä ehtinyt kovin kauaksi seitsemästä ja lähdimme liikkeelle. Ilma oli melko kirkas alhaalla ja päätimme suunnata kondoolia hisseille, mennä 1900 metriin ja kävellä siitä ylöspäin.
Mitä ylemmäs pääsimme, sen sumuisemmaksi ilma muuttui. Jatkoimme ylöspäin. Nyt maassa oli jo kunnon pakkaslunta ja viima puri poskipäihin punoittavat ympyrät molemmille puolille. Ylhäällä näkyi vain valkoista, maassa ja taivaalla.
Maasto muuttui vaikeampi kulkuiseksi ja rämmimme polviamme myöten lumessa. David oli huolissaan jatkon suhteen. Sumu ei ole paras kaveri vuorilla, vaikka emme niin korkealla olleetkaan. Kaukana avusta tosin. Davidin housut ja jalat alkoivat kastua, minun viime viikolla ostamani kamppeet pitivät vettä ja kylmyyttä hyvin loitolla, vaikkeivat oikein vaellus vermeitä olleetkaan.
Maastokin muuttui luotaan työtäväksi pikkuhiljalleen. Pohkeet oli kovilla liukkailla ja jäisillä kivillä. Kiveä, jäätä ja lunta. Ihan kuin kotipuolessa.
Huipulle päästiin ehjin nahoin! Huipulla tuulee sanotaan.. No oli siellä kylmäkin!
Ilmastollisista olosuhteista johtuen emme viihtyneet huipulla kovin montaa tuntia. Neste tankkauksen jälkeen lähdimme laskeutumaan vuoren pohjoispuolta. Enemmän lunta, enemmän tuulta ja kylmempää. Kyllä lomalla on mukavaa. Parin tunnin rämpimisen jälkeen saavutimme jo puurajan. Hymy tulee sydämestä.
Maasto muuttui pikkuhiljaa mukavammaksi. Kivikko soraksi, sora poluksi, polku tieksi. Kuivat vaatteet päälle, suklaata naamaan ja matka jatkui.Matka huipulle kesti pauttiarallaa 2 tuntia. Laskeutuminen huipulta puurajalle ja tielle hieman kauemmin vaikean maaston vuoksi. Olimme viimeiset vaeltajat tällä reitillä tänä kautena. Hieman lunta lisää ja laskettelu kausi alkaa.. Polut olivat lumen peitossa. Hitaasti, mutta varmasti, laskeuduimme alaspäin.
Lumi hävisi jaloista vähitellen ja maisemat veivät mielen mennessään. Kyllä Heidin kelpaa...
Lopulta saavuimme kylään josta aamulla lähdimme liikeelle. Lenkkimme kesti 8 - 9 tuntia. Rakkulat molemmissa jaloissa osoittivat etten ollut tehtnyt tällaistä eilen enkä toissapäivänä. Ilalla nautimme paikallisen ravintola antimista ja nukahdimme aikaisin, ennen yhdeksää. Seuraavana päivänä oli edessä vain siivous majapaikassamme ja kotimatka. Viikonlopun vaellus oli mieleenpainuvin kokemus viimeisen 24 vuoden aikana. Hyvästi vuoret, teitä kaipaamaan jään. Tulen vielä takaisin joku päivä.
- comments