Airlie Beach 22.04. - 25.04.2010

I'm sailing in the rain..... Oh sorry, it should be singing ;)

Matka kohti Whitsundayta meni mukavasti bussissa nukkuen ja nuokkuen. 11 tunnin bussimatka ei ollut niin tuskainen kuin saattaisi kuvitella. Pari hyvaa leffaa ja siina se. Tahan valiin pitaa kertoa hyvat uutiset, eli meidan ex-huonekaveri sai puhelimensa takaisin ja nyt on kaikilla taas omat puhkut messissa :)

Taalla Airlie Beachilla oltiin taas dormissa yksi yo, porukkaa oli kahdeksan hengen verran ja mitaan ei keltaan tainut havita. Me mentiinkin suihkun kautta nukkumaan ja aamulla valmistauduttiin suureen purjehdukseen. Lahdon hetki oli hermostunut: taivas oli synkka ja sade ilmoitti tulostaan. Me rinsessat tietenkin nyrpeena (kun ilmathan eivat siis ole meita mitenkaan suosineet viimeisen 5 kk aikana...) astuimme laivaan joka oli oikea puupurkkari ja todella merirosvomainen tunnelmaltaa. Purjeita oli kolme ja kaikille matkustajille (26) oli oma punkka tarjolla. Ei siis isa niin etta sita mukaan kun nukahtaa niin joutuu naulaan roikkumaan ;) Sitten vaan purjeet ylos hiio-hoi ja siekkailu alkakoot. Kaikki saivat auttaa purjeiden nostossa ja laskussa ja ruorin taaksekin sai menna. Ensimmainen paiva tarjosi vetta taivaan ja meren taydelta ja yhdessa tuulen, 16 m/s, kanssa nama luonnonihmeet pitivat huolen etta etukannella matkaa taivalsivat vain Heidi ja Jossu (harrastaminenhan on siis vain pukeutumiskysymys, goret rokkaa!).

Keinuttavan yon jalkeen aamu sarasti kirkkaana ja matkasimme Whitheaven Beachille. Hiekka oli hienointa mita on vastaan tullut. Aivan valkoista ja kuin mutaa, niin hienorakeista se oli. Ranta-aamun jalkeen matkasimme moikkaamaan kalakavereitamme. Siella me Jossun kanssa syotettiin niille paahtoleipaa kadesta! Isoin haukkasi koko leivan kerralla, hyva ettei vienyt sormia mukana :) Mutta kivaahan meilla oli ja aurinko lammitti koko paivan. Tosin toinen snorklaus jatettiin valiin kun, tuo niin... Joo, siis oikeesti se vesi oli ihan sika kylmaa :D Mitenkohan me parjataan taa loppu reissu, hihiiii. Toivotaan etta saadaan viela Fijilla sitten lammitella!!!!!!!!!!!!

Tanaan kun vene saapui satamaan jatkuu meidan seilaaminen vielakin. Ei oikein tuo tasapaino ota asettuakseen... Toivotaan etta kun saavutaan aamulla Hervey Baylle on paakin jo kunnossa! Eli edessa bussimatka kohti Frasier Islandin rantoja. Ja nyt sormet ristiin sen auringon puolesta!!!!!!!!!!!!!!!