Hola! Miten tätä blogiakin on näin vaikeeta päivittää.. Etelä-Chile oli erilainen mutta mahtava! :) Siellä sai tuntuman oikeaan Chileen. Bussimatka Santiagosta kesti joku 11 tuntia joka oli aika vähän seuraavan viikon matkoihin verrattuna.. Kylmä oli, kun lämmitystä täällä ei tunneta, ainakaan vielä. Maisemat oli niin erilaisia verrattuina siihen mitä voisi kuvitella. Kävin katsomassa vesiputouksia Petrohuessa, ja viidakkoa siinä vieressä. Siellä kyllä mieli lepää. Myös tein päiväretken pieneen kylään, minkä nimeä en enää muista mutta siellä oli aivan huikea saksalais-aikainen museo, tai oikeastaan maalaistalo ja nähtävillä kaikkea mitä joskus kauan sitten on käytetty elämiseen! Aivan mahtava paikka! Ja vielä oli seppäkin töissään, josta sai ostaa sitten tuliaisia. Kaupunki toisin sanoen kylä, oli ihanan pikkunen, ja sieltä löytyy Chilen paras konserttitalo joka tuo kylän aina kerran vuodessa täyteen ( ja samalla Puerto Varaksen jossa majoituin). Paikka missä yövyin oli vanha omakotitalo, josta oli tehty hostelli ehkä 10 huoneineen. Omistajana oli ruotsalais-chileläinen pariskunta :) Sain siinä sitten pitkästä aikaa puhua ruotsiakin! Niin, ja respatyttö seurusteli suomalaisen pojken kans! Tuntu niin kuin olis ollut kotona :) Kohokohta oli retki tulivuorelle, ei aktiiviselle :D Maisemat huipulta (jossa oli jäätävän kylmä) oli huikeat!! Onneksi vesisade lakkasi että pääsin sen kokemaan, myöhemmin reissulla kuulin että joku oli kuollut samankaltaiselle reissulle.. Auts. Ainoa miinuspuoli tässä reissussa oli kylmyys, ja kämppikselle sattunut onnettomuus koirien kanssa.. Kaksi rottweileria oli hyökännyt sen kimppuun, kaatanut maahan ja raadellut sen jalan kun se oli ollut lenkillä.. Sitä ei ikinä ajattele että tollasta voi tapahtua. Kyseessä ei edes ollut nää villit koirat, joita Chilessä on aivan älyttömästi!! Myöhemmin yks pikkukoira alko kans seuraileen mua ennen kuin yks toinen koira sitten päätti toisin. Noihin ei kannata mennä väliin, vaikka kuinka koirista tykkäiskin. Muutaman olis voinut kyllä ottaa mukaankin :) Takaisin Santiagoon, jossa pari viimeistä päivää meni vauhdilla.. Onneksi ehdin vielä käydä viinikierroksella <3 Maistella maailmankuuluja viinejä unohtumattomissa maisemissa, priceless! Sitten oli aika matkata Pohjois-Chileen, jonne matka kesti noin 30 tuntia bussilla.. Calaman bussiasemalla tapahtu sitten tyhmä moka, kun menin auttamaan paikallista tyttöä, jonka seurauksena mua syytettiin rahojen ja lompakon varastamisesta!! Ilman espanjaa siinä ei ollut mukava tunnelma (no ei olis varmaan kielellä ollut hirveesti merkitystä fiilikseen) mutta siitäkin selvittiin kivan chileläisen poitsun avulla, ja kunnia poliiseille, olivat asiallisia ja kohteliaita (ja namuja!!). Mutta kokemuksena oksettava! Saavuin San Pedroon, joka on siis osa maailman kuivinta aavikkoa, jossa oli siis satanut vettä kaatamalla kaks viikkoa :D Paikallisetkin sanoikin ettei tiedä mitä on tapahtumassa mutta nyt on kolmen vuoden vesimäärä tullut kerralla (sama ilmiö oli tapahtunut Etelä-Chilessä jossa ei olisi pitänyt sataa ollenkaan) ja myöhemmin sama tapahtui Arequipassa, Perussa... Mutta aivan mahtavaa paikka!!! Ehdottomasti yksi koko Etelä-Amerikan reissun parhaista paikoista! Yleensä en mainosta mutta CosmoAndinon opas nimetä David, mies vailla vertaa!! Tuntui kuin olis ollut hyvän ystävän kanssa retkellä, niin huippu tyyppi ja opas tää hemmo oli! Plus tietty kaiffari Victor, kuka oli joka paikan höylä! Aivan ehdottomasti suosittelen heitä kaikille (myös toisen agentin touria kokeilin, mutta ei vetänyt millään vertoja paitsi ehkä hinnassa...) Huikeet kolme päivää siis vietin kyseisessä autiomaassa.. Tää oli erittäin hyvä startti tälle korkeushommalle, oli ensiarvoisen tärkeetä että anto kropan totuttua tähän altitudeen, jossa mentiin jopa 4300 metriin asti.. Eka päivä oli paha, päähän tuli ikävä paine, eikä hengitys toiminut kunnolla josta tuli sitten jäätävä päänsärky. Seuraavana päivänä ei tuntunut enää ollenkaan pahalta! David tietty antoi aspiriiniä heti aamusta että pysty nauttiin koko päivästä kunnolla. Valley of the moon, Death Valley.. Eka iltana, ja auringonlasku.. Priceless! Niinku yhden englantilaisen kans höpötettiin, näitä on nähty Discovery Chanelillä, mutta olla täällä kokemassa ja näkemässä tää kaikki itse. Eihän sitä sanoiksi voi oikein laittaa.. Myös jotkut urheiluhullut veti maratonia siellä, siinä on jo hulluutta. Seuraavina päivinä nähtiin mahtavia laguuneja, laamoja, tulivuoria, kuumia lähteitä. Uskomatonta mitä kaikkea tää paikka pystyi tarjoamaan. Vierailtiin myös pikkupikku kylässä, jonka asukasmäärä oli 4!!!! Hahahahaaa, tälläsiäkin vielä on! Huippuna vielä oli sitten kaktuskanjoni. Paljonhan siinä oli bussissa istumista, mutta oli se kyllä kaiken sen arvoista! Siitä jatkoin sitten bussilla Aricaan, jossa odotin aikalailla tyhjällä lentokentällä 7 tuntia lentoa, joka saapui sitten Arequipaan.. Jossa vietin yön koska olin katsonut lentoajat väärin!! Vajaa 20 tuntinen visiitti olikin täynnä tapahtumia!! Lukitsin tavarani vessaan jonka ovea ei saatu auki kuin 2 tuntia ennen lennon lähtöä Cuzcoon plus tuli pahin sade 50 vuoteen, paikassa missä sataa 4 kertaa vuodessa!!! What are the chances!?! :D En ole ikinä nähnyt että vettä tulee sisälle ovista ja ikkunoista, KIRJAIMELLISESTI! No lento lähti (bussit ei kulkenu) ja saapui Cuzcoon jossa vietin ja tutustuin inka hommiin kaksi päivää ennen kuin matka jatkui kohti Macchu Picchua.. Autolla ekaks 1,5 tuntia lähimmälle juna-asemalle, ja sieltä juna Aquascalientesiin. Söin namnam pastaa ja lepäsin seuraavan päivän haikkausta varten.. Aamu alko 4.30 ja Macchu Picchulla oltiin 6.00 (en haikannut koska satoi vettä eikä näkynyt mitään). Seiskalta päästiin porteista sisään ja alotettiin haikkaus Marcelin (hollantilainen kaiffari) kanssa.. Huh huh!! Se oli kyllä sellanen mitä ihmiset on sanonut mutta meille korkeenpaikan kammosille, se ei ollut niin paha mitä oltiin ajateltu!! Paljonhan sitä joutuu noin 3000 metriin töitä tekeen, mutta kun oot siellä huipulla, ja ylemmäks et pääse, fiiliksenä korvaamaton!!! Niille ihmisille, jotka ajattelee saavansa sen klassisen valokuvan huipulta, älkää tehkö tätä haikkausta vaan sen kuvan takia.. Me ei nähty yhtään mitään! Tehtiin tää siis tunnissa, ja päätettiin kokeilla viidakko seikkailua koska aikaa oli.. Oho, noin kolme tuntia vierähti viidakossa seikkailen.. (Tällä välin muut sai hyviä kuvia huipulta kun ei ollut enää pilviä niin paljoa). Me löydettiin kuitenkin viidakosta The place of the moon, joka oli ainutlaatuinen, inkat on tehnyt kallioon, keskelle viidakkoa paikan tälle.. Ja kun kallio katsoi tarkkaan siitä pystyi näkemään hahmon!! Mä ehkä jopa koin tän itse Macchu Picchua hienommaksi (viidakossa kun oltiin kaksin eikä satojen turistien seassa).. Usko meinas loppua kun piti haikata neljännen kerran vuorta ylös.. Mutta sitten kun yhtä äkkiä näki sen kadonneen kaupungin, sieltä, siitä kulmasta se oli jotain sanoinkuvaamatonta. Tältäkö niistä kaikista kadonneen kaupungin löytäneistä on tuntunut!? Mahtavaa! Takaisin siis Macchu Picchuun, jossa olin tourilla jossa selitettiin kaikki oleelliset asiat tästä kadonneesta kaupungista, ja mä sain kunnioitusta osakseni kun kerroin mitä olin aamupäivän puuhaillut, opas oli otettu ja sanoi että yleensä tolta palataan vasta 3 tuntia myähemmin.. Mutta moonkin Suamesta!!! :D Siellä me sitten istuttiin kaverin kans, Macchu Picchun raunioilla, katselemassa tätä mahtavaa kaupunkia ja vielä enemmän sen ympäristöä. Ei siinä sanoja tarvittu, ainoo mitä todettiin oli ettei tää tunnu todelliselta. Leima passiin, takas kaupunkiin, illalliselle, ansaitulle oluelle, ja illalla takas Cuzcoon. Junassahan sitten törmäsin ryhmään ruotsalaisia tyttöjä jotka oli tehty 4 päivän trekin, siinä sitten jaettiin ruotsiks kokemuksia Macchu Picchusta!! :) Tää päivä mennyt sitten toipuessa (jalat ei halua kävellä ja naama palaneena pikkusessa flunssassa..), ehkä se tästä pikkuhiljaa.. :) Niille ketkä miettii mennäkö vai eikö mennä, älkää miettikö menkää. Koko homma maksaa Cuzcosta noin 150-200€ että todellakin on sen arvoista! Huomena on sitten aika vaihtaa Cuzco Limaan, josta sunnuntaina lento Hong Kongiin, jättäen taakse Etelä-Amerikan.. Damn, this feels weird.