Profile
Blog
Photos
Videos
... Niin meni se maailmanymparysmatka (josta en tieda onko se yhdyssana vai ei), Afrikasta Etela-Amerikkaan josta Aasian kautta Australiaan, josta tavallaan tama kaikki sitten alkoikin. Kertauksena tuosta matkasta kaikki maanosat olivat mahtavia omalla tavallaan, mutta edelleen nyt kun aikaa on kulunutkin jo puolisen vuotta sen paattymisesta, voi turvallisesti sanoa: MIKAAN EI VEDA VERTOJA ETELA-AFRIKALLE! Sinne on kylla paastava takaisin. Mutta se siita, kaikki siis alkoi yhdesta ERITTAIN hamarasta ja likaisesta seka oudosta hostellista Perthissa, Australiassa. Jaoin huoneen kahden englantilaisen ja yhden italialaisen kanssa plus muutamien muiden vaihtuvien naamojen kanssa. Arsyttaa niin paljon etten muista tuon englantilaisen tyton nimea, mutta yks (hamara) ilta juteltiin omista matkakokemuksistamme, joista han mainitsi etta rakasti omaa vuottaan CANADASSA. Mina siihen suomalaisena, etta niin, olen aina halunnut asua Jenkkeissa mutta sinne ja CANADAAN meilla suomalaisilla ei ole oikein mitaan tyomahdollisuuksia. Siihen han sitten vastasi etta onhan sinne samanlainen WORKING HOLIDAY kuin tanne Ausseihin. No, eipa kauaakaan kun sitten googletin WORKING HOLIDAY IN CANADA ja CANADA VISA etc. Joista sitten selvisikin etta OHO, SEHAN OLI MAHDOLLISTA. Vaihtoehdot olivat rajalliset; Sponsoroitu viisumi (joka kaytannossa oli melkein mahdotonta), itse 3kk:n tai vastaavan aikana hankittu viisumi maassa (taloudellisesti ei mahdollista maailmanympari matkan jaljilta) tai kolmas vaihtoehto... KILROYN KAUTTA WORKING HOLIDAY ohjelmaan hakeminen, CHECK! Kilroy siis tarjosi ainutlaatuisen tilaisuuden tyoskennella talvikauden yhdesta CANADAN upeista hiihtokeskuksista... Pienen harkinnan jalkeen (joka oli siis hyvin pieni ja lyhyt), paatin hakea Kilroyn ohjelmaan, ja no, SIITA SE AJATUS SITTEN LAHTI. Paperihommia riitti mutta ei ehka kuitenkaan niin paljoa kuin pelkasin. Ohjelmamaksu (noin 700euroa), WORKING HOLIDAY viisumin hakeminen, tyohaastatteluun kutsuminen Koopenhaminaan, tieto tyopaikan saamisesta, kaikki meni erittain hyvin siita ensimmaisesta ajatuksesta sielta kuumasta Perthista tanne kylmaan CANADAAN saapumiseen asti. Olin viimeisia suomalaisia jotka saivat tuon kuuluisan "ruotsalaisten armo viisumin" ja kaikki oli siis varmaa elokuun alussa. Koko projekti lahti kayntiin jo siis Australiasta, kun talle kaudelle 2012-2013 haku olisi paattynyt ennen kuin olisin ollut kotimaassa. Maksettuani ohjelmamaksun (kiitos Kilroyn Timolle nopeasta avusta!), sain sahkoposteja Lontoon suunnalta, ja tein ensimmaisen haastattelun Andyn kanssa Skypen valityksella. Koko lahdon edelletyksena oli etta a) sain tehda "oman" alani toita eli tuota rakasta hotellialaa ja b) etta tyot alkaisivat vasta joulukuun alusta. Kaikki jarjestyi, ja tuon ekan haastattelun jalkeen tulikin heinakuuksi kutsu Koopenhaminaan oikeaan haastatteluun. Tapasin Andyn ja muita WORKING HOLIDAY ihmisia Kopiksessa, ja haastattelun jalkeen Alison oli aika varma etta paikka lohkeisi hotellipuolelta. Heinakuussa saapui CANADASTA lupa matkustaa, ja elokuun alussa tuli sahkopostissa varmistus tyopaikan varmistumisesta PROPERTY MANAGEMENT-yksikossa. Josta ei siis ollut mitaan kasitysta ennen saapumista tyopaikalle ensimmaisena paivana. Jenkkien miniloman jalkeen, saavuin Seattlesta Vancouveriin bussilla, joka oli varmana ihan hyva valinta, koska viimeisen tyoluvan ja viisuminen saamisessa ei mennyt kuin minuutteja. Vancouverissa sitten vietin tiistaista perjantaihin, tutustuen muihin Silver Stariin meneviin hemmoihin. Vancouverin tehtavalistalla oli oman henk.kohtaisen CANADALAISEN ID-numeron hankkiminen (jota siis edellytetaan etta voi tehda toita maassa) puhelinliittyman avaaminen ja pankkitilin avaaminen, kaikki suijui hyvin yhdessa aamupaivassa, paikalliset ovat hyvin avuliaita ja ystavallisia joka puolella. Marraskuun viimeisena perjantaina sitten bussi starttasi Vancouverista kohti Vernonia, ensin kaytiin Big Whitessa johon osa porukasta jaikin, josta jatkettiin maaranpaahan, SILVER STAR MOUNTAIN SKI RESORT. 9 tunnin jaisen bussikyydin jalkeen kaikki oli ihan valmista kauraa, meita oli kuitenkin vastassa loungellinen pienessa hiprakassa olevia staffilaisia. Haha, ainakin joillakin oli hauskaa ;) Meilla staffilaisilla on oma, entinen hotla josta on saatu hienoja huoneistoja aikaan, kolme kerroksinen, ilman hissia oleva rakennus keskella kaikkea toimintaa (lue baareja/pubeja). On lounge mika on taynna mukavia sohvia ja tuoleja, ja pieni videokirjasto/kokoelma taynna kaikenlaista katsottavaa, "baari", aika mukavan kokoinen keittio, isot ruokailutilat, pelihuone, rentoutukseen hot tub ja muita tarkeita kuten "pesula" yms. Sijoituin kolmanteen kerrokseen kolmen greisin aussilaisen kanssa. Olin erittain otettu siita ettei kaikki olleet 18-vuotiaita, ekaa kertaa poissa kotoa olevia. Jake 22v, Kim 27v ja Sarah 25v. Kaikki kolme huikeita aussi yksiloita, joiden kanssa tulee jopa toimeenkin ;) Me porvarit jopa ollaan huoneessa jossa on oma keittonurkkaus (plus mikro ja jaakaappi), ja muihin huoneisiin verrattuna se on kooltaan isompi ja aina vieraiden tullessa ovat kateellisia meidan "luksuskamppasta". LOL. Se eka viikonloppu meni ihan vaan hamaran peitossa, tyyppeihin tutustuessa ja paikkojen loytamisessa. Kaikki alkoi viikko sitten maanantaina kun toihin ja tyopaikkaan tutustuminen alkoi. Huh huh, kyseessa on siis todellakin kompleksi johon kuuluu siis 3 eri hotellia (lue huoneistohotellia), erinainen maara yksityisia luksushuviloita ja taloja seka kourallinen ravintoloita. Koska yhden yon hinta tuollaisessa huoneistossa maksaa meikalaisen kuukausipalkan verran, tieto on etta ne keita palvellaan, ovat oikeasti rikkaita (ja sen tosiasianhan ne TIEDOSTAA ERITTAIN HYVIN). Kaiken opettelemiseen annettiin kaksi (2) paivaa aikaa. Nice. Ruokataukoa ei ole, koska tyopaiva on siihen liian lyhyt (8 tuntia). Opeteltavaa on TODELLA paljon. Ehka se tasta. Tein siis itselleni lupauksen etta jos kuukauden paasta kaikki tuntuu yhta vaikealta ja arsyttavalta niin vaihdan maisemat Afrikan auringon alle. Itsehan aikoinani vannoin (vuonna 2009 lokakuun lopussa tarkalleen) etten enaa IKINA laita paalleni yhdistelmaa; valkoinen kauluspaita, mustat housut ja musta liivi. OHO, mika onkaan tyoasu jalleen kerran. Se siis tyoosuudesta, se on erittain haastava ja talla hetkella melkein ylitsepaasematon. Kateeksi kay kamppista, joka on hissimiehena, kuinka sellasen duunin voi mokata!? Paasematta paikalle? No nyt siihen HOLIDAY osuuteen. Siita ensimmaisesta illasta lahtien on ollut sanomattakin selvaa, etta vaikka taalla suurin osa kay toissa (on myos se pieni osa jolla on liikaa rahaa tai on vammautunut), tanne on tultu kuitenkin ennen kaikkea juhlimaan, VIIDEKSI KUUKAUDEKSI. Sen takiahan tan nimi on working HOLIDAY? Lyhennettyna versiona, ihmiset ilmaisee taalla usein rakkauttaan toisille, valilla lyodaan nyrkkia seinaan kun viimeisin rakkaudenosoitus on mennyt vaaralle ihmisille, toisinaan lyodaan vahan baarijakkaraa toisen paahan ettei se nukahtais kokonaan kesken baari-illan, ja sitten tulee valomerkki (KELLO 01.00), ja seuraavana paivana koko rumba uudestaan :D Kaikki on siis yhta suurta perhetta ja kun kaikkien taytyy olla toistensa kanssa saman katon alla 24/7 plus mahdollisesti samassa duunissakin, ylilyonteja joskus ilmaantuu. Ja niin, sitten ne CANADAN kuuluisat rinteet, monet meista on viela katseluasteella. Tan 1,5 viikon aikana loukkaantuneita on vajaa 20 henkiloa, se kertokoon kuinka vaarallisia rinteet on aloittelijoille niin kuin enemman laskenneilleekin. Eika ole kyseessa pienia vammoja, vaan monet naista ei laske tai lautaile ennen kun maaliskuu koittaa (jos silloinkaan). Mietityttaa tuo lautailun aloittaminen ensi viikolla siis SUURESTI! Ehka aloitan tubetownista tai lumikenkailysta. Ja ai niin, sunnuntaina pitaisi menna lumikelkkaileen, meika moottoriajoneuvon ohjaimissa, sekaan ei varmaan tuu paattyyn natisti. Jos jaksoit lukea loppuun, kiitos siita, lyhyesti kolmella sanalla: TAMA ON AINUTLAATUISTA.
- comments
Henrietta Kivijärvi Kuvia kelkkaretkeltä!!!?!?!? :) pidä kivaa!!