Profile
Blog
Photos
Videos
Nyt on reissu ohi, ja oma rakas läppäri ä- ja ö-kirjaimineen sylissä, joten voi vähän kertomusta näpytellä tännekin!
Lähdettiin Vietnamiin tenttiviikon loputtua 14. päivä. Lennettiin Singaporen kautta Ho Chi Minh Cityyn (Saigon), jossa oltiin yhdeksi yöksi varattu hostelli. Se oli ihan kiva paikka ja aamupala oli hyvä, mutta seuraavaksi yöksi kaikki huoneet oli varattu, joten meidän piti etsiä uusi majapaikka. Hanna löysi netistä jonkun Phan anh-nimisen hostellin, joka vaikutti ihan hyvältä ja oli lähellä meidän edellistä hostellia ja keskustaa. Se hostelli osoittautuikin sitten aivan mahtavaksi löydöksi, sillä yö dormissa maksoi n. 6 euroa sisältäen aamupalan ja joka huoneessa oli oma kylppäri! En oo ikinä reissatessani törmännyt niin hienoon hostelliin, se oli nimittäin ihan uusi ja kaikki pinnat kiilteli puhtauttaan!
Ho Chi Minhin ruuhkat tuli kyllä yllätyksenä, sillä luultiin, että Balilla oltiin jo totuttu kaikkeen. Liikenne Vietnamissa vaan oli sellaista "isomman oikeudella" tyylistä, että kyllä meidän päälle oltais ajettu, jos ei oltais itse väistetty. Balilla sentään väistetään jalankulkijoita ja muita tiellä liikkujia!
Eipä Ho Chi Minh muutenkaan ollut kaikista esteettisin kaupunki. Siellä oli sekaisin uutta ja vanhaa, slummia ja ostoskeskuksia, ja ihmiset oli suhteellisen piittaamattomia siitä miten ne ympäristöään kohteli. Roskia oli paljon vesistöissä ja ihmiset nukku katujen varsilla. Mummoilla ja vaareilla oli ihan mustat hampaat ja katukauppiaita oli liikaa.
Kaikista parasta Vietnamissa nähtävyyksien lisäksi oli ranskalaisten aikaansaama leipäkulttuuri. Joka puolella myytiin täytettyjä patonkeja ja croissantteja, ja aamupalaksi tarjoiltiin ihan tuoretta lämmintä leipää! <3
Ensimmäisenä päivänä lähdettiin keskustaan kiertelemään kaikki perusnähtävyydet kuten war remnant-museo, Notre Dame ja Reunification palace. Sotamuseo herätti paljon voimakkaita tunteita, sillä ihmisiä kohdeltiin pahemmin kuin eläimiä Vietnamin sodan aikana. Sekä jenkit että kommunistit teki aivan kamalia asioita, jotka edelleen näkyy katukuvassa. Kaikista kauhein oli ehkä kuitenkin huone, jossa näytettiin mitä jenkkien levittämä "agent orange" eli myrkky sai aikaan Vietnamissa sodan aikana ja monta vuotta sen jälkeenkin. Seinät oli täynnä kuvia lapsista ja aikuisista, joilta puuttui raajoja tai joiden kehot oli kokonaan syöpyneet tai täynnä ihottumaa. Mä en pystynyt katsomaan niitä kuvia oikein kunnolla, koska mun teki niin pahaa sekä henkisesti että fyysisesti. Kaikista kamalinta on se, että uusien sukupolvien elämä on pilalla, vaikka sota on loppunut jo vuosia sitten. Katujen varsilla tuli vastaan monenlaista raajarikkoa ja vammautunutta, ja mietittiin aina, että ne johtui siitä agent orangesta.
Seuraavana päivänä lähdetiin käymään Cu Chi tunneleilla, jotka vietnamilaiset rakensi maan alle ihan yhdysvaltain tukikohdan lähelle. Kuten meidän opas kertoi, niin sodan jälkeen rikkaat jenkit tuli ja pyysi vietnamilaiset kaivamaan tunnelit "burger king"-kokoon, että ne mahtuis näkemään mitä siellä maan alla oikein on. :) Mekin käytiin sitten ryömimässä ja vaikka ne tunnelit olikin paljon paljon isompia, niin kyllä siinä vähän ahtaan paikan kammo meinas iskeä.
Oli kyllä todella mielenkiintoista oppia Vietnamin sodan historiasta näiden nähtävyyksien kautta paljon enemmän. Vaikka tällä hetkellä ahdisti ihan hirveästi mennä noihin tunneleihin, epäiltiin, ettei sitä olis paljon miettiny jos sota olis ollu ympärillä. Ampumaradan läheisyys ja sieltä jatkuvasti kuuluva pauke auttoi vähän sisäistämään sitä miltä niistä sotilaista on siellä tuntunut. Siellä olis myös ollut mahdollisuus ampua, mutta ei meistä kukaan halunnut, vaan mielummin syötiin maissia ja jätskiä sen aikaa ;)
Me ostettiin avoimet bussiliput Mui Ne-Nha Trang-Hoi An meidän hostellista ja aamulla hypättiin sleeping bussin kyytiin ja lähdettiin kohti Mui Ne:ta. Matka kesti "vaan" 4 tuntia, mutta sekin oli aika tuskallista, nimittäin nämä nukkumisbussit oli aika paljon huonompia kuin ne mitä nähtiin Singapore-Kuala Lumpur välillä.. (googleta sleeping bus Vietnam, niin saat käsityksen siitä, millä me kuljettiin). Me oltiin vielä takapenkillä, jossa oli viis paikkaa vierekkäin ja kaikissa nukkui joku. Mun vieressä nukkui toinen bussikuskeista, joka oli kokoajan ihan kiukkunen ja heitteli mun ja Niinan laukkuja pois lähettyviltään ja tuhisi. :D
Mui Ne:ssa me oltiin vaan yksi päivä, ja se käytettiin järjestettyyn retkeen, joka vei meitä avokattoisella jeepillä ympäri valkoisia ja punaisia hiekkadyynejä sekä katsomaan Fairy Springia. Fairy springilla meitä lähti saattaamaan kaks paikallista pikkupoikaa ilman mitään erillistä pyyntöä ja kertoili ympäristöstä kaikkea mielenkiintoista. Puhuttiin, että pitää antaa pojille vähän rahaa kiitokseksi, mutta sitten selvisi, että sehän oli kokoajan niiden tarkoitus ollutkin! Ensin ne ei huolinut niin pientä määrää rahaa mitä meillä oli tarjota, vaan suuttui, mutta lopulta ne hyväksyi ne. Siinä kyllä huomasi, että ei oo rahasta kiinni niillä pojilla!
Valkoiset hiekkadyynit:
Punaiset hiekkadyynit:
Fairy Springilta:
Retken päätyttyä lähdettiin etsimään jotain hyvää ruokapaikkaa, ja päädyttiin buffetpäivälliselle epäilemättä australialaisomisteiseen rantaravintolaan, jossa oli aivan mahtavaa ruokaa! Otettiin 3 pekkaan valkoviinipullokin, koska buffetpyötä pursusi kaikkia mereneläviä eikä niin hyvän ruuan kanssa voi vaan vettä juoda! :) Rannalle sytytettiin illan aikana nuotiokin, joka paloi loppuun ehkä puolessa tunnissa, koska se oli tehty risuista :)
Mui Ne oli kaikkien mielestä ehdottomasti hienoin paikka koko Vietnamin reissulla, sillä siellä on tosi vähän asukkaita ja tosi paljon hienoja maisemia ja hyviä ruokapaikkoja! Meitä jäi vähän harmittamaan, ettei jääty sinne yöksi.
Meidän bussi lähti vasta yhdeltä yöllä kohti Nha Trangia, joten me mentiin nuokkumaan kahvilaan, jonka edestä se lähti. Yllättäen meidän bussi oli myöhässäkin, ja mä aloin jo voida pahoin siitä jatkuvasta nukahtelusta ja heräilemisestä. Onneksi bussissa sain nukuttua suhteellisen hyvin ja kuudelta aamulla rantauduttiin Nha Trangiin.
-A
- comments