Profile
Blog
Photos
Videos
Heräsin vasta seitsemältä, yö oli yllättävän hiljainen. Aamutoimien jälkeen katsastin miltä ympäristö näyttää päivänvalossa. Tien toisella puolella näkyy monia mahdollisia aamiaispisteitä joista valitsin Waffle Housen. Nimestään huolimatta siellä tarjottiin muutakin kuin vohveleita, ja otinkin valmiin setin (kansikuva) paahtoleipää, munaa, perunaa ja makkaraa. Kahviksi valitsin tummapaahdon. Aina kun mukista olin juonut pari senttiä se käytiin täyttämässä, ja hyvää olikin. Jälkkäriksi otin vielä "pecan wafflen" eli pähkinöillä täytetyn vohvelin johon liruttelin siirappia päälle. Maassa maan tavalla.
Lähtiessäni kävin ostamassa huomiseksi bussilipun Amarilloon, bussi lähtee sopivasti yhdeltä iltapäivällä, noin neljän-viiden tunnin matka. Tuntuu lyhyeltä eilisen jälkeen.
Hetken huili ja sitten suuntaus kaupungin keskustaan.
Katsoin että bussi 22 menee keskustaan, pitää vaan ensin kävellä kilsa pysäkille. Ekan kerran tällä reissulla lähdin lyhythihaisessa, asteita oli noin 23. Ehdin bussiin, maksoin kuskin automaattiin sekä setelillä että kolikoilla 1,75 dollaria. Vähän jäin odottelemaan lippua mutta naiskuski sanoi "we are good", mistä oletin että täällä ei kertamaksusta saa tikettiä.
Seitsemässä minuutissa bussi oli keskustassa, ja lähdin kiertelemään.
Korttelit olivat hyvinkin rauhallisia tunnelmaltaan, ei yhtään vaikuttanut puolen miljoonan asukkaan kaupungilta.
Käväisin muutamassa kaupassa. Tarjonnasta päättelin, että koripallo ja baseball ovat täällä kovassa huudossa.
Museoitakin oli: kävin taide- ja banjomuseon myymälöissä, hauskoja tuotteita oli kaupan. Kaupungin suurin nähtävyys on kuitenkin vuoden 1995 pommi-iskun muistoksi rakennettu museo ja puisto National Memorial, joka olikin varsin vaikuttava (en käynyt museossa mutta puistossa kyllä).
Tämän jälkeen alkoi nälkä kurnia, ja ilokseni näin "Nut Health Cafe"-nimisen paikan, jota menin sisään tutkimaan. Niin olikin, että salaattia ja smoothieita oli tarjolla. Otin Pecan Chicken Salad -annoksen ja kevytversion Dr.Pepper -limusta. Kahvin sain ilmaiseksi kun kerroin kuinka kaukaa olin tullut. Salaatti oli erinomaista, kun ei ollut kastikkeita tai muita dressingejä valutettuina päälle.
Viisi tuntia kierreltyäni siirryin taas linja-autoasemalle odottamaan bussia 22. Ilta näköjään toi taas kummallista porukkaa aseman kulmille. Bussi tuli ja taas maksoin automaattiin, kuski sanoi taas ettei tule mitään lippua vastineeksi. Painoin poistumisnappia luullakseni oikealla kohtaa, kuski jätti pysäkkien välissä kun ilmeisesti arvasi mistä päin turisti tulee.
Motellissa luin huomisen Aamulehden (sekin on täällä mahdollista jo iltaseitsemältä), varasin motellihuoneen Amarillosta, kirjoitin tämän päiväkirjajutun ja aloin nukkua. Huomenna siis klo 13 bussi Amarilloon, Texasiin.
- comments