Profile
Blog
Photos
Videos
Viivästyneitä kuulumisia sieltä, täältä ja ties mistä.
Edellisestä blogipäivityksestä on laiskuudesta, saamattomuudesta ja mielikuvituksen puutteesta johtuen vierähtänyt jo hetki. Nytkin laahataan hieman perässä, sillä tätä kirjoittaessani "current location" ei ole väitetty Las vegas, vaan ollaan saavuttu etelämmäs kaktusten keskelle. Päätin kuitenkin omistaa Las Vegasille oman bologimerkinnän.
San Diegon lämmön jätimme tasan viikko sitten sunnuntaina. Koditonta kolmikkoa lapsetti sen verran, että liput maanantaille ostettiin liput Six Flags Magic Mountain-huvipuistoon, joka sijaitsee noin poronkuseman päässä Los Angelesista. Linnanmäen ja Särkänniemen hurjimuksiin tottuneelle jenkkien vastine oli silmiä sumentava kokemus. Siis ihan kirjaimellisesti. Huvipuisto pitää sisällään noin 15 mautonta vuoristorataa, joista monet ovat väittämän mukaan maailman suurimpien, nopeimpien ja kauneimpien joukossa. Pyöritykset, pudotuksen ja kiihdtykset saivat aikaan sykkivän päänsäryn ja viimeisessä vuoristoradassa näkökentästä tuntuivat ajoittain häviävän värit. Ajomatka huvipuistosta Barstown pikkukaupunkiin itään oli hieman hassun tuntuinen, kun päässä ei liikkunut oikein mitään. Barstowsta on vaikea keksiä tarinoitavaa. Illalla läksin yksin lenkille muiden jäädessä toipumaan päivän pyörityksistä. Paikalliset hispaanot ja mustat (muita ei juuri näkynyt) eivät ilmeisestikään ole tottuneet pitämään koiriaan kiinni tai vastaavasti kouluttamaan niitä. Oli jännä juosta valkoisena ihmisenä keskellä ei mitään kun koirat ja ihmiset huutelivat kilpaa. Välillä joku taisi lähteä seuraamaankin. Pelottavaa.
Barstowsta saavuttiin Las Vegasiin, Sin Cityyn eli syntien kaupunkiin. Eipä ollut näky henke salpaava kun puolen päivän tietämillä tiistaina saavuimme Nevadan autiomaiden sydämeen. Totuushan on se, että Las Vegas elää yöllä. Kaikki se loisto ja absurdi överiys tuntuu päivällä loistavan poissaolollaan ja kaupunki tuntuu hajuttomalta, mauttomalta ja tylsältä. Päivät voi kuluttaa nukkuen, rahaa yksikätisiin tunkien tai shoppaillen. Seurueemme panosti edellä mainituista ensimmäiseen ja kolmanteen vaihtoehtoon.
Majoituimme Las Vegasin "Stripin" eli pää- tai kasinokadun aivan toiseen päähän Circus Circus-nimiseen hotelliin. Hotelli saatiin halvalla, mutta oli ihana majoittua välillä kunnolliseen hotellihuoneeseen. Hotellimme oli ilmeisen lapsiystävällinen ja "rauhalliset" yöt täyttyivät usein huutavien lasten äänistä. Las Vegasissakin lama on myllertänyt, eikä hotellihuoneista uskalleta enää repiä ylihintaa. Meidän hotellimme oli toki suuri ja mahtava (sisällä oli kasinon ja huoneiden lisäksi mm. sirkus ja huvipuisto vuoristoratoineen), muttei vielä mitään verrattuna muihin arkkitehtoonisiin kummajaisiin Stripillä.Elokuvista, valokuvista ja muista kuvista tuttu Bellagion kasino on kuuleman mukaan maksanut noin 1,6 miljardia dollaria. Itse olisin tosin voinut rakentaa sen puolta halvemmalla.
Las Vega on absurdi. Voit ajella gondoleilla, voit käydä katsomassa vapaudenpatsasta tai Eiffelin tornia, voit ajella hotellin sisällä vuoristoradassa tai voit osallistua rantabileisiin sisällä yökerhossa. Kaikki tämä muutaman kilometrin säteellä, eikä siis tarvitse kiertää ympäri maailmaa. Las Vegas on varmasti insinöörien ja arkkitehtien paratiisi. Vain taivas on ollut rajana, kun Vegasin kummajaishotelleja ja hauskuutuksia on suunniteltu. Raha ei ole ollut esteenä, kun keskelle kuivaa aavikkoa rakennettuihin kasinohotelleihin on suunniteltu valtavia vesialtaita täyskokoisine merirosvolaivoineen ja musiikintahdissa tanssivine vesisuihkuineen. Typerää tai ei, yöllä Las Vegas on näyttävä.
Kukaan meistä ei pahasti sortunut yksikätisten tai pokeripöytien ääreen, ja aikaa kulutettiin toisin. Parina päivänä kierrettiin kaupungin suuria outlet-keskuksia ja mukaan tarttuikin yhteensä viidet kengät, neljät housut, paitoja, lakkeja ja vaikka mitä. Todellista kulutusjuhlaa, mutta vaikea Las Vegasissa on rahattomana keksiä itselleen järjevältä tuntuvaa virikettä. Vegasin yö olisi tarjonnut monenlaista showta Jay-Z:n isännöimmistä bileistä ja Jerry Seinfeldin stand up-komiikasta David Copperfiedin illuusionäytöksiin. Lippujen hinnat oli luukuilla arvostettu kuitenkin korkeammiksi kuin mitä niistä itse olisi ollut valmis maksamaan. Lähöä edeltävänä päivänä, eli perjantaina, päätettiin suunnata yökerhoon ja pistettiin parasta päällä. Tiukan seulannan tuloksena suunnaksi otettiin XS, joka kuuleman oli arvostettu kaupungin parhaaksi paikaksi. Ilta muodostui kalliiksi, mutta Vegasin reissun selkeäksi kohokohdaksi. Noin sadan metrin jonotus kului Suomen mittapuulla todella nopeasti ja 30 dollaria maksamalla pääsi sisään. Luonnollisesti piti olla oikeanlainen kostyymi päällä. Dresscode: ei hattuja, urheiluvaatteita eikä löysiä housuja. Kokemus oli huomattavasti ravistelevampi kuin vastaavanlaiset illanvietot kotona Suomessa. Mielellään sitä sielläkin katselesi tyylikkäästi puettuja miehiä ja parhaimpiinsa pukeutuneita naisia. Kalliille sisäänpääsymaksulle ja kallille drinkeille sai vastinetta.
Hyvistä puolistaan huolimatta Las Vegas ei ainakaan täysin vakuuttanut allekirjoittanutta. On varmasti totta, että Las Vegas on paikka, josta rahalla saa mitä tahansa. Todelliset tuhlarit pysttelevät yksityiskarkeloissaan ja keskiluokka rokkaa kaduilla. Jos itselläni olisi kasapäin rahaa, keksisin ehkä kuitenkin muun paikan tuhlata sitä kuin Vegas. Kaupunki oli kiva katsastaa, mutta lauantaina kaikki meistä olivat valmiina lähtemään uuteen paikkaan. '
- comments