Profile
Blog
Photos
Videos
Noni nyt on joulut vietetty ja takas Indonesian puolella Kupangissa. Pari viikkoa tuli Dilissä vietettyä, joista toinen oli jo vähän liikaa. Kertonee jotain siitä paljonko pääkaupungissa riitti tekemistä. Matka Itä-Timoriin oli kanssa hieman epäonninen hajamielisyyteni takia. Kun hypättiin rajalla bussista passintarkastusta varten, en tajunnut, että ei jatketa samalla bussilla rajan toisella puolen ja unohdin mp3-soittimen ja jotain muuta rompetta bussiin. Kun rajan toisella puolella huomasin, että bussi on vaihtunut, oli toinen kerennyt jo lähtemään. Sain jonkun soittamaan kuskille, joka kuulemma sanoi jättävänsä tavarat Atambuan toimistoon mutta myöhemmin selvis, että tää oli soittanut suoraan toimistoon, jossa ei ollut tietoakaan soittimesta, kun takaisintulomatkalla kävin kyselemässä. Kävin Kupangin toimistossa kyselemässä ja saatiin selville kuka toi kuski oli ollut mutta puhelimeen ei saatu yhteyttä. Sanoivat kysyvänsä tyypiltä, kun saapuu illalla Kupangiin mutta enpä ole pidättänyt hengitystä. Voisihan tuonne vielä soittaa.
Dili ei tosiaan ole mikään Budjettimatkaajan mekka. Suurimpana syynä tähän on varmastikin YK-joukot, joita on maassa kuuleman mukaan vielä kolmisentuhatta. Hyvin marginaalinen osa itä-timorilaisista kuitenkin pääsevät käsiksi näiden hillopäälliköiden lompakoihin ja suuri osa kansasta toivookin jo näiden poistumista hintojen laskemiseksi mutta tilanne lienee vielä aivan liian hauras. Viimeksi Dilissä oli suuri mellakka 2006 mutta yleinen ilmapiiri oli kyllä erittäin turvallinen. Vältin kaupungilla illalla liikkumisen lähes kokonaan ja siellä tuli katsottua silmä kovana minkälaista hiipparia vierellä liikkuu mutta eipä tullut mitään hankaluuksia vastaan. Hälytysajoneuvoja ajelee sikin sokin pillit ulvoen päivät pitkät mutta omaan silmään ei kyllä sattunut mitään konfliktia.
Majoituin kaupungin ilmeisesti ainoassa backpacker-mestassa East-Timor backpackersissa. Tarjolla oli pelkkiä dormeja eli jaettuja huoneita kymmenen us dollarin hintaan. Safkastakin köyhtyi jotain viiden dollarin luokkaa, joten hintataso tuntui aika hurjalta Indonesian jälkeen mutta tämä oli toki tiedossa etukäteen. Mesta osoittautui kyllä aivan loistavaksi ja paikan "emäntä" Rita tarjoili usein jotai basic lounaita ja päivällisiä ilmaiseksi. Jaoin kahden sängyn komeroni about puolet ajasta belgialaisen Dirikin kanssa, joka oli ajanut prätkällä Belgiasta aasian halki 25 maan kautta Itä-Timoriin ja sieltä seuraavaksi Australiaan. Kun jäbä otti buutsit jalasta niin mietin liekö ajanut koko reissun yhteen juoksuun, sen verran diipit odöörit lemahti ilmoille. Vaikutti kyllä hyvin mielenkiintoiselta tuonkinlainen matkustaminen.
Meni viikko, että sain uuden Indonesian viisumin passiin aika suolaiseen 45 dollarin hintaan. Vaiheilin, että lähdenkö painelemaan saman tien ja jäänkö joulun ylitse kuten aluksi oli tarkoituskin. Viikon Dilissä oli saanut palamaan toki aika verkkaisesti mutta päivät rupesivat tuntumaan jo aika puuduttavilta. Päätin kuitenkin jäädä, kun meillä oli hyvä porukka kasassa ja kiinnosti nähdä miten paikalliset viettävät joulua. Olin pitkään odottanut, että pääsisin sukeltamaan Itä-Timorissa ja kävin kerran pulahtamassa parin dive masterin kanssa mutta merenpohja ei kyllä hirveästi hetkauttanut ainakaan tuossa kohtaa ja kerta jäi ainoaksi. 40 dollarin hinta myös vähensi kummasti menohaluja. Yritin kovasti saada aikaseksi päästä Hatabuilico-nimiseen kylään, joka oli Maan korkeimman vuoren Ramelaun kupeessa, minkä päälle olisin halunnut kiivetä ja yksi aamu kävin ns. bussiasemallakin ihmettelemässä mutta koskaan en tuonne sitten selvinnyt. Sääli sikäli että paluumatkalla kuulin juurikin, että Dili on aivan kauhea läävä muuhun maahan verrattuna.
Joulu oli aika hillitty Suomeen verrattuna. Joulukuusia ja muuta rompetta näki aika monessa kaupassa myynnissä ja siellä täällä näki talojen viereen rakennettuja hökötyksiä, jotka kuvasi Jeesuksen syntymää. Jouluaattonailtana Rita tarjoili juhla-ateriasta, joka ilmeisesti laukasi kunnolla jo pari päivää orastaneen ripulin ja joulupäivä tuli vietettyä aika huonossa hapessa. Joulupäivänä lähdettiin isolla köörillä rannalle grillaamaan kalaa ja kanaa ja viettämään aikaa yhdessä. Kovasti harmitti viettää viimenen päivä tuolla aivan paskana mutta ei auttanut kuin levätä. Ruokakaan ei pysynyt sisällä niin ei pariin päivään tullut juuri syötyä. Takastulomatka olikin aika hurja kokemus, kun kuski oli kunnon macho idiootti ja ottanut huikkaa jonkin verran ja ajoi aivan hullun lailla. Ei tuntunut kiinnostavan, että kyydissä oli 22 ihmistä mukaanlukien kaksi lasta. Ajoi kuulemma jonkun siankin hengiltä matkan varrella. Perillä olikin aika hirveä fiilis ja suoraan sänkyyn levyttämään. Dirikin kuumemittari näytti ihan kohtuullista 40.8 astetta. Lieköhän ollut oikeassa, kun parin paramaxin jälkeen olo oli jo kohtuu freesi. Seuraavan päivän bussimatka vaan vaikutti aika hurjalta ajatukselta, kun vesikin tuli puolessa suoraan ulos mutta sain Dirikiltä luojan kiitos aika vahvoja antibiootteja ja aamulla vatsa oli jo aika jämäkässä kunnossa mutta syödä ei kyllä uskaltanut.
Kupangissa kävin kyselemässä lentoja Medaniin Sumatralle ja löytyikin ihan kohtuulliseen n. sadan euron hintaan. Harmikseni toi kauppa oli mennyt kiinni, kun kävin siellä myöhemmin pyörähtämässä. Illemmalla olin sitten menossa viereiseen nettikahvilaan varaamaan liput mutta se oli mennyt jo kiinni ja tuli samoiltua kaupungilla joku viis kilometriä ennen kuin löytyi seuraava. Hinta olis ollut jo 20 euroa kalliimpi eikä homma edes natsannut, kun kortilla olis pitänyt maksaa 48 tuntia ennakkoon joten nyt olis tarkotus lähteä takas tonne putiikkiin buukkaamaan lento. Medanilta sitten suoraan tonne Toballe, joka vaikuttaa pienen tiedonhaun jälkeen vielä hienommalta mestalta kuin ennen oon kelaillut. Varmasti yks reissun kohokohtia. Toballe ois tarkotus keretä ennen uutta vuotta ja mestoilla on kuulemma paljon suomalaisia niin eiköhän siellä aika hyvät karkelot saada aikaan. Voipi olla ettei tuu hetkeen taas skriivattua. Onnea uudelle vuodelle! :)
- comments