Profile
Blog
Photos
Videos
Joo eli toi viime viikon tiistai meni sit aika kivasti vaikkei pihalle uskaltauduttukaa, pelattiin korttia ja Pictionarya parin Aucklandilaisen ja yhen brittijaban kaa ja sit kokeiltiin seinakiipeilya. Harmi vaan et kaikki kolme muuta oli miespuolisia ja viela aika isokokoisia, vaikka kuinka yritin sita ihme lukitussysteemia saataa ni aina parini Alexin tullessa alaspain ma meinasin lentaa ilmaan ja tiputtaa sen tapoo maahan ja sit kerran se koysi vaan lipes mun sormista ja Alex humpsahti alas mun saadessani torkeet koysipalovammat kumpaankin kateeni... =(( Kadet oli ihan punaset ja niihin tuli haavoja ja rakkuloita yyyy. No mut siihen asti oli kumminki kivaa vaik olinki ihan sairaan noppa enka meinannu koskaan ylettaa seuraavaan kiinnikkeeseen. Illalla nain Oonaa joka oli mun kaa samaan aikaan Kallion lukiossa, oltiin ihan sattumalta samaan aikaan samassa pikku kylapahasessa!
Keskiviikkona herasin aamulla kuudelta ja olin eka koko hostellissa jalkeilla avaamassa keittiota yms, soin sairaan valtavan mielettoman aamupalan ja tein itelleni evasvoileipia ja pukeuduin viiteen tuhanteen vaatekerrokseen ja seitsemalta lahdin kohti Adriftin toimistoa. Edessa oli siis Tongariro Alpine Crossing (http://en.wikipedia.org/wiki/Tongariro_Alpine_Crossing), Uuden-Seelannin parhaaksi yhen paivan trekiksi kehuttu urheiluponnistus! Ekana koko lauma bussiin, meita oli 24 trekkaajaa ja kolme opasta - nain talviolosuhteiden aikaan tonne ei suositella ominpain lahtemista ellei oo joku supermegakokenu. Ajettiin alkupisteeseen ja varsinainen kavelyosuus alotettiin varttia yli kaheksan. Eka tunti oli iisii, vaan pikkasen ylamakia, sit pysahdyttiin vessamokin luona ja varsinainen kiipeemisosuus alkoi.
Joka paikassa oli paksua hohtavaa lumihankea ja luonnon hiljaisuuden rikkoi vain ryhmalaisten puuskutus, nousu oli valilla tosi jyrkkaa ja upottavassa lumessa raskasta tarpoa. Polku meni valilla ihan sairaan kapeeks ja piti pidella tukea jaakirveilla ettei liukastuessa vierisi satoja metreja alas. Puolessavalissa nousua pidettiin pieni tauko ja laitettiin kenkiin jaapiikit kiinni koska nousu muuttui aina vaan jyrkemmaksi ja polku liukkaammaksi eika kenenkaan tietty haluttu tippuvan. Se oli valilla ihan sairaan pelottavaa, roikkua siita jaakirveesta kiinni ja painaa kenganpohjia jaata vasten stylee pystysuorassa maessa, takana ois oottanu ihan torrrrkee pudotus eika oikee uskaltanu ees kattoo alas et kuinka korkeella sita oikeen oltiin. Paastiin huipulle joskus puoliltapaivin ja pidettiin evastauko ja otettiin kuvia.
Sitten matka jatkui alaspain ja se oli oikeestaan viela pelottavampaa kuin ylosmeneminen ku nyt sun piti koko ajan oikeesti kattoo sita makee alas ja jalat vaan luisu suiiihhh. Tulin ihan vikana janishousuna hiirenaskelia ottaen :DD Matka jatku vaihtelevissa maisemissa valilla ylos ja valilla alas, kierrettiin vuoren toiselle puolelle mista naky pitkalle kaikkee kaunista alppimaisemaa ja jarvia yms. Puol kolmelta oli seuraava tauko vessamokkien luona, ja sen jalkeen matka olikin lahes pelkkaa alamakea. Sukellettiin vehrean metikon keskelle missa linnut laulo ja vuoristopurot solisi. Bussilla oltiin varttia yli viis eli semmonen kiva yheksan tunnin paiva! Adrift tarjos kaikille selvinneille (=kaikille, ei me ketaan matkan varrelle jatetty :--D) kaljat ja sit bussilla takas National Park Villageen.
Mulla ei oikeen ollu kasitysta kuinka paljon toi aurinko oikeen paahtais enka paljoo kiinnittany huomioo silta suojautumiseen vaikka se paistoki taydelta taivaalta koko paivan ja oltiin keskella hankia korkeita nietoksia. NOH arvatkaa kostautuiko tama ku paasin takas hostellille ja nain itteni vessan peilista - olin AIVAN SAIRAS MONSTERI, naama huutavan punainen pilottilasirajoilla, leukaan ja otsaan oli palanu rakkuloita ja nena kuoriutu <333<33<333 En oo ikina elamassani palanu noin pahasti...
Seuraavana aamuna naama oli niin kipee et sattu tyylii hymyilla, piilouduin viiden pakkelikerroksen alle etten nayttais niin pelottavalta ja hyppasin bussiin kohti Wellingtonia. Oltiin taalla joskus kolmen aikaan ja kaytiin Mount Victorian huipulla ottamassa turistivalokuvia ja sit hostellille. Kavin nettikahvilassa printtaamassa cv:ita mut olin niin kipee etten oikee viitiny lahtee ihmisten ilmoille tyonhakuun vaa makasin illan huoneessani lukemassa juorulehtia.
Perjantaina lahin tyonhakuun, jakelin cv:ita vahan joka suuntaan esim. intialaiseen ravintolaan jonka kaikki tyontekijat oli intialaisia ja ne katto mua vahan epaillen :D:D:DD Tosi moni paikka ei kuitenkaan ees ottanu mun cv:ta vastaan ihan vaan koska mun viisumi ei oo enaa voimassa niin pitkaan ku kaikki paikat haluis jonku toihin vahintaa puoleks vuodeks... Sit menin Te Papaan, kansallismuseoon, mut hirvee yskakohtaus iski ja mun oli pakko lahtee hostellille lepaamaan. Onneks oli ilmanen sisaanpaasy ni voi menna uusiks joku toinen kerta.
Illalla tapasin CouchSurfingin kautta Ashleighin, alunperin aucklandilaisen munikasen tyton joka opiskelee nyt taalla Wellingtonissa. Mentii sen kanssa kattoo sen kavereiden bandia sellaseen ihan pikkupikku baariin jossai sivukujalla, paasin viel ilmaseks ku menin Ashin kanssa haha. Lauantaina hengailin hostellilla ja tutustuin huonetoveriini Ninaan, joka on 39v hollantilainen rastapainen hippinainen jonka naama on taynna lavistyksia ja joka on kayny tyylii kaikkialla maailmassa ennenku kukaan viela ties mita backpackkaaminen on. Illalla katottiin hostellin olkkarissa tyyliin koko hostellin vaen kanssa All Blacks - Ranska -peli joka oli oikeestaan aika tylsa ku Ranskasta ei oikeen tuntunu loytyvan puhtia.
Sunnuntain vietin Ashin ja sen kamppiksen Alexin kanssa vaan lohoomalla niilla ja kattomalla Big Bang Theorya ja illalla Argentiina - Skotlanti -pelia joka lauantaisen pelin sijaan oli huikeaa jannitysnaytelmaa varsinkin viimeisen vartin osalta. Eilen menin Ashin kanssa sen luennolle yliopistolle oppimaan kreikkalaisesta teatterista ja kaytiin popsimassa halvat yliopistolounaat. Istuttiin luennolla takarivissa ja kirjotin valilla mun paivakirjaa etta nayttaisin tarkeelta ja sinne kuuluvalta :--D Illalla nain Kurtin, irkkujaban jonka kanssa asuttiin viimeks samassa hostellissa Paihiassa, se oli just vikaa iltaa Wellyssa et hyva et ehittiin nakee just, se lahti tanaan aamulla Etelasaarelle.
Oh well, mulle ei oo vielakaan kukaan soittanu niista toista joihin hain, toisaalta tekis mieli valehdella aina cv:ta ojentaessa et joo joo oon taalla ainaki nelja kuukautta mut toisaalta ne saattaa vaatia tyoviisumin nahtavaks, ainakin nii multa pyydettiin viime kerralla, ja siitahan sitte nakee et mun pitaa lahtea maasta marraskuun lopussa................... Rupeen kohta laulaa kadulla =((
No mut toivottakaa mulle onnea nyt kuitenkin, muiiiiiii,
Jekkupeukku
- comments
Sari Lindgren Eiköhän sulle jotain töitä löydy..Onnea saat roppakaupalla täältä syksyisestä Suomesta! Muista rasvailla...ja nauti joka hetkestä. Sari
iskä Mahtavat retket vaan jatkuu :-) Onnea myös työnhakuun
Saija Hei taas, Hyvin näytät taas kotiutuneen. Sinusta muodostuu kunnon maailman kansalainen. Kurjaa nuo pikku haaverit, mutta pidä ne puhtaana ettei pääse tulehtumaan. Eiköhän jotain töitä jostain natsaa ja pidetään sulle peukkuja asian suhteen. Elo siellä emnee jo ihan rutiinilla olet selvästikin jo täysin sopeutunut kiertolaisen elämään. Minä ja Pulu lähdetään tiistaina Sisiliaan. Kira jää kopukoiden kanssa kotivahdiksi. Kauhean kiireinen syyskuu takana ja innolla odotan lomaa ja vaan lojumista lämmössä. Pärjäile ja pidä huolta itsestäsi! Saijaxoxo