Profile
Blog
Photos
Videos
Viime viikolla koitti merinisäkäskurssini loppuhuipennus, kun lähdettiin viettämään pitkää viikonloppua Sitkan kaupunkiin (taajamaan?) Whalefest -tiedekonferenssiin! Oli taas ihanaa irrottautua arjesta, koska maman ja siskojen lähdön jälkeen olin ollu taas ihan kiinni kouluhommissa... Ilmastonmuutoskurssin lopputyöstä eli policy memosta piti tehdä ensimmäinen versio ja voin sanoo et on muuten pirun hankala formaatti toi tollanen poliittinen muistio, ainaki näin tottumattomalle. 15-30 lähdeteosta pitäs saada esiteltyy 750 sanassa samalla tiedottaen vielä omat suositukset asiasta. Mulla meni joku 200 sanaa yli ko en enää tienny mistä leikata asiaa pois . Onneks tää oli siis vasta eka versio, toivottavasti tulee opettajalta kehittäviä kommentteja siitä mikä ei ehkä ois niin oleellista koska ite tulin jo tekstiä rukatessa päiväkausia sille ihan sokeeksi. Toinen iso työ oli fysiologian lopputyö eli kirjallisuuskatsaus, johon käytin kaks kokonaista viikonloppua, la-su aamusta iltaan. Viikolla kun oli taas ihan muita hommia, mm. merinisäkäskurssin viikottaiset ihanat esseet ja meribilsan alkeiskurssin toka tentti ja siihen opiskelu.
Niin tosiaan, tossahan meni halloweenkin. Olin etukäteen kuvitellu et se olis täällä jotenki mieletön ja päräyttävä ja kaikkien kybällä fiilistelemä juttu mut ei se ollukaa... Vaikka kaupoissa on ollu halloweenkamaa jo siitä asti ko tänne elokuussa saavuin, ei loppujen lopuks miltei kukaan mun kavereista hankkinu mitää koristeita, kaivertanu kurpitsoja (paitsi se mun kämppis jo sillo aiemmin), valmistellu naamiaisasuja tai ylipäätään fiilistelly koko touhua. Aatonaattona perjantaina koulu järjesti urheilukeskuksen salissa tanssit joissa kävin pyörähtämässä. Puolilla tyypeistä ei ollu mitään asua, neljäsosalla oli sellanen "kuha laitoin mustat vaatteet ja vampyyrinhampaat"-asu ja vaan neljäsosalla oli oikeesti halloweenasut joihin oli kunnolla panostettu. Voin muuten sanoo et noi tanssit oli awkwardein kokemus mitä oon täällä ollessani joutunu kokemaan, tosissaa koulun järjestämät tanssit jossa noin kuutisenkymmentä mua 5v nuorempaa jäbää ja muijaa hetkuu tanssiringissä seksitansseja pyllyjään pyörittäen, hinkaten ja kikatellen Jonas Brothersien ja Iggy Azalean tahtiin SELVINPÄIN. Yleensä tällasta näkyä ei onneks joudu prosessoimaan ilman kaljalaseja koska siis järkytyin pahanpäiväisesti. Ehkä mä vaan oon liian vanha bailaa 18-19-vuotiaiden kanssa. Lähinnä seisoin salin laidalla kädet puuskassa kasvoillani vuoroin järkytystä ja vuoroin inhoa... xd Jaksoin mä hengaa siel bileis kokonaiset 20min ennenko lähin himaan. Mua edelleenki jaksaa hämmästyttää et parikymppiset kuuntelee täällä High School Musical -tyylistä settiä eikä ees mitenkää läpäl ja kännis, voisko joku valistaa mua kuunteleeks Suomessaki parikymppiset Robinia ja Isaac Elliottia? Oon aina kuvitellu et niiden yleisö ois jotai 13v.
No mut nii eli Whalefest! Kyseessä oli siis Sitkassa järjestettävä tiedekonferenssi, jonka pääpointti on tuoda tiede lähemmäksi kansaa eli se ei oo mikään pelkästään muille tieteentekijöille suunnattu symposiumi. Koko merinisäkäskurssin, jota oon tän syksyn käyny, tavoite on ollu "valmistaa" meitä opiskelijoita Whalefestiä varten. Kaikki ne tieteelliset julkasut, joita ollaan syksyn mittaan luettu ja joista ollaan kirjotettu esseitä, on ollu Whalefestin puhujien töitä. Joka viikko ollaan siis luettu aina 2-3 saman tyypin tekstiä eli tutustuttu siihen, millasia asioita tyyppi tutkii. Whalefestillä päästiin sitten kuulemaan, millasia luentoja he pitivät yleistajuttavalla kielellä tutkimuskohteistaan. Whalefest on vuosittainen tapahtuma joka tuo Sitkaan paljon väkeä, tää vuosi oli 19. kerta kun konferenssi järjestettiin joten me ei ihan päästy juhlavuoden viettoon vielä. Joka vuosi tapahtumalla on oma teema johon kaikki seminaarit liittyy, tänä vuonna teemana oli Life on the Boundary, "elämää rajalla". Kunakin päivänä (pe, la, su) oli kolme luentoa ja päivät oli vielä erikseen jaoteltu omiin teemoihinsa, perjantaina käsiteltiin meren ja maan rajaa ja matalan veden vyöhykettä, lauantaina merten syvyyksiä erottavaa rajaa ja sunnuntaina jään muodostamaa rajaa.
Suurin osa meidän merinisäkäskurssin osallistujista (14 oppilasta 19:sta) lähti matkaan jo torstaiaamuna. Sitkaan menee Juneausta lautta, mutta matka kestää joku 9h joten mentiin lentokoneella. Se taas oli ihan hullun lyhyt matka, 25min, eli käytännössä siinä vaiheessa ko koneen nousuvaihe oli ohi alettiin jo valmistautua laskeutumiseen . Enpä oo ikänäni tainnu noin lyhyttä lentoa tehä. Kone oli muuten ihan täynnä ja bongattiin pari Whalefestin puhujaa meidän kanssa samasta koneesta! UAS:lla on Juneaun lisäksi kampukset Sitkassa ja Ketchikanissa ja UAS Sitkan työntekijä tuli noutamaan meitä kentältä pakulla ja heitti kaikki majapaikkoihinsa. Meidät opiskelijat oli ripoteltu vähän ympäri kaupunkia koska ei mahuttu kaikki samaan paikkaan - osa oli kolmen, osa neljän ja meitsi oli kaikkein isoimmassa kuuden hengen majapaikassa. Meidän mesta oli kaikkein kauimpana Whalefestin tapahtumapaikasta Sheldon Jackson Fine Arts Campilta. Se että oltiin kauimpana ei tarkottanu onneks sitä että oltas iha hornantuutissa, Sitka ei meinaa mikää iso paikka oo ja kävelymatkaan ois menny ehkä joku puoli tuntia. Meillä oli kuitenki loppujen lopuks kaikkein paras majatalo koska meillä oli käytössä ilmaset fillarit ja ilmaset kanootit, meillä oli uus ja hieno keittiö, telkkarit ja maksukanavat, kaks suihkua ja tuoretta pullaa (jota en tietenkää voinu syödä koska maitovammasuus mutta kummiski!).
Käytiin heittää kamat nopeesti majapaikkaan ja kipsuteltiin kämppistyttöjen kanssa lähikauppaan hakemaan lounastarpeita. Ruoan jälkeen meitä tultiin autolla hakemaan ja meidät pudotettiin satamaan, jossa tavattiin meidät "opetuslapset". Meidän kurssilaiset järjestettiin siis pareiksi Washingtonin osavaltiosta tulleiden Peninsula Community Collegen opiskelijoiden kanssa ja meidän tehtävänä oli kertoa niille millaista on olla bilsan opiskelijana yliopistossa ja kannustaa niitä mahdollisesti jatkamaan opiskeluja community collegen jälkeen. Hauska juttu vaan että meitsi ja yks Apple joka on mua vuoden vanhempi oltiin meidän opiskelijaryhmästä vanhimmat, muut meidän porukasta oli 19-21v. Collegeopiskelijoista noin puolet oli abt 18v mutta puolet oli aikuisopiskelijoita ikähaitariltaan 26 ja 50 vuoden väliltä . Monet mun kavereista sanoki että tuntuu vähän vaivaannuttavalta opettaa itteään parikytä vuotta vanhempaa tyyppiä biologiasta. Meitsin ohjattavaks osu 27v muidu joka oli tosi hiljanen ja vaivaantuneen olonen... Kyllä se mulle vastas aina jos kysyin jotain mut se ei todellakaa mitenkää ite pitäny keskustelua käynnissä. Jonku tunnin verran yritin sen kanssa höpötellä mutta kun ei siitä tullut mitään, annoin sen ihailla rauhassa maisemia keskenään ja meitsi keskitty omaan valokuvaushommaan ja juttelin omien luokkatoverieni kanssa. Lähettiin siis satamasta yhessä valasbongailulle! Kolmisen tuntia ajeltiin veneellä Sitkan edustalla ja nähtiin ryhävalaita tavaton määrä! Niitä puski pintaan vasemmalta ja oikealta, edestä ja takaa, oltiin ihan valaiden ympäröimiä. Ikinä en elämässäni oo nähny noin montaa valasta ees yhteensä, saatika sitte yhellä kertaa. Lisäks nähtiin söppö söppänä merisaukko joka lilli pinnassa :-3 Whalefestin johtaja Jan Straley oli meidän mukana samassa veneessä samoin ko pari muuta valastutkijaa ja meidät opiskelijat valjastettiin niiden avuksi kartoittamaan sitä, ketäs valaita meidän ympärillä oikeen pyörikään. Jokasella ryhävalaalla on erilainen kuviointi niiden pyrstön alapinnassa ja niiden perusteella niin lajitoverit kuin tutkijatki pystyy tunnistamaan valasyksilöt. Veneellä oli mukana Straleyn tietokone jolla oli avoinna niiden valastietokanta ja me, joilla oli kamerat mukana, käytiin aina välillä koneella vertaamassa meidän valokuvista erottuvia pyrstömerkintöjä tietokannan kuviin, jotta tutkijat pysty vahvistamaan mitä tunnistettuja ja tunnistamattomia yksilöitä meidän ympärillä hyöri.
Valasbongailun jälkeen kurkisteltiin kavereiden kanssa muutamiin Sitkan turistipuoteihin ja käytiin illallisella. Illalla käytiin parin täysi-ikäisen kanssa yksillä oluilla, tämä on huomattavaa koska kyseessä oli mun eka kerta baarissa koko täälläoloni aikana. Mä tulin tänne 25.8. ja olin ekaa kertaa anniskeluravintolassa 5.11. Jännä juttu oli että kyseessä oli koko kaupungin rupusin korttelipubi, mutta siltikin olut tuotiin pöytiin tarjoiltuna. Illalla käytiin vielä uudestaan ruokakaupassa hankkimassa aamupala- ja lounastarpeita ja mentiin ajoissa nukkumaan. Loput viis kurssilaista, jotka ei ollu päässy lähtemään torstaiaamuna muiden kurssiensa vuoksi, saapu vasta joskus yheltätoista jollon meitsi ainaki jo veteli sikeitä.
Perjantaina osa porukasta oli ilmottautunu petolintu-työpajaan, 7 meistä lähti melomaan. Aamu näytti alkuun tosi kurjalta ja vähän jännättiin uskalletaanko mennä ollenkaan koska tuuli niin perkeleesti, mutta aamupalan aikana sää leppyi ja aurinkokin kurkisti pilvenreunan takaa! Jes, eikun kanootit vesille. Melottiin kaupungin edustalla ja muutaman lähimmän saaren reunustaa noin tunnin verran, kunnes taivas alkoi tummua. Alettiin pohtimaan pitäskö sitä kääntyä takas mut ei keretty pohtia asiaa ko joku viitisen minuuttia ko taivas aukes miltei yhtäkkisesti ja alko viskomaan RAKEITA meidän niskaan! Tuli vähe kiirus meloa takas majatalon laituriin . Melontareissun jäätyä suunniteltua lyhkäsemmäks jäi kaikille hyvin aikaa käydä suihkussa ja valmistautua varsinaisen seminaariohjelman alkuun.
Yheltä alko ensimmäinen luento kaupungin toisella laidalla, jonne fillaroitiin meidän majapaikalta. Joo, meitsi fillaroi! Ja jopa tykkäsin siitä! Lieneekö syynä se et koko matka oli tasamaata, ei mitään Jyväskylän ylämäki-alamäki-ylämäki-polkemista. Ohjelmassa oli kolme luentoa, yksi myrkyllisistä leväkukinnoista ja niiden aiheuttamista ongelmista erityisesti Kaakkois-Alaskan simpukoiden syöjille, yksi jokisuistoalueiden eläimistöstä ja yksi menneiden aikojen natiivien alaskalaisten ruokajätteiden (enimmäkseen niiden syömien elukoiden luiden) iän- ja koostumuksen määrittämisestä. Kunkin luennon välissä oli vartin tauko, jonka aikana ehti vähän pyöriä tutkimassa tapahtuma-alueen myyntikojuja jossa oli tarjolla kaikkea paikallisista käsitöistä aihepiirin kirjallisuuteen. Luentojen päätyttyä me opiskelijat siirryttiin eri rakennukseen ja jakauduttiin kolmeen pienempään ryhmään ja kukin päivän puhujista vieraili jokasessa luokassa vuorollaan, jolloin meillä oli mahdollisuus esittää heille kysymyksiä niin heidän Whalefestin luennoistaan kuin jo aiemmin kurssin aikana lukemistamme tieteellisistä julkaisuista joiden teossa he olivat olleet mukana. Oli tosi hienoa että meille suotiin tällanen intiimi mahdollisuus täsmentää mieltämme askarruttaneita juttuja.
Keskustelutilaisuuksien jälkeen päästiin vielä tutustumaan Sitka Sound Science Centerin akvaariokeskukseen, joka osottautu yllättävän pieneksi... Oisko siellä ollu kuus akvaariota ja kolme touch tankia johon sai tunkea sormiaan. Kaikki tää oli yhessä huoneessa, jonka katosta roikku miekkavalaan luuranko. Tän tutustumiskäynnin yhteydessä meille oltiin luvattu kevyt illallinen, joka mun kohdalla osoittautui TODELLA kevyeksi: tarjolla oli clam chowderia eli simpukkasoppaa jossa oli kermaa ja voita, patonkia joka oli leivottu voihin, muffineja joissa oli käytetty maitoa, voita JA kermaa sekä dippivihanneksia, joista tomaatille ja porkkanalle olen allerginen ja dippikin oli tehty kermaviiliin. Jäihän mulle sentään kurkkutikkuja ja kukkakaalia... Kiukkusena siis kotiin syömään omaa iltapalaa. Huom. meitsi oli siis ottanut yhteyttä tapahtuman järjestäjiin jo kuukauden etukäteen ja tiedustellut, miten allergiat on otettu huomioon, vastaukseksi sain "ei tiietä viel, katellaan katellaan" ja kun viikko ennen tapahtumaa lähetin uuden sähköpostin et moikka onks viel tarkempaa infoa ei mulle enää vastattu mitään. Nää on näitä hetkiä kun on vähän ikävä Suomea jossa todellakin olis järjestyny laktoosittomat pöperöt...
Illalla me täysikäset kurssilaiset lähettiin istumaan iltaa niiden vanhempien community collegen opiskelijoiden kanssa. Yks niistä osottautu ruotsalaiseks joka osas sanoa "minä rakastan sinua", "puukko" ja "haista vittu" - tottakai. Yhellä meidän kurssilaisista on muuten suomalaisia sukujuuria ja se osaa laskea suomeksi kahteenkymmeneen ja lisäksi sanoa "iso keltainen kala" ja "pieni pinkki pupu" . Käytiin parissaki pubissa istumassa ja juttelemassa ja joukosta löyty myös Juneaussa asuva alunperin Intiasta kotosin oleva häiskä joka oli hirveen kiinnostunu Suomesta ja erityisesti talvisodasta sekä Suomen tänhetkisestä poliittisesta tilanteesta ja suhteista Venäjään. Mitä on nämä yhtäkkiset Suomi-yhteydet?!
Lauantaiaamuna olin ilmottautunu hyljetyöpajaan ja lähettiin parin muun kämppistytyn kanssa polkemaan sinne kasin pintaan. Päästiin mestoille ja nähtiin meidän seuraavan parin tunnin ohjelmanumerot eli kuollut hylje ja merileijona. Työpajan tarkotuksena oli suorittaa kummallekin ruumiinavaus ja tutustua niiden anatomiaan. Alettiin pukea suojavarusteita päälle ja ohjaajat alko esittelemään meille mitä tulee tapahtumaan ja varottivat ettei kannata seistä alkuun liian lähellä ettei sisäelimet ja nesteet tirskahtele naamalle. Meikäläisen tuntevat tietää varmasti hyvin kuinka meitsi suhtautuu esim. ihmisveren ja piikkien ja neulojen näkemiseen - en kauheen hyvin. Kalojen kanssa mulla ei oo kuitenkaan ongelmia joten olin aatellu et ei näissä hylkeissäkään mitään. Väärin. Pikkuhiljaa alko näkökentän laidalla sumenee ja jalkoja alko heikottaa, tiesin että kohta meitsi pyörtyy ja oli pakko käydä istumaan huoneen laidalle. Harmikseni jouduin toteemaan ettei musta taidakaan olla tähän ja jouduin lähtemään pois .
Koska yöunet oli jääneet aika vähäiseksi käytin tän ylimääräisen ajan parin tunnin torkkuihin, kaikki muut oli työpajalla tahi juoksukilpailussa enivei. Reissukämppis Dawnin saapuessa juoksikisoista syötiin yhessä lounasta ja poljettiin konferenssimestoille poiketen matkalla parissa keskustan putiikissa. Tänään oli vuorossa luennot whale falleista eli siitä mitä kuolleille valaille tapahtuu niiden upotessa merten syvyyksiin, merentutkimuksen historiasta ja bioluminesenssista. Erityisesti vika puhuja Steven Haddock oli loistava, huomas ettei ollu ihan ensimmäistä kertaa pitämässä seminaaria. Puheiden jälkeen päästiin jälleen tapaamaan pienryhmissä jokanen päivän puhujista ja kyselemään heidän työstään.
Lauantai-illan ohjelmassa oli seminaariohjelmaan kuuluva juhlaillallinen. Onneksi olin jo ennakoinut että mulle ei varmaan ruokaa tuu olemaan ko järjestäjät ei mitään mulle vastannu. Illalliskortin hinta oli sisällytetty yliopistokurssin kurssimaksuun, ts. mut oli jo etukäteen laitettu maksamaan 45 dollaria illallisesta. Olin sit kyselly opettajalta et mites tää mun tilanne, aika kakkaa joutua maksamaan melkee viiskybää ruoasta jota en välee pysty syömään ollenkaan ja sit joudun vaa istumaan ja tuijottamaan ko muut safkaa. Opettaja oli aluks vähän nihkeenä et voi voi tälle nyt ei oikee maha mitää mut se oli sit onneks löytäny jonku tyypin joka halus sinne illalliselle mun sijaan ja meitsi sai myytyä mun illalliskortin sille. Muun luokan lähtiessä illalliselle juhlatilaan meitsi kävi ruokakaupan delipisteestä hakemassa kiinalaista, joka oli muuten huomattavasti halvempaa ko 45$... Poljin mestoille puoltoista tuntia jäljessä seuraamaan vielä illallispuhujan luennon, jolla kuultiin Barrowin paikkakunnan natiivi-alaskalaisten tavoista ja kulttuurista paikallisen kertomana. Barrow on siis iiiiiiiiiihan pohjosessa, Yhdysvaltojen pohjoisin asutettu paikka, ja siellä natiivit yhä esim. metsästää valaita ruoakseen.
Sunnuntai oli Whalefestin viimenen päivä, joka alotettiin vielä uudella valasbongailuristeilyllä. Tää oli osa Whalefestien virallista ohjelmaa, toisinko torstain reissu joka oli vaan meille kahen koulun opiskelijoille pienellä purtilolla. Nyt mentiin isolla venheellä ja kyydissä oli tyyppejä niin tavattoman isojen kameran objektiivien kanssa etten oo ikinä nähny vastaavaa livenä. Saivat vissii semisti parempia valokuvia ko meitsi . Meillä oli todellakin onnea matkassa sillä keli oli upea, siinä missä torstaina tuuli ja tihkutti vaakasuoraan saatiin sunnuntaina nauttia auringonpaisteesta ja kohtalaisen kivasta lämpötilasta. Pari Whalefestin puhujaakin oli mukana samalla risteilyllä höpöttelemässä seminaarivieraiden kanssa. Jälleen kerran ryhävalaat vaan ympäröi aluksen, joka suunnassa tunki valaita pintaan niin ettei oikein tienny mihin suuntaan sitä yrittäs keskittyä. Yks valas jopa breachasi eli hyppäsi ilmaan, mutta tietenki just sillon ko olin ottamassa Ana-Christinestä valokuvaa ja katseen fokus oli ihan muualla - näin vaan roiskeet silmäkulmasta ja tajusin sekunnin liian myöhään mitä tapahtuu ko kaikki ympärillä alko hihkumaan ja hämmästelemään. No, näinpähän ees ne roiskeet toisinko A-C... Veneestä sammutettiin moottori ja kuunneltiin valaiden laulua vedenalasella mikrofonilla ja kuultiin kans ko ne (tai niiden siis niiden ilmareiät) mökäs pinnan päällä. Osa valaista tuli uteliaina ihan siihen veneen viereen!!! Niiden hengitys muuten haisee ihan kananmunapierulle, tiedoksi vaan, ei mikään miellyttävä hajuelämys.
Risteilyn jälkeen käytiin vielä meidän opiskelijaryhmän kanssa porukalla lounaalla ja sitte kuuntelemaan viimeset luennot. Tällä kertaa ne käsitteli merijään alla ja sisällä eläviä otuksia Jäämerellä, vuorovesijäätiköitä sekä merijäästä riippuvia nisäkkäitä ja niiden tulevaisuutta. Lopuksi oli jälleen luennoitsijoiden kyselytuokiot, josta paineltiinkin suoraan lentokentälle. Puoli seiskalta nousi kone Sitkassa ja vähän ennen seiskaa oltiinkin jo takaisin Juneaussa. Vähän kyllä harmitti että meillä oli vaan vajaat neljä päivää aikaa, ne oli niin toiminnantäyteisiä ettei ollu oikeen aikaa vaan hengailla, oisin kauheen mielelläni ollu Sitkassa vaikka päivän pidempään ni oisin ehtiny nähä ite kaupunkia enemmän! Sitka oli tosi herttanen ja kivanolonen paikka. Ehkä joskus sitä päätyis sinne uudestaan...
- comments