Profile
Blog
Photos
Videos
Hilirimpsis taas pitkästä aikaa!
8. päivä väännettiin siis Moalboalista Cebun pohjoisosiin Malapascuan piskuiselle turistisaarelle. Aamulla lähdettiin kahdeksan aikaan matkaan. Eurolla aamupalaksi vähän nuudelia ja lihapullaa naamariin, jonka jälkeen hypättiin bussiin ja köröteltiin taas surkeilla jalkatiloilla kolmisen tuntia Cebu Cityyn. Bussiasemalla nautittiin lounas ja vaihdettiin seuraavaan bussiin Mayan kylään, josta menee veneet Malapascualle. Reilun neljän tunnin matka maksoi 3 euroa. Bussit maksavat täällä noin peson/kilometri, riippuen vähän minkälainen ajopeli on kyseessä. Ilmastoidut versiot ovat jokusen peson kalliimpia ja ovat ehdottomasti sen arvoiset, sillä matkustaminen on näissä mukavampaa.
Venematka Mayasta kestää puolisen tuntia ja perustaksa on 80 pesoa ja lisäksi pienempien veneiden kuljettajat pyytävät 20 pesoa siirtymisestä veneeseen ja rannalle. Lisäksi veneiden henkilökunta pyytää maksua laukuista/rinkoista ja kiltit turistit yleensä maksavat, mutta tämä on vain rahastusyritystä. Ruotsalaisetkin valittivat veneessä, että koko ajan pitää maksaa lisää ja lisää, mutta kiltisti pulittivat silti aina laukuista ylimääräistä. Tollot! Sanottiin äijälle, että ollaan maksettu kyyti ja se sisältää myös laukut, ja kaveri ei juuri sen kummemmin koettanut meitä enää kusettaa.
Majapaikkaa ei oltu varattu etukäteen ja tämä osoittautuikin pieneksi ongelmaksi, sillä viikonloppuna oli kiinalainen uusi vuosi ja monet majapaikat olivat täynnä tai hinnat hieman korkeammat. Kyseltiin todella monista paikoista ja ei oota tai naurettavia hintapyyntöjä tuli. Lopuksi päädyttiin erääseen sukellusresorttiin yhdeksi yöksi, jossa perushuone jaetulla WC-tiloilla maksoi 15 euroa/yö.
Seuraavana aamuna aloitettiin jälleen uuden majapaikan etsintä ja reippaan kävelykierroksen jälkeen päädyttiin erääseen paikallisen perheen huoneeseen, jonka isäntä tavattiin saapuessamme, ja hän sanoi, että huomenna varmaankin olisi tilaa. Mukava, reilunkokoinen huone omalla suihkulla ja terassilla n. 11 euroa. Lauantaina otettiin uuden majapaikan kunniaksi hieman rommikolaa terassilla Yatzyn ja musiikin parissa sekä käväistiin paikallisessa ulkoilmadiskossa koriskentällä, jossa vedettiin huippuluokan jorausta pikkunassikoiden ja lokaalien juoppojen kanssa.
Saarikierroksella oli komiata maisemaa:
Sunnuntaina oli jälleen kukkotappelupäivä. Matkalla "areenalle" tuli tavattua eräs kanadalainen äijä, joka oli sijoittanut tappelukukkoon. Hän kertoili hyvää tietoa tappelutapahtumien kulusta, miten ensin valitaan tappeluparit sekä miten kukkoja reenataan ja syötetään jne. Veikkasin tätä kukkoa voittajaksi sen tappelussa ja veikkaukseni menikin oikeaan ja voitin rahani takaisin lähes kaksinkertaisena. Tämä paikallisten suosima ajanviettotapa voi vaikuttaa joillekin länsimaalaisille melko raa'alta, mutta näillä kukoilla on todella hyvä elämä verrattuna esim. länsimaalaisiin tehotuotantokanaloihin ja vastaaviin. Tosin hävinneellä kukolla on vähemmän mukava elämä, sillä se päätyy useimmiten voittaneen tyypin grilliin. Mielenkiintoinen ja informatiivinen tappeluiltapäivä kaikenkaikkiaan!
Ging Ging -ravintolasta on tullut ehdoton suosikkipaikka, jossa saa edullista ja maittavaa ruokaa ja hoituu datailusessiot jotenkuten. Esimerkiksi eräs ilta tuli vedettyä tonnikalaspagetti, pekonispagetti ja juustomunakas kolmella eurolla. Muutoin aikaa tulee kulutettua terassilla musiikin ja pelailun (lähinnä Yatzyn) merkeissä tai muuten vain chillatessa. Salia täältä ei löytynyt, niin reenihommissa on joutunut jälleen soveltamaan. Onneksi löytyi pihalta tanko, jossa sementtimöntit painoina, niin pystyy jotenkuten jumppailemaan mielikuvitusta käyttäen. Korishetket lokaalien kanssa on myös hupaisaa puuhaa. Kaikki vaativat innokkaasti jättiläistä donkkaamaan. Paljain jaloin hieman hankalaa, mutta välillä onnistuu.
Keskiviikkona oli vuorossa Monad Shoalin sukellus. Maailmassa ei ole montaa paikkaa, jossa pystyy näkemään kettuhaita (thresher shark), sillä ne ovat yleensä syvemmällä 50-60 metrissä, mutta täällä ne tulevat varhain aamulla puhdistautumaan vajaaseen 30 metriin. Suurin osa firmoista ei päästä Open Water -sukeltajaa näille sukelluksille, sillä tällä lisenssillä saa mennä vain 18 metriin asti periaatteessa. Löysin onneksi kuitenkin pienemmän paikallisen firman, jossa se ei kuitenkaan ollut ongelma.
Aamulla oli herätys 4.15 ja pilkkopimeässä tarvoin firman putiikille. Mukaan reissulle tulivat myös tanskalainen ja ranskalainen äijä. Jatkettiin matkaa rantaan, jossa pikkuveneellä mentiin isommalle paatille. 20 minuutin ja aamusumppien jälkeen oltiin perillä useiden muiden sukellusfirmojen kanssa. Odoteltiin auringonnousua, jotta valoa olisi hieman enemmän ja hypättiin veteen. Aivan alkuminuuteilla nähtiinkin jo ensimmäiset hait ja koko 40 minuutin sukelluksen aikana arviolta 5-7 eri kettuhaita. Hienon sukellusaamun kruunasi ohilipunut paholaisrausku. Onneksi oli tuuria, sillä joka kerta näitä haita ei tietenkään näe.
Torstaina tehtiin jälleen saarikierros pohjoisosiin. Aivan parasta ajanvietettä kävellä pikkukylissä ja morotella pikkuipanoiden kanssa ja seurata ihmisiä arkiaskereissaan ja napsia kuvia. Viimeisen illan kunniaksi käytiin sikailemassa ranskalaisen kanssa varmaan reissun kallein ateria: 10 taalan all you can eat -buffet. Tuli taas mätettyä sapuskaa naamariin hullun lailla: pizzaa, spagettia, possua, kevätkääryleitä yms. Kaikenkaikkiaan Malapascua-viikko oli rentouttava, mukava ja auringontäyteinen setti.
Paluumatka Cebu Cityyn kesti taas nelisen tuntia ja perillä bussiasemalla meitä oli odottamassa paikallinen Couchsurfing-isäntä lakimies-Kim, joka oli ystävällisesti kutsunut meidät luokseen Cebun vierailun ajaksi. Heillä oli heti iltapäiväksi järjestetty vapaaehtoistapahtuma paikallisen hyväntekeväisyysjärjestön sekä Couchsurfingin yhteistyönä Carretan hautausmaan ihmisille ja lapsille, jotka asuvat siellä. Käytiin noutamassa muutamat lelulahjoituspakkaukset ja jatkettiin matkaa hautausmaalle. Ruoka-, lelu- ja makeispaketteja oli varattu 150:lle lapselle ja heidän perheilleen.
Järjestettiin porukalla kassit ja ruuat valmiiksi. Itse tein Happy Birthday -tikkuja cupcakeseihin, sillä tähän aikaan vuodesta on erään järjestön perustajan synttärit ja myös hautausmaan lapset saavat syntymäpäivänsä tähän aikaan vuodesta. Osalle jaettiin myös ehjiä vaatteita ja kenkiä. Voi sitä lasten riemua, kun saivat herkkuja, karkkia ja ruokaa yllinkyllin. Yhdessä ohjelmanumerossa, jossa pidin karkkilaatikkoa ylhäällä ja eräs lapsista tuli vetämään narusta, oli tosin ihmisruumiit lähellä, sillä karkkien tiputtua maahan taistelu makeisista oli todella kiivasta. Onneksi vahingoilta vältyttiin!
Hienon iltapäivän jälkeen jatkettiin porukalla syömään ja juomaan ja viettämään iltaa Mango's Squarelle baarialueelle naureskelemaan länkkäriäijille ja köyhän miehen ladyboyille. Päivä oli melko raskas, sillä oltiin herätty 6.30, mutta sitäkin hienompi ja palkitsevampi! Kotona oltiin vasta kolmen aikaan aamulla.
Sunnuntaina Kim kokkaili meille maittavan muna-pekoni-puuroaamiaisen, jonka jälkeen lähdettiin hieman kaupungille pyörimään. Käytiin kurkkaamassa valtava katolilainen messu ja ostarilla syömässä halohalot. Iltapäivällä päikkäreiden jälkeen kävin vetäsemässä hyvät jumpat läheisellä pikkusalilla, jonka jälkeen lähdettiin tapaamaan muutamaa tyyppiä eiliseltä ja syömään. Päädyttiin kiinalaiseen buffettiin, joka oli mahtava. 5 eurolla tuli vedettyä taas sikamaiset annokset ja jääteetä. Vatsa killillään mentiin vielä toiseen ostariin katsomaan uusin Die Hard -elokuva.
Maanantaina herättiin klo 6, sillä edessä oli päiväretki kolmen tunnin päähän Oslobiin polskimaan valashaiden kanssa. Kim heitti meidät bussiasemalle ja bussissa torkkuen köröteltiin perille. Oslob oli ennen vain pieni kalastajakylä, mutta nyt valashaiden ympärille on kehkeytynyt turismibisnes. Turisteilta pyydetään myös tuplahinta paikallisiin verrattuna. Snorklailu näiden jättikalojen kanssa maksaa 1000 pesoa, eli noin 18 euroa. Vuokrattiin myös vedenalainen kamera, jotta veneäijä pysty nappailemaan hienoja kuvia meistä ja valaista. Venemiehet ruokkivat näitä otuksia aamupäivän ajan, joka on saanut ne pysymään alueella helpon ravinnon perässä. Introssa kerrotaan, että olisi hyvä pitää neljän metrin etäisyys jättiläisiin, mutta käytännössä se on mahdotonta.
Yhdessäkin vaiheessa ihmettelin, että kuka tönii miuta veden alla, niin valashai koputteli evillään alapuolellani. Ja välillä kaveri oli käsivarren päässä minusta suu ammollaan syömässä herkkupaloja, jolloin piti uida hieman kauemmaksi, ettei olisi päätynyt valashain ravinnoksi. Hieno kokemus kaikenkaikkiaan. Seuraavan kerran sitten tavoitteena näitä nähdä, jossain päin maailmaa sukeltamalla ja sattumalta. Mutta aika monessa paikkaa voi uida delfiinien kanssa, mutta hieman harvempi on uinut valashaiden kanssa.
Nyt tuleekin hieman taukoa rantahommista, sillä eilen saavuttiin tänne upeaan Singaporeen, jossa vietetään vielä seuraavat viisi päivää hienossa Couchsurfing-kämpässä. Singaporen seikkailut summaan kuitenkin kokonaisuudessaan seuraavassa tekstissä. Kuulemiin siihen asti!!
- comments