Profile
Blog
Photos
Videos
Tultiin jokilaivalla Phnom Penhista Siem Riepiin viisi paivaa sitten. Ajateltiin, etta olisi mukavaa vaihtelua matkustaa valilla vesiteitse ja maksoimme viiden tunnin matkasta nelinkertaisen hinnan bussiin verrattuna. Ja mita me tehtiin? Nukuttiin. Tai kylla me aluksi sinniteltiin veneen kannella, koska viela tuolloin kaikki aika auringossa oli plussaa. Paleluksi se kuitenkin meni, koska aamuseiskan aurinko ei kauheesti lammita tuulessa matkatessa.
Aatonaatto ja jouluaatto vietettiin Samrong-kylassa pienessa kylakoulussa. Kyla sijaitsee reilun 30 kilometrin paassa Siem Riepista. Saaran kaverit Antti ja Joonas olivat siella avustamassa noin vuosi sitten, kun tutustuivat koulun yhteen opettajaan, Leimiin. Poikien positiivisten kokemusten vuoksi otimme tanne paastyamme yhteytta Leimiin ja kerroimme halukkuuden auttaa koulua ja lapsia. Seuraavana paivana skootterikyyti odotti meita hotellin ulkopuolella.
Koulussa on yhteensa nelja opettajaa ja satakunta oppilasta, jotka ovat ialtaan 6-16-vuotiaita. Koulupaiva alkoi iltapaivalla noin kolmen aikaan, kun lapset kerkesivat kotitoiltaan tulemaan. Paivan pituus oli kolmisen tuntia. Koulussa oli kaksi luokkaa, toisessa nuoremmat ja toisessa vanhemmat. Pienemmilla ei ollut edes pulpetteja, vaan ne istuivat maassa heinien paalla. Koulu toimii kokonaan vapaaehtoistyolla ja lahjoituksilla.
Ensimmaisena paivana opetimme englantia kahden japanilaisen kanssa. Ne ei kylla juurikaan puhuneet englantia ja sen mita ne puhu, ni ihan pain persetta. Leikittiin myos lasten kanssa ulkona ja opetettiin jopa letkajenkkaa. Toinen paiva meni aika samantyylisesti, paitsi etta japanilaiset lahtivat pois, joten paasimme pitamaan tuntia kahdestaan. Se oli hauskempaa ja helpompaa.
Koulua ei tietystikaan voi verrata Suomen kouluihin. Opetusta vaikeuttaa lasten suuri ikahaitari ja opetusvalineiden ja -tarvikkeiden puute. Ei siita touhusta paistanut mikaan opetussuunnitelma taustalta, mutta tarkeinta on varmasti saada lapset kouluun ja oppimaan jotain. Oppilaat kuuntelivat todella innokkaina ja kiltteina tarinoitamme, vaikka ei valttamatta ymmartaneet niista paljoakaan. Pienimmatkin jaksoivat keskittya opetukseen todella tunnollisesti ja oppilailla oli halu oppia lisaa ja kehittya. Joululahjaksi ostimme lapsille sata vihkoa, kynaa ja oppikirjaa. Tuntui mukavalta auttaa konkreettisesti ja nahda kiitollisuus suoraan lasten kasvoilta.
Kiitoksena tasta tyosta meidat kutsuttiin kylajuhliin, jossa oli tarjolla arvokasta herkkua, koiraa, ja hyvaa musiikkia paikallisen dj:n soittamana. Pakkohan koiraa oli maistaa ja itse asiassa tama koirarotu maistui aivan samalle kuin mustamakkara. Puolukkahillo tosin puuttui. Maistiasten jalkeen tanssahdeltiin kylan miesten kanssa pari kipaletta, jonka jalkeen oltiin aika valmiita lahtemaan takaisin sivistyksen pariin juhlistamaan omaa joulua.
Oma joulu oli yhta kuin intialainen ruoka ja red bull -vodka amparissa. Lisaksi paadyttiin suomi-ruotsi-jatkoille hotellin kattoterassille. Joulupaiva meni uima-altaalla lilluessa ja pillista cokista ryystaessa.
Taalla on muutes tosi kuuma. Tallakin hetkella kuumottaa niin maan vietavasti niskaa, naamaa ja kasivarsia. Lampimat maat on muuttunut kuumiksi maiksi, mut ei haittaa!
Tanaan vuokrattiin taas pyorat ja poljettiin ihastelemaan maailman kahdeksatta ihmetta, Angor Watin temppeleita. Taalla on edelleen niin sairaan kuuma, etta ei jaksa keskittya nyt tahan kirjottamiseen, joten jos haluutte tietaa noista temppeleista lisaa, niin googlatkaa. Niin meidankin pitaisi tehda. Oli kuitenkin hienoimmat temppelit, mita ollaan tahan asti nahty, etta ei kai ne turhaan ole ihmetyksen aihe.
Nyt illalla otamme yobussin Bangkokiin, josta suuntaamme jonnekin Etela-Thaimaahan viettamaan uuttavuotta. Alkushokin jalkeen Kambodza on tehnyt vaikutuksen ja kylakoulu antoi enemman kuin arvattiinkaan. Tata lisaa!
Parasta: Pikkukouluaiset
Pahinta: Hotellin vieressa olevasta buddhatemppelista tuleva rukousmusiikki. Ja se tulee kovaa ja se alkaa kukonlaulunaikaan!
- comments
P the D Coool.Hmmm,miltähän toi Roope maistuis?Palellaan.
mummo, marja ja jomppa Lipeäkala aterialla ollaan mummon luona ja samalla saatiin ihastella teidän blogia. Tuo koira-ateria kyllä tökkii pahasti, mutta kaikki muu oli taas tosi mahtavaa, koulujuttu sai taas melkein silmät kyyyyyyneliin.'
Leena äiti Tänään on Tapaninpäivä! Jouluruoka ei näyttänyt kovin perinteiseltä, koiraa, olisi voinut jäädä syömättä. Lapset koulussa olivat suloisia ja varmasti innoissaan saadessaan vihkoja ym. Joulu on antamisen aikaa ja antaessa saa, ainakin hyvän mielen, ne rahat eivät menneet hukkaan. Nyt pitäisi alkaa hiihtämään, että saisi joulukilot kuriin, siellä ei lumesta ja pyrystä ole tietoakaan. Aurinkoista jatkoa teille molemmille!