Profile
Blog
Photos
Videos
16.12 Helsinki-Vantaa klo 1530 (GMT +2)
Aikataulusta tunnin myöhässä saavuin kaverini kyydillä HKI-Vantaalle. Itsevarmuus kohtalainen - jännitys minimaalinen. Miksi ei jännitä?!
Aulassa rekisteröin Check-in:ien olevan aivan tukossa. Onneksi Quick-Chekkarit olivat lähes miehittämättömiä, joten päätin ottaa harkitun riskin ja tehdä Checkauksen itse tietokonepäätteeltä. Tämä osoittautuikin näppäräksi vaihtoehdoksi - pääsin päätteeltä hilloamaan itselleni lentokoneesta ikkunapaikan hätäpoistumistien vierestä, ja jatkolennollekin hyvän ikkunapaikan koneen keskiosasta.
Hieman epävarmana omasta suorituksestani hakeuduin 2-tason pikaturvatarkastuspisteelle. Varsinaista ruuhkaa ei ollut, mutta ihmisiä kuitenkin riitti... Tästä huolimatta, kuinka ollakaan, julmat ja salakavalat turvatarkastajat pongasivat heti allekirjoittaneen ihmismassasta tarkempaan syyniin. Vitutti - rinkka oli pakattu ja remmitetty viimisenpäälle huolella kompaktiksi, juuri ja juuri hyvällä tahdolla käsimatkatavaran normit täyttäväksi. Rinkka auki ja jokainen tiukalle remmitetty vaatenyytti ja paketti leviäksi pöydälle, taskut tyhjiksi, vyö pois, rahavyö housuista ulos jne jne.. Kelmit päätyivätkin siihen tulokseen, että matkassa on liian paljon nestettä (pitää mahtua litran vetoiseen minigrip-pussiin). Aurinkorasvapullo roskiin.
Kaikesta säätämisestä huolimatta eivät nuo amatöörit huomanneet rintataskussani matkannutta käsidesi-pulloa! HAH! Eero vs. SOL:in siivooja-turvatarkastajat 1-1!
Turvatarkastuksesta päästyäni odotusaulaan, jossa aloitin massiivisen uudelleenpakkaus-projektin. Vitutti, ei jaksanut enää uudestaan. Punoin juonen:hhupparin hihat täyteen tavaraa ja huppari olalle. Näin repun sai pienemmällä vaivalla sopivan kompakteihin mittoihin. Osui ja upposi, omaisuus mukana lentokoneeseen - mars! Ei tarvinnut pistää rinkkaa ruumaan. Siihen pyrittiinkin - jos rinkassa kulkee koko maallinen omaisuus niin sitä ei mielellään jätä hetkeksikään pois silmistä...
Nyt Fokker 100:n ahtailla penkeillä, fokkeri rullaa (puoli tuntia myöhässä). Mikä tuuri, viereinen paikka tyhjä. Ihan hyvä, hävettäis jos joku istuisi vieressä kun meikä hikoilee ja nieleskelee ja tärisee - pelkään lentämistä..
16.12 Jossain myanmarin yläpuolella, 1400 (GMT +7)
Lento helsingistä Wieniin sujui kivuttomasti, joskin ahdistavasti. Hengissä kuitenkin selvittiin. Seuraavaksi edessä oli infernaalisen pitkä ja hajottava seitsemän (!!) tunnin idlaus-aika Wienin kentällä vaihtolentoa odotellessa. Noh, ainakin lennot oli halpoja..
Kentällä ei paljon nähtävää piisannut - Länsimaalaisia viipottajia ja venäläisiä jurrisia spedejä. Lisäksi molemmat korvani päättivät lennon aikana irtisanoa sopimuksensa. Maailma on hiukan erilainen kun molemmissa korvissa vaan humisee, sekavaa.. Mitä seuraavaksi..? Ai mitäköhän. Nyt kun kerran Wienissä ollaan, niin.. "oon mä juonu viinii wiinissä...." Olihan se pakko kokeilla. Lentokenttäkuppilasta lasillinen punkkua. Pahaa oli ja maksoi päivän budjetin indokiinassa. Mutta tulipahan tehtyä!
Punkun jälkeen hetken kierrettyäni ja kärkyttyäni pääsin hyökkäämään odotusaulan reunimmaisen penkkirivin päätyyn, ei muutakun leiri pystyyn. Viltti repusta esiin, rinkka pään alle ja penkeille vaakatasoon.
Levytellessä lueskelin Aasian kulttuureista kertovaa teosta. Lukiessa tuli kiinnitettyä huomiota ympäröivään meininkiin - Länsimaalaiset busines-miehet läppärien kimpussa kelloa jatkuvasti vilkuillen, turistilaumat nousujurrissa omaa showtansa pitämässä. Nyt se rupesi tuntumaan - vittuun länsimainen hektisyys!
Kuuden tunnin murjottamisen jälkeen hyökkäys portille A04. Onneksi hoksasin tehdä myös jatkolennon chekkauksen jo HkiVantaalla, joten suoraan turvatarkastukseen. Tälla kertaa vanhasta viisastuneena olin etukäteen kerännyt kaiken mahdollisen irtaimen taskuistani, sekä repusta nesteet yms, rinkkani sadehupun sisään, jonka lätkäisin suoraan tarkastushihnalle. Tästä huolimatta jälleen kunnianhimoinen turvatarkastaja marssi tarkastuksen loppuvaiheessa luokseni ja kävi tivaamaan mitä pullottavassa reisitaskussani piilottelen. Kävi oikeen vielä iholle taputtelemaan. Taskussa oli repun kiristysremmejä. Ähäkutti. Ja käsidesipullo kulki taas näppärästi rintataskussa, josta kyseinen paksukainen ei tajunnut katsoa. Taas pisteet Eerolle.
Boeing 777 tarjoaa matkustajilleen lokoisat oltavat - jos osaa valita penkkinsä oikein.. WTF?! Mä kyllä varasin ikkunapaikan! Seat no. 34C, käytäväpaikka! No onneksi ei sentään keskipenkki. Kirosin mielessäni.. Viereisille penkeille änki vielä paksu Tanskalaispariskunta. Kirosin lisää.. KUNNES pariskunnasta vielä sitä toistakin paksumpi, äijä, kysyi haluaisinko vaihtaa ikkunapaikalle kun hänellä on "Leaking problem". Mullehan se oli tietty "No problem". En tiedä miten matka ois menny jos oisin joutunut käytäväpaikalla jumittamaan, hiukan sentään helpotti. Lokoisasta ikkunapaikasta huolimatta matka oli melkoinen kiirastuli - rinkkaa vissiin tullut kannettua vaan toisella olkapäällä, koska niska aivan jumissa..Ajatus 9 tunnin lentomatkasta ei alkuvaiheessa paljon naurattanut. Ekan kolmen tunnin kärvistelyn jälkeen rupesi helpottamaan kun jengi koneessa alkoi sammahdella - laput korville, peitto pään päälle ja hyvää asentoa hakemaan. Siinä meni seuraavat kolmisen tuntia, enemmän tai vähemmän mukavasti, pilkkien. Nyt ollaan jossain Myanmaein rannikolla, alhaalla levittäytyy ihan käsittämättömät maisemat. Niitä ei voi sanoin kuvailla, joten en edes yritä. Tulkaa ite katsomaan.
16.12 Royal Hotel BKK 2300 (GMT +7)
Kullan arvoinen vinkki kaikille omatoimimatkaa suunnitteleville: Mihin ikinä menettekin, varatkaa etukäteen ainakin yhdeksi yöksi hotelli ja mielellään vielä kyyti sinne. Itse olin fiksu ja tajusin tehdä sen. OK, kyllä päiväpudjetin yli mentiin niin että heilahti, mutta kyllä kannatti. Kiitti Kilroyssin Tanja kun suosittelit tätä vaihtoehtoa ;) Voin sanoa, että 24 tunnin yhtämittaisen autossa ja lentokoneessa sekä terminaalissa vietetyn valvomisen ja kärvistelyn jälkeen kyllä vituttaisi ruveta lentokentältä vielä säätämään kyytiä ja jotain halpaa majoitusta! Ei mennyt hukkaan, ei todellakaan.
Jo matkan alussa (tai oikeastaan ehkä jo kuukausi sitten) päätin että nyt mennään chillisti eikä jännitetä tai stressata. Niinpä Bangkokin kentälle päästyäni vaihde ykköselle ja mahdollisimman rauhalliseen ja rentoon mestaan (lue: vessaan) täyttelemään maahantulokaavaketta ja etsimään repusta tarvittavia asiakirjoja Immigrationia varten. Sitten lungisti immigrationiin, jossa lyhyehkön jonotuksen jälkeen vähintään yhtä lungi rajavirkailija silmiään kohottamatta löi maahantuloleiman passiini ilman, että edes katsoi mitään tarvittavia asiakirjoja.. Fak! Tämän kun ois pystyny ennakoimaan. Nimittäin, niille jotka eivät tiedä, Thaikkuihin saapuessa ilman viisumia, pitää länkkärillä olla esittää maasta postumista osoittava todiste (lentolippu) josta käy ilmi, että olet poistumassa 30 vrk kuluessa. Itse ostin etukäteen lipun Saigoniin. Jos olis tienny että lippua ei edes kysytä, olisi senkin voinut jättää ostamatta ja päättää myöhemmin, mihin seuraavaiksi ja milloin. Noh, jos sitä lippua ei käytä niin 40e siinä menettää... Pieni raha länkkärille, puolenkuun palkka Thaikulle.
Maahantulomuodollisuuksien jälkeen kaivoin papereista esiin ohjeet, mistä transportaation hotlalle pitäisi löytyä. Vaikka matkatoimisto kaikin tavoin olikin yrittänyt tehdä tämän löytämisen mahdollisimman vaikeaksi ja ohjeet niin epäselviksi kuin mahdollista, löytyi Y-piste lopulta. Ja siellä liuhulettinen thai-jätkä heiluikin innokkaana kädessään kyltti "MR. EERO"!
Hellout vaihdettuamme kuljettajani kanssa painelimme lentokentältä muutaman sadan metrin päässä olevalle parkkitalolle, jossa odotti PIMP-tuunattu vanha kottero-HiAce. Jos sellasella ajais Turussa vaikka varikolle niin sais varmasti aika paljon hämmentyneitä katseita.
Bangkokin liikenne... Okei, oon kuullu juttua että se on kaoottista jne... mutta WTF!?! Okei, ajetaan väärällä puolella tietä, ookoo, mutta muutenkin koko liikenne on jotain niin käsittämätöntä! Motarilla liikkuu jäätävä massa autoja sikinsokin kaistoista välittämättä, nopeat (mm. me) puikkelehtii hitaammin ajavien ohi uskomattoman snadeista väleistä. Kertaakaan en nähnyt kenenkään käyttävän vilkkua.. Noh, meiningistä kertoo se jo jotain, että vajaan 10km moottoritieosuuden aikana pongasini toistakymmentä peltikolaria. Jatkuvasti tien reunassa hinausautoja kollaamassa romuttuneita kiesejä syrjään ja vittuuntuneita auton omistajia nahistelemassa keskenään.. Joku silti tässäkin meiningissä viehätti. Rento ja huoleton asenne? Tapansa kullakin sanoi länsimaalainen.
Hotellilla. Royal Hotel Bangkok. Kaupunginosan yleiseen ilmeeseen suhteutettuna hotelli oli varsin siisti ja asiallisen oloinen. Paikallinen neljä tähteä. Suomessa tuskin saisi ainottakaan tähteä, mutta mitäs sitten, nyt ollaan täällä. Sisäänkirjautuminen. Hissille. Hissi onnettoman pieni (n. 1m x 1,5m) ja silti oma hissipoika. Ja innokas sellainen ;)
Hotellihuone 336.. Rapistuneet, kellertävät seinät, ei tauluja, peilejä, puhumattakaan ikkunasta. Ei kattolampua, vain kolme jalkalamppua. Parisänky, yöpöytä, vaatekaappi. Paikallista luksusta, tästä se ei ainakaan paremmaksi muutu. Eikä mua haittaa, ei tänne olla lokoisaa hotellielämää vietetty. Tää ja ensi yö tulee olemaan viimiset yöt kunnon hotellissa..
Pyrin matkustamaan vihreitä arvoja noudattaen - toin mukanani suomesta jopa oman rullan Bioska-luontoon hajoavia muovipusseja. Tästäkin huolimatta päätin tämän kerran nöyrtyä. Olin valvonut lähemmäs 30 tuntia putkeen, syönyt huonosti, juonut liian vähän, istunut paikallani tuntikausia putkeen, kantanut rinkkaa, vaihtanut 15 pakkas-asteesta 34 plussalle... Kyllä, huotellihuoneen kylppäristä löytyi kylpyamme! Suurempia omantunnontuskia potematta amme TÄYTEEN kuumaa vettä ja kehiin. Siellä menikin seuraava puolituntinen kuosittautuessa. Ja kylvystä suoraan peiton alle, yllättävän mukavaan sänkyyn! Tuntui, että nyt voisi käydä oikeasti yöunille. Kylmä totuus kuitenkin oli, että herätys oli pistettävä parin tunnin päähän, syy: aikaeroon totuttautuminen. Kello oli vasta 6pm paikallista aikaa. Toinen syy: ruokaa on vielä saatava ennen lopullista tajunnanmenetystä.
Kahdeksalta kännykän armoton herätys alkoi potkia allekirjoittanutta sängystä ylös.. ei olisi millään halunnut. Pakko.
Kylmä suihku ja rauhallinen kuositus. Puhtaat vaatteet päälle.. Mitäs seuraavaksi? Ruokaa ja vettä olis saatava. Niin mistä? Missähän perkeleessä mä mahdan edes olla.. Onneksi otin kartan suomesta mukaan. 15min paikallistamisoperaation jälkeen pongasin hotelliani kohdentavan osoitteen kartalta.. Noh, ei kai auta kun lähteä ovesta ulos ja ihmettelemään.
Ulkona oli jo pimeää. Ja ulkona oli jotan ihan muuta kuin mitä olisin osannut odottaa. Heti hotellin edustalta joka suuntaan paskaista ja surkean näköistä. Keskellä jalkakäytäviä makaili puoli-alastomia ihmisiä ja puolentusinaa kerjäläistä hyökkäsi yön pimeydestä. Surkean näköiset kulkukoirat saivat osakseen täyden sympatiani. Kadunvarret täynnä pieniä kojuja, joista en kyllä pystynyt tulkitsemaan että mitähän niissä edes kaupattiin.. Jotenkin asia meininki. Rehellinen meininki..
Hetken aikaa piti kierrellä ympäröiviä kujia ja katuja että löytyi sen näköinen koju, mistä uskalsi ostaa vettä. Kolme litraa kiitos.
Vesitankkauksesta piristyneenä lähdin vailla määränpäätä viipottelemään lähiympäristöön. Koko alue oli niin hämäräperäisen oloista, että keskivertolänkkäri olisi varmaan paskonut housuun. Kapeita, pimeitä kujia joissa hortoilevia, puolialastomia, likaisia kodittomia. Slummi. Yhtään länsimaalaista ei näkynyt missään.Loppujenlopuksi todella lungi meno.
Vaikka nälkä ei varsinaisesti ollutkaan, tiesin, että pitää jotain koittaa imuroida. Alueella ei kovin asiallisen näköisiä huttumestoja näyttänyt olevan, joten pongasin asiallisimman oloisen, jossa näytti viihtyvän aika paljon paikallisia. Ihme paikka, samassa tilassa toisessa päässä ruokapöytiä ja toisessa päässä karaokea ja juopottelua. Ja siis mistään suuresta tilasta ei puhuta. En lämmennyt Thaimaalaisten karaokelle. Ruoka oli kuitenkin ihan naurettavan hyvää! Perus settiä - nuudelia ja kanaa. Miten se voikaan maistua niin erilaiselta täällä?!
Sitten takaisin hotellille, pikainen iltakuositus ja peiton alle. Vieläkään ei mitään perhosia vatsassa tai muutenkaan erikoista fiilistä? mistähän johtuu.. ehkä Hansassa oli niin kansainvälinen meininki...
- comments